NFO

Historiaa

Muinaisten viikinkien lyhytkarvakissojen ja ristiretkeläisten mukana maahan kulkeutuneiden pitkäkarvakissojen arvellaan olleen alkuna norjalaiselle metsäkissarodulle. Norjalainen metsäkissa ei ole ihmisen jalostama, vaan se on kehittynyt luonnollisen valinnan seurauksena Norjan ankarassa, kylmässä ilmastossa, jossa vain terveimmät ja voimakkaimmat yksilöt ovat selviytyneet jatkamaan sukua.

Norjalaisen metsäkissan rotumääritelmä on vahvistettu FiFessä vuonna 1977. Ensimmäinen norjalainen metsäkissa tuotiin Suomeen Norjasta vuonna 1979 ja Suomen ensimmäinen metsäkissapentue syntyi kaksi vuotta myöhemmin.

Luonne

Norjalainen metsäkissa on luonteeltaan ystävällinen ja seurallinen ja viihtyy hyvin sisäkissana. Tälle älykkäälle ja kekseliäälle kissalle täytyy muistaa järjestää asuntoon tarpeeksi virikkeitä. Kissa kiipeilee ja hyppii taitavasti ja tahtoo usein olla mukana kaikissa kodin askareissa.
Se on terve, elinvoimainen ja leikkisä kissa, jolla on normaali, ei erikoisen voimakas ääni.

Kuvaus norjalaisen metsäkissan standardista

Koko: Norjalainen metsäkissa on kooltaan suuri. Urokset kasvavat huomattavasti naaraita suuremmiksi.
Rakenne: Ruumiinrakenteeltaan kissa on pitkä ja vahvarakenteinen.
Jalat: Vahvat ja korkeat, takajalat etujalkoja korkeammat. Tassut ovat suuret ja pyöreät.

Pää: Tasasivuinen kolmio, kaikki sivut ovat yhtä pitkät. Profiili on pitkä ja suora, otsa hiukan pyöristynyt. Nenän varressa ei saa olla painaumaa (stoppia). Leuka on vahva.
Korvat: Suuret, alaosasta leveät ja teräväkärkiset. Kärjissä ilvesmäiset tupsut ja korvan sisässä pitkiä karvoja. Korvien ulkoreunan linjat seuraavat poskea pitkin leuan kärkeen.
Silmät: Suuret, ovaalin muotoiset, avoimet, sijoittuneet hiukan vinoon. Valpas ilme. Kaikki värit silmissä sallittuja, turkin väristä riippumatta.

Häntä: Pitkä ja tuuhea. Sen tulisi ylettyä vähintään lapaluihin, mieluiten niskaan asti.
Turkki: Puolipitkä. Alusturkki on villava, ja sitä peittää vettä hylkivä päällyskarva, joka koostuu pitkistä, karheista ja kiiltävistä peitinkarvoista jotka peittävät selän ja kyljet. Täydessä karvassa olevalla kissalla on tuuhea kauluri ja takajaloissa tuuheat housut.
Väri: Turkin väreinä hyväksytään kaikki värit ja niiden valkolaikut, lukuun ottamatta naamiokuviota, suklaata, lilaa, kanelia ja beigeä. Valkoista saa olla missä määrin tahansa, esim. piirto, medaljonki, rinta, vatsalaikku, tassut jne.

Huomioitavaa:

° Rotu kehittyy erittäin hitaaasti täysikasvuiseksi
° Uroksen pää voi olla leveämpi kuin naaraan
° Turkin arvostelussa huomioidaan vain rakenne ja laatu
° Turkin pituus ja tuuheus vaihtelee eri vuodenaikoina
° Pentujen peitinkarvojen kehitys voi kestää jopa 6kk

Virheet:

° liian pienikokoinen tai hentorakenteinen kissa
° pyöreä tai neliönmuotoinen pää
° painauma (stoppi) profiilissa
° pienet, liian leveällä tai liian lähellä tosiaan sijaitsevat korvat
° lyhyet tai hennot jalat
° lyhyt häntä                                                              
° kuiva, huopamainen, takkuinen tai liian silkkinen turkki


Lähde: http://www.norjalainenmetsakissa.fi