Blogi 12/2009 - 06/2011

7.6.2011
Kahdeksan viikkoa tuli mittariin, sen kunniaksi koko talo on nyt kaikille kissoille avoinna 24/7. Vietin tuossa kissojen kanssa neljän päivän miniloman, eikä sen jälkeen tuntunut enää sopivalta työpäivänkään ajaksi laittaa pikkuisia keskenään makuuhuoneeseen. Vaaranpaikkoja ei talossa ole, katonrajassa keikutaan puissa kokoajan muutenkin. Uskomattoman taitavia kiipeilijöitä nuo ovat, puun latvassa kattoa kopeloivat tassuillaan ikäänkuin kysyen eikö muka enää pääse ylemmäs? Toivottavasti kaikille on uusissa kodeissa valmiina paljon korkeita kiipeilymahdollisuuksia. Katonrajasta löytyvät pussukat ovat myös hyvin suosittuja nukkumis- ja tähystyspaikkoja. Välillä kuitenkin saattaa väsy yllättää mitä hassuimpiin paikkoihin, lehtipinon päälle, kenkään, keskelle lattiaa tai vaikka suihkuun, kuten yksi sankari tänä aamuna.

Pentuset ovat hyvin vilkkaita ja toimeliaita, mutta onneksi myös melko kilttejä. Mitään tuhoja ei olla toistaiseksi saatu aikaan, mutta jotain epätoivottuja juttuja voisi ehkä hieman karsia ;) Kaikilla tuntuu olevan joku ihmeen kenkäfetissi. Meillä ei edelleenkään ole tuulikaappia tai mitään muutakaan kaappia eteisessä, joten kenkiä eteisestä löytyy. Vaikka kuinka ne järjestäisin riviin ja piilottaisin nauhat, on kohta taas kaikki huisuntuisun ja kengännauhat kaivettu esiin mutusteltavaksi tai kammettu pää edellä saappaanvarteen... Muistan viimeksi suihkineeni kengätkin sitruunamehulla, nyt puuttuu vaan sopiva suihkepullo. Myös suihkunurkkaus lastoineen ja suihkuverhoineen on jostain syystä erityisen mukava leikkinurkkaus. Tämän pahempaa eivät ole saaneet aikaan (:

Kaikenlaiset aktivointi- ja älylelut ovat kovassa käytössä ja aivonystyrät kasvavatkin kohisten. Lempparia ovat myös huiskaleikit ihmisten kanssa. Huiskia on oltava vähintäänkin molemmissa käsissä. Varsinkin Sasu (Raven Claws) on todella innokas leikkijä ja kuvittelee välillä että huiska on tarkoitettu yksinomaan häntä viihdyttämään. Kun saalis on saatu kiinni, kavereille murrataan ja sähistään "säff piff" notta pysykää kaukana mun saaliista! Toisella huiskalla siis leikitetään Sasua ja toisella muita ;) Myös Kiara (Crystal Gazing) puolustaa saalistaan usein samalla tavalla. Yleensä osaavat kuitenkin nätisti vuorotella, osa juoksee saaliin perässä ja osa odottaa vuoroaan sylissäni istuen, ja sitten vaihdetaan rooleja. Myös Tristan osallistuu mielellään leikityshetkiin. Pikkuisia ei onneksi yhtään haittaa vaikka karhu jyrää ja törmäilee heihin. Yhtä suurta tasaveroista perhettä koko sakki! Kuitenkin jos lelu on niin ihana että saa Tristaninkin murisemaan innoissaan, pikkuiset selkeästi kunnioittavat "isomman oikeutta" saaliiseen. Oi tuo suuri ja ihana isoveli!

Kahdeksanviikkoiskuvatkin saatiin otettua. Yllättävän nätisti ne saa vieläkin istumaan paikallaan niin että jokaisesta saa suht onnistuneen kuvan otettua. Tai siis 50 epäonnistunutta ja yhden onnistuneen. Haaveissa tietenkin olisi kaikista tyylikäs yhteiskuva, mutta jotenkin odotukset eivät ole sen suhteen korkealla, kun en onnistunut tehtävässä viimeksikään vaikka pentuja oli puolet vähemmän!

Rekisterikirjatkin tulivat jo viime viikolla. Kaksi viikkoa vain meni rekisteröintiin vaikka olin unohtanut joukosta maksukuitin ja itseasiassa koko maksunkin :D No, se oli onneksi nopeasti hoidettu, mutta kyllä sitä näköjään pöljiä mokia voi joskus tehdä... Nyt saadaankin sitten mukavasti kaikki merkinnät heti alusta alkaen rekisterikirjoihin. Ylihuomista ensimmäistä lääkärireissua odotellen!

Kaikilla on nyt vihdoin kutsumanimetkin. Kaikki löysivät kodin niin aikaisessa vaiheessa, että en itse alkanut kutsumanimiä keksimään, mutta Wolfshaden ja Full Moon Madnessin kodeissa ei vielä oltu päästy yhteisymmärrykseen nimistä joten täytyi laittaa vähän omia aivonystyröitä pyörimään - kateellisiahan nuo olivat kun muilla jo omat nimet oli. Niinpä Full Moon Madnessista tuli Seppo (eikäpä ollut mun keksintö ;)) - heh, taisi laittaa vauhtia tulevaan kotiin ja tämä nimi korvattiin nopeasti nimellä Frodo. Wolfshade on mielestäni alkanut näyttämään ihan selkeästi Victorilta. Niinpä hän on nyt Victor eli Viki.

Mielelläni laittaisin myös jokaisesta oman luonnekuvauksen, mutta niistä voisi tulla melko yksitoikkoisia. Ei vaan voi olla tasaisempaa pentuetta! Kaikki ovat kaikessa niin tasaväkisiä, eikä luonne-eroja juuri ole. Aika uskomatonta näin suuressa pentueessa. Katsotaan nyt kuitenkin mitä saisin aikaan...



3.6.2011
Ei puutu vauhtia tästä taloudesta :) Pikkuiset jaksavat olla hereillä jo uskomattoman pitkiä aikoja, ja aika käytetään tietenkin juoksemiseen ympäri taloa. Sanoisin, että täällä on kasvamassa lauma erittäin lihaksikkaita, ketteriä ja vauhdikkaita naukuneniä. Myöskään Tristanin leikkisyys ei ole kadonnut minnekään, joten on aika hauska näky kun huiskan perässä juoksee yhtäaikaa 6 pientä antennihäntää ja yksi karvainen jättikarhu!

Tällä viikolla nautiskeltiin myös Axilur-kuuri. Harjoituksen piikkiin, eipä näillä varmasti mitään matoja ollut. Tästä hommasta kyllä kaikilla oli oma mielipiteensä! Ensimmäisenä päivänä tytöt lipittelivät Axilur-Nutriplus-seoksen kiltisti lusikasta, mutta poikia ei moinen homma kiinnostanut eikä tyttöjäkään seuraavina päivinä. Siispä tabletit kurkkuun ja... ja mitä! No huutoa ja rimpuilua tietenkin :) Full Moon Madness veti kyllä kerrassaan verrattoman vaikuttavan esityksen, olisi voinut luulla että poikaa oltiin vähintäänkin tappamassa. Äänitehosteet olivat jotain ihan ennenkuulumatonta ja nahkahanskoja olisi kaivattu. Muut tyytyivät osaansa suht äänettömästi, mutta Ataegina sai lääkitsijöille aikaan mukavat haavat. Näille kahdelle lääke piti lopulta suostua antamaan liotettuna ruiskusta. Crystal Gazing ja Raven Claws rimpuilivat, mutta suostuivat lopulta pillerin nielemään. Dekadance nielaisi pillerin helposti ja Wolfshade puolestaan suorastaan nauttien mutusteli pillerin parempiin suihin ja lipoi vielä huuliaan tyytyväisenä - saisko lisää? Wolfshadesta tulee tässäkin asiassa kovasti mieleen isoveljensä... Ensi viikolla on sitten vuorossa ekat rokotukset ja mikrosirujen laitto! Toivotaan, että rekisterikirjat ehtivät tulla ennen sitä!

Cindyn kakkanäytteestäkin saatiin tulokset, oli löytynyt runsaasti bakteeria. Mistä kummasta semmoiset ovat mamman kiusaksi luikerrelleet? Muut 8 kissaa ovat täysin terveitä. Tylosinkaan ei tähän ärhäkkään bakteeriin tuntunut purevan, joten kun tuloksetonta kuuria oli 6/10 päivää takana, vaihdettiin lääke Oriprimiin, tällä kertaa kahden viikon kuuri... No ainakin olen nyt oppinut ihan täydelliseksi pillerinantomestariksi, jos jotain hyötyjä halutaan asiasta löytää! Cindy on kyllä onneksi ihan pirteä, syö todella hyvin ja hoitaa lapsia, mutta vessatuotokset ovat löysiä. Kunpa tästä nyt pian päästäisiin!

Nyt olen innostunut ompelemaan pennuille peittoja. Näyttelyverho- ja kuljetusboksin päällis-ompeluista kun aina jää pieniä kangaspaloja yli, niitä on kertynyt melkoinen pino. Enkä tietenkään ole malttanut heittää pois "jos niistä joskus jotain keksis". Ja nythän mä keksin! Pennut saavat tietenkin mukaansa tutuntuoksuisen peiton, ja tällä kertaa ne ovatkin sitten hieman persoonallisempia tilkkupeittoja x) Ei mitään huippudesignia eikä silmiä hiveleviä väriyhdistelmiä, mutta sainpahan kangaspalat hyvään hyötykäyttöön ja tärkeintähän on, että tutut tuoksut seuraavat pikkuisten mukana uuteen kotiin.

30.5.2011
Nyt se valtaus sitten tapahtui. Oviesteestä on aiemminkin tultu yli, mutta muutaman palautuksen jälkeen on taas pysytty makkarissa. Lauantaina ei enää pysytty. Wolfshade, Full Moon Madness ja Crystal Gazing päättivät, että nyt on päästävä suureen maailmaan, oli miten oli. Sadannen palautuskerran jälkeen luovutin, ja kolmikko sai rauhassa tutkia talon läpikotaisin. Tai no rauhassa ja rauhassa, Tristan ja Misty seurailivat kyllä ahkerasti.
Pikkuiset juoksivat kuin höyrypäät ympäri taloa. Loput kolme pysyivät vielä kiltisti omalla tontillaan. Suunnitelmat kylpylästä ja illallisesta vaihtuivat talon suursivoukseen, jotta joka paikka on varmasti puhdas ja turvallinen pikkuisten tutkia. Kattokorkuiset puut vallattiin nopeasti, ja ylimmästä pussukasta katonrajasta löytyikin jo hetken kuluttua kissakasa vetelemästä sikeitä. Ensin kyllä maltettiin olla hereillä ennätykselliset 7 tuntia! Oli niin paljon tutkittavaa, että maltettiin nukahtaa vasta pari minuuttia ennen vieraiden tuloa ;) Näin taas...

Isotkin kissat onneksi melko nopeasti tottuvat siihen, että pikkuviikareita löytyy nyt joka kulman takaa. Toistaiseksi keittiön pöytä ja tähystystuoli ikkunan edessä ovat vielä turvallisia levähdyspaikkoja, jonne vauhtitassut eivät pääse. Ihmettelin sitäkin, että Cindy ei ollenkaan hätääntynyt siitä, että pentuset levittäytyivät ympäriinsä. Pikemminkin näytti olevan tyytyväinen tilanteeseen. Jotenkin kaikki yhä aina löytävät maitotauolle yhteen läjään. Yöt koitetaan vielä kasaantua makkariin, mutta piakkoin jouduttaneen siitäkin luopumaan. Cindy nääs huutaa ulos, ja jos sen päästää ulos, huutaa se kohta takaisin sisälle :P Hiekkalaatikoiden löytymisestä olen ollut hieman huolissani, pitäisikö niitä ripotella joka huoneeseen. Olen niin kyllästynyt makuuhuoneessa pyörivään hiekkaan, etten haluaisi sitä enää yhtään laajemmalti leviteltävän. Vielä kuitenkin on hyvin löydetty laatikolle hädän yllättäessä, jopa paremmin kuin makuuhuoneessa elellessä, jolloin liruja on välillä vielä löytynyt nurkista tai hiekkalaatikon edusmatolta. Ehkä hiekan vaihto paakkuuntumattomasta paakkuuntuvaan oli myös kissojen mieleen. Loppuaikana paakkuuntumaton hiekka ei paria päivää pitempään kestänyt olematta ihan läpimärkää. Ekojen päivien jälkeen nämä eivät kovin innokkaita hiekansyöjiä ole olleet, joten paakkuuntuvaan Extreme Classicciin vaihdettiin hyvillä mielin. Josta tulikin mieleeni, pitäisikö se pellettivessa käydä kaivamassa varastosta, josko se jollekulle pikkuiselle kelpaisi?

27.5.2011
Voih, kylläpä olemme oleet hiljaisia, kun ei ole blogipäivityksiä eikä uusia kuviakaan. Korjataanpas asia! Pöpönassut ovat pulleita, hyvinvoivia ja ennenkaikkia vauhdikkaita! Pentulaatikko vietiin pois jo viikko sitten, kun kukaan ei siellä enää asunut. Siitä ei ollut hyötyä enää edes siivouksen aikana, kun laidoista tultiin yli auttamaan imuroimisessa ja moppaamisessa. Pentulaatikon tilalle saatiin hieno merirosvopuu! Kyllä kelpaa leikkiä, kiivetä ja temmeltää, kisuilla on
käytettävissä 3 erilaista raapimavempelettä ja pohjaton varasto leluja, jotka saavatkin ahkerasti kyytiä!
Makuuhuoneesta on jo tehty useita tutkimusretkiä suuren maailman puolelle, mutta kovasti vielä yritän saada pikkuiset pysymään yhdessä huoneessa. Ihan jo isojen kissojen mielenrauhankin takaamiseksi ;) Nekin nimittäin vauhkoontuvat heti kun joku karkulainen kipittää karkuun. Karkulaisen kanssa pitää heti juosta yhtämatkaa ja tehdä hurjia leikkisiä hyökkäyksiä. Pentuhuoneessa kyllä koko konkkaronkka viettää suurimman osan ajasta, mutta isot kissat kaipaavat myös sitä omaa rauhaa, jolloin siirtyvät pentuhuoneesta muualle, eivätkä oikein ilahdu jos sielläkin on yhtäkkiä pieniä vauhtitassuja. No, kohtahan niitä ei enää mikään pidättele, joten pian vallataan koko talo - olivat muut kissat tai ihmiset siitä mitä mieltä tahansa.
Mamman masu ei ole vieläkään parantunut. Kaoliini-pektiini-kuuri ei purrut. Tämän jälkeen koitin antaa vielä attapektin-kuurin ja ruokana keitettyä kanaa ja seitiä joka vei ehkä aavistuksen parempaan suuntaan. Yksi kiinteä tuotos taidettiin nähdä, mutta sitten jälleen takapakkia. Keskiviikkoyönä juuri nukahdettuani heräsin siihen, kun sängyn vieressä olevasta vessasta kantautui niin ennenkuulumattoman löysää ääntä ja ennenhaistamattoman karmeaa hajua, että eipä siinä sitten auttanut kun pirautella jälleen lääkäriin, kun mikään ei tepsi. Nyt on sitten kakkanäyte lähetetty Saksaan ja 10 päivän Tylosin-kuuri päällä. Tämän vuoden eläinlääkärikuluvakuutus on nyt maksanut itsensä takaisin. Suosittelen.

Pikkukisut ovat maistelleet jo kaikenlaisia makuja. Toivon, ettei kukaan tule nirsoudessa äitiinsä, ja kylläpä nuo näillänäkymin hyvin kaikkiruokaisilta näyttävät. Olinpa tyytyväinen kun eilen mässytettiin ihan kokonainen Carny-purkki! Se kun ei tuppaa maistua kenenkään kissoille vaikka hyvin laadukasta ruokaa onkin. Äitikissakin kyllä hienosti näyttää mallia syöden kaikkea mahdollista, vaikka sille ei raksujen lisäksi juuri muu kelpaakaan silloin kun ei pentuja ole. Olen jo ehtinyt tottua tähän, että Cindykin vetää nyt hyvällä ruokahalulla kaikkia märkäruokia ja lihoja. Edellisestä kerrasta huomanneena, nirsous palaa taas pentujen jälkeen. Merkillinen ilmiö. Mikähän tämän selittää. Onko se pentujen aiheuttama nälkä vaan niin kertakaikkisen suuri, ettei ole varaa valikoida? Niitä raksujakin kyllä kuitenkin on mammalle kokoajan tarjolla, mutta jättää ne nyt toissijaiseksi vaihtoehdoksi. Niitäkin silti kuluu noin 120g päivässä. Pohjaton nälkä! Painoa mamma on nyt aavistuksen saanut takaisin pahimman luurankouden jäljiltä. Normaalipainohan sillä on noin 4,2kg, ja pari viikkoa sitten siitä oli jäljellä vain 3,5kg :( Nyt puntari näyttää 3,9kg ja luiden päälle on saatu pieni kerros lihaakin. Huh, kyllä se olikin surkean näköinen, vaikkei toki vieläkään ennallaan.

Tänään pennuille tarjottiin aamupalaksi maistiaisia possun sydämestä. Reaktio oli odotettavissa - herkkupaloja puolustettiin sisaruksilta kovasti muristen! Nam! Muutenkin kaikenlainen raakaliha on ehdottomasti maistuvinta ruokaa. Raksuja ei olla vielä maistettu, ja muutenkin ruokinnassa tullaan panostamaan 95% lihoihin ja märkäruokaan. Ketään ei ole tarvinnut yrittää syöttää väkisin, vaan kirmaavat innolla lautaselle mussuttamaan. Kohta pitää varmaan hankkia joku suuri syöttökaukalo. Meinaa nääs olla melkoista tungeksintaa lautasilla kun kaikkien on tietenkin päästävä yhtäaikaa syömään.

19.5.2011
Meillä on melkein joka päivä käynyt kissanihastelijoita. Toistaiseksi kaikki ovat kuitenkin osuneet siihen saumaan, kun lauma on juuri riehunut itsensä läkähdyksiin, osa nukkuu sikeästi ja osa jaksaa vielä hieman yrittää viihdyttää vieraita. Sitä vauhtia mitä niillä riittää aamuisin ja palattuani töistä, ei ole vielä kukaan vieras päässyt todistamaan. Eivät ne ole ihan niin rauhallisia kuin kohteliaasti antavat vieraiden ymmärtää ;) Lelut kiinnostavat nyt kovasti, jalkapalloa pelaillaan ja hiiriä kurmootetaan ja kuljetetaan suussa. Tyhjät talouspaperirullat toimivat hyvinä puruleluina. Kissaletka juoksee ympäri huonetta ihan hurjaa kyytiä, eikä puiden yläoksille syöksymiseen mene sekuntia kauempaa. Tiellä olevat vesi- tai ruokakipot eivät haittaa - läpi vaan. Pentuhuoneessa onkin melkoinen siivo! Tähän kun vielä lisätään kolmesta laatikosta ympäriinsä heitettävät hiekat ja se kun vesikupissa uinnin jälkeen käväistään hiekastamassa tassut. Siivoamista riittää!

Vieraita kohtaan kaikki ovat kiinnostuneita ja rohkeita, silitykset kelpaavat ja syliin kiivetään. Myös varpaista tai housunlahkeesta otetaan mielellään maistiaiset... Aivan yhtä ennakkoluulottomia / tyhmänrohkeita nämä eivät ole kuin ekat pennut, jotka syöksyivät uusia asioita kohti hetkeäkään epäröimättä. Vieraat äkkinäiset liikkeet, uudet äänet tai tavarat saattavat vähän säikähdyttää. Nopeasti kuitenkin kaikkeen totutaan. Itsellä on paha tapa törmätä pentuhuoneen ovella olevaan pahviesteeseen ryminällä. Ensimmäisellä kerralla 24 pikkuista tassua pötki pakoon huoneen nurkkaan minkä ehti karvat pystyssä ja sähisten. Enää eivät kompurointini hetkauta ketään. Imurointiin ollaan totuteltu taas ihan pienestä pitäen, ja onkin aika hämmästyttävää, ettei ketään enää hetkauta möykkäävä imuri joka imuroi hännän vierestä. Eilen käyttöön saatu kamalasti rapiseva tunneli sai aluksi paljon epäluuloisia katseita, lyöntejä ja sähähdyksiä, mutta hetken päästä kaikki jo rapistelivat tunnelissa. Voisi kai sanoa, että terveesti epäluuloisia mutta uteliaita veitikoita, joilla rohkeus aina lopulta voittaa vaikka ensin vähän jännittäisi.

Kaikki osaavat nyt kiivetä sängylle. Viimeyönä Kiara ja Wolfshade pitivät selkäni takana sellaista elämää että oksat pois! Nostin ne lattialle painimaan, mutta ilmeisesti sängyssä on hauskempi telmiä, joten sinne kiivettiin aina vaan uudelleen. Sikuriina ja Full Moon Madness tavataan useimmiten ihmisen viereen kuorsaamaan käpertyneenä. Eilen illalla sängyllä läppärillä naputellessani kissat riehumisensa jälkeen yksitellen kiipesivät minua tervehtimään. Ensin Full Moon Madness simahti reiden päälle. Kohta tuli Sikuriina ja nukahti pohkeen päälle. Wolfshade käpertyi halaamaan sukkaani. Kiara kiipesi olalleni istumaan. Nämä ovat niitä niin ihania hetkiä joita ei mitenkään voi rikkoa liikahtamalla mihinkään suuntaan vaikka olisi kuinka hömppä asento. Vielä kun Sikuriina vaihtoi nukkumapaikkansa käsivarren päälle, mitäpä muuta siinä voi tehdä kuin olla hengittämättä ja ihastella pieniä ihania nukkuvia olentoja.

Rekisteröintipaperit lähtivät matkaan tänään. Viimehetken värimuutos tuli vielä, kun Full Moon Madnessilta löytyi tassuista valkoista. Hö! Toivotaan että rekkarit ehtisivät kolmessa viikossa tulla, jotta saadaan ne sitten heti ekalla rokotuksella mukaan.

17.5.2011
Viisi viikkoa tuli jo täyteen! Kaikki pennut syövät hienosti, osaavat käyttää hiekkalaatikkoa ja ennenkaikkea ovat erittäin vilkkaita ja terveitä pikkukiitäjiä! Pentuhuoneeseen siirretty raapimapönttö on osoittautunut erittäin suosituksi. Pystysuoraa seinää kiivetään huipulle asti, ja sitten vasta mietitään mitenkäs täältä mahtaakaan päästä alas?
Koko sakki on useaan kertaan tavattu pöntön katolta unilta. Alas tullaan sitten useimmiten pää edellä tömähdellen. Sikuriina ja Kiara ovat oppineet kiipeämään sängylle. Kiara osaa hypätä suoraan sängyn reunalta kiiveten, Sikuriina hyppää pöntön katolta hirmuloikalla sängylle. Viime yönä olikin aivan ihana näky, kun havahduin ja huomasin, että Sikuriina kuorsasi sikeässä unessa tiukasti miehen jalkaa halaten ♥ Kiara kävi yöllä muutaman kerran nuuskuttelemassa naamaani. Nyt saa taas hieman miettiä miten kovasti sitä unissaan pyörii, ettei joku utelias seikkailija jää alle. Onneksi olen aika herkkäuninen tällaisten tapausten suhteen.

Sunnuntaina käväisin Tristanin kanssa päiväkseltään Tampereella Pirokin näyttelyssä. Kyllä pikkasen tuli taas homman järkevyyttä mietittyä, kun parin tunnin unien jälkeen kello soi neljältä ja edessä ajomatkaa 2 x 250 km yksin. Kissaakaan en jaksanut pestä, kun Tallinnan reissun jälkeen ei ollut vielä ehtinyt kertyä innokasta näyttelyfiilistä, vaan lähinnä väsymystä.
Tuomarina oli Lena Nordström Ruotsista. Arvostelusta ei hirveästi saanut irti, keskittyi lähinnä leikkimään Tristanin kanssa ja puhui hyvin vähän, arvostelusetelissä vain lyhyet excellentit. Serti siis tuli, ja koska kyseessä oli suuri näyttely, ilokseni oli paikalla jopa 5 mustavalkeaa kastraattia! Niinpä saatiin pitkästä aikaa kokoon myös värin paras-valinta jonka Tristan sitten voitti. Tässä vaiheessa olin hyvin tyytyväinen, ei ollut turha reissu vaikkei meinannutkaan jaksaa lähteä. Tuomarin paras-valinnalta en osannut paljoa odottaa, mutta yllätyksekseni sinne saakka oli meidän lisäksi selvinnyt vain yksi maine coon. Tristan oli tuomarin paras! Paneelissa oli jopa 11 kastraattiurosta. Seurailin paneelia ääntenlaskijan takana, ja pikkasen kyllä sydän hypähti kun huomasin päällimmäisessä äänestyslapussa Tristanin numeron ja sydämen perässä ♥ Se oli Magdalena Kudralta, joka tammikuun Surokissa poikaan kovin ihastui. Kiva huomata että oli yhä samaa mieltä :) Toisen äänen Tristan sai Joelle Money-Pillonelta. Ihan hyvä saldo siis, muutama kissa sai 2 tai 1 ääntä ja voiton vei neljällä äänellä vaihteeksi Ermak Dauria. Nyt saadaan sitten olla heinäkuuhun saakka näyttelytauolla.

Cindy on ihan hyvin parantunut "taantumastaan". Ruoka on jälleen maittanut loistavasti ja juomassakin käydään. Maha on silti yhä löysällä :( Kaoliini-Pektiini mikstuura ei tuntunut auttavan, lieneekö siitä sitten teho mennyt kun oli vanhentunut jo lokakuussa :O Ei ollut tarjota tuoreempaa... Nyt sitten yritetään vielä Attapektiniä antaa, vaikka hankalaa onkin kun on niin pahaa. Inhottavaa kiusata kisua kun sillä on muutenkin raskasta.

Rekkaripaperit pitäisi vihdoin tällä viikolla saada postiin. Mietintää aiheuttaa enää se, onko tikruilla tai toisella sittenkin vähän valkoista vai kuuluuko vaaleus kuvioon. Asiantuntijan käyntiä odotellessa ;)


Siskokset Ataegina (Hippu) ♥ Crystal Gazing (Kiara) 4vko + 4vrk

11.5.2011
Tallinnan reissu takanapäin! Mukavaa oli ja tavoitteet saavutettiin! Matka alkoi perjantai-aamuna kuudelta kun lähdin huristelemaan kohti Jalasjärveä. Siellä hyppäsin toiseen kyytiin, ja jatkettiin Tampereelle. Aikataulu aamulla vähän venyi ja rekkalaumat tukkivat tien, mutta Tampereelle saavuttiin kreivin aikaan samalla kun bussi kaarsi pihaan. Jälleen auton vaihto ja kohti Helsinkiä. Bussikuljetus oli kyllä ihan hurjan kätevä, kun kissat ja tavarat saivat jäädä laivamatkan ajaksi bussiin ja itse pääsi vapain käsin pariksi tunniksi laivaan. Toki matka oli todella pitkä, eikä yhtään käy kateeksi kisuja, jotka joutuivat viettämään boksissa jopa 11 tuntia. Hotellina oli Clarion Hotel Euroopa, joka olikin oikein onnistunut valinta. Huone oli siisti ja ovet kyllin raskaita, jotta myös ovien avaamisessa harjaantuneet kissat pysyivät siellä missä pitikin ;) Huonekaverina meillä oli Quarans La Paz omistajineen. En uskonut että kissojen yhteiselossa olisi mitään ongelmia, ja kaikki menikin ihan nätisti. Vähän suhinaa tuli neidin puolelta ja taisi Tristankin muutaman mielipiteen sanoa. Ensimmäinen yö taisi molemmilla kulua hotellihuoneen tutkimiseen ja ikkunalaudalta ulos tiirailuun. Sunnuntai-aamuna oltiin jo niin hyvää pataa, että leikkisä kissajono juoksi peräkkäin pitkin huonetta kuperkeikkailleen.

Suht hyvin nukutun yön jälkeen aamupalat masussa siirryimme bussilla näyttelypaikalle. Jonoja oli jo ehtinyt kertyä, mutta tarkastukset sujuivat suht nopeasti. Sitten vaan jääkylmään halliin häkkejä sisustamaan. Näyttely olikin eurotyylinen, mutta jäipähän yksi verho häkin eteen suojaksi. Se olikin ihan tarpeen! Täkäläiset ihmiset, niin isot kuin pienetkin, olivat todella ahkeria tukkimaan sormiaan häkkeihin ja tökkimään nukkuvia kissoja hereille >:( 

Arvostelun alkaminen venyi ja venyi ja venyi, alkaen vasta noin klo 11. Paikallehan oltiin tultu kahdeksaksi. Villahousuja ja toppatakkeja olisi kaivannut päälleen, mutta kyllä se hiki sieltä sitten taas puski kun oman kissan vuoro lähestyi ;D Tuomarina ranskalainen Louis Coste, joka tykkäsi Tristanista kovasti. Ainut vaan että turkki on kuulemma lähtemässä. Niin siinä taitaa nyt tosiaan ekaa kertaa käydä... Tällainen harvinainen kissa joka ei kesäksi kasvata karvapuuhkaa vaan ymmärtää, että silloin on ehkä hyvä olla vähän vähemmissä vaatteissa. Serti saatiin ja Tristan valmistui International Premieriksi! Tuomarin paras-valinnassa oli meidän lisäksi 1 ragdoll ja 1 siperiankissa. Pitkän valinnan aikana tuli taas muutaman kerran mietittyä pitäisikö hankkia ehkä joku hieman pienempi ja keveämpi näyttelykissa :D Tristanin ja siperiankissan välillä Louis mietti ja mietti ja vähän tuli taas aateltua oliko se nyt ihan tarpeellista, kun otti Tristanin ja mm. heilutti sitä suorana pää alas-pää ylös kuin mitäkin pomppukeinua, kaippa testasi kestääkö pojalla hermot. No, Tristan kestää kyllä, mutta ei ollut nättiä käsittelyä. Lopuksi nosti Tristanin (6,1kg) yhdellä kädellä voittajana ilmaan, ja kun samassa kädessä oli vielä ihana lelu niin siitähän melkoinen sykerö sukeutui...... No, paneeliin siis vei tie, mutta päivän lopulla voiton vei upea jättikokoinen maine coon.

Päivä venyi yli kuuteen, siis tosi pitkään vaikka kissoja ei paljon ollutkaan. Homma oli vaan melkoista sähellystä ja odottelua, vaikkakaan omalle kohdalle ei onneksi osunut ongelmia. Vain muutaman bussilaisen kissoja oli paneelissa, ja muut olivatkin jo aikoja sitten lähteneet bussilla takaisin hotellille. Tuolla kun ei ole sellaista sääntöä kuin Suomessa, että paikalla pitäisi olla loppuun asti.

Sunnuntaina jälleen samaan aikaan paikalle. Tuomarina tälä kertaa Bette Lind (Ruotsi?). Tristan sai jälleen paljon kehuja ja tuomari oli oikein mukava. Tykkäsin arvostelutavasta, kun puhui kaikenlaista perusarvioinnin lisäksi ja käsitteli kisuja nätisti. Serti saatiin with pleasure. Tuomarin paras-valinnassa oli kaksi norskia ja kaksi birmaa. Vertailu oli jälleen todella pitkä ja lihakset joutuivat koetukselle... Birmoista toinen lähetettiin aluksi pois. Norskit olivat tuomarin mielestä todella tasaväkisiä, mutta lopulta hänen mielestään Tristanilla oli paremmat silmät ja ilme, joten jäljelle jäivät Tristan ja birma. Valinta tuntui kestävän sata vuotta. Tristan sai hirveästi kehuja ja i love you-kommentteja ja lopulta suuret pahoittelut, kun birma vei voiton. Hyvillä mielin kuitenkin meidän päivä päättyi sitten siihen.

Kaikenkaikkiaan hyvin toimiva ja onnistunut reissu, PIROK ansaitsee suuret kiitokset matkan järjestämisestä! Lähden taatusti toistekin mukaan.

Kotosalla pikkutöffelit olivat kasvaneet ihan valtaviksi! Kyllä ne hurjasti ehtivät parissa päivässä kasvaa ja kehittyä. Kaikki olivat innoissaan jälleennäkemisestä ja kiisivät kiljuen syliin palatessani kotiin kello 4 yöllä. Maanantai olikin pyhitetty kokonaan kissojen paijaukselle. Toki uni maittoi ensin kahteen saakka, onneksi tuli otettua lomapäivä.

Tiistai-keskiviikko-yönä onnelliseen kissa-arkeen tuli nyt ihkaensimmäinen mutka matkaan. Vielä tiistai-iltana nukkumaan mennessä Cindy söi normaaliin tapaan, mutta yön aikana alkoi oksentelu. Neiti oksensi yön aikana noin 10-15 kertaa, joka kerta pelkkää punakeltaista nestettä. Yöruokia ei oltu syöty. Aamulla ei edes herkkuruoka tai Nutriplus kelvannut eikä käynyt normaaliin tapaan lempikupillaan juomassa, niinkuin yleensä aamuisin kun makuuhuoneen ovi aukeaa. Ei myöskään tullut kuudelta herättämään, vaan makoili rauhassa sängyn jalkopäässä (silloin kun ei ollut matolla oksentamassa). Muuten oli kyllä pirteä ja ihan normaali. Pentuja imetettiin ja hoivattiin normaaliin tapaan. Pirautin heti aamusta eläinlääkärille, koska tuollaiselle luurangolle ei todellakaan ole hyväksi pienikään syömättömyys tai juomattomuus. Päivän ainut aika oli tarjolla 14.15, joten eipä auttanut kuin jättää omat ensiaputunnit väliin ja lähteä viemään kissukkaa ensiapuun. Jäi siis yhä edelleen ihmisen elvyttäminen oppimatta, kisu on tärkein...

Iltaruuan jälkeen Cindy ei ollut syönyt eikä juonut mitään. Ripulilla oli käyty yöllä. Kisu oli vähän kuivunut, ja saikin 2x20ml nesteytystä nahan alle sekä penisilliini- ja pahoinvoinninesto-pistokset. Masu on ollut inupekt forten syöttämisestä huolimatta enemmän tai vähemmän löysällä koko ajan synnytyksen jälkeen, ja nyt saimme vaivaan kaoliini-pektiini mikstuuraa. Kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen mahasuolikanavan tulehdus. Mukaan otettiin myös korkeaenergisiä ruokia. Cindy on nyt todellakin luuranko, kuulemma röntgenissä ei kissassa näkynyt juuri tippaakaan rasvaa. Paino on laskenut normaalipainosta yli puoli kiloa. Hyvinhän se on tähän asti syönyt ja ruuat ovat olleet energiapitoisia, mutta ilmeisesti tuo 6 pentua on vaan NIIN paljon.

Lääkärissä Cindy käyttäytyi ihan superhienosti. Nesteytykset ja kaikki piikit otettiin ihan mukisematta vastaan ja puskujakin jaettiin. Myöskään kotiin jääneiden pentujen perään ei yhtään huudettu, vaikkakin kotiin päästessä pentujen luokse juostiin hyvin vikkelästi. Ilmeisesti olo vähän parani, kun kotiin tullessa käytiin jo muutama raksu syömässä ihan omatoimisesti. Hetken kuluttua sain sängylle kaverikseni pörisevän neidin jolle maistui jo pieni määrä Hills a/d:tä sormesta syötettynä. Ruokahalu tuntuu vähitellen palailevan, toivotaan että neiti tuosta nyt nopsasti tokenee normaaliksi. Ruiskusyöttämistä/juottamista neiti inhoaa, mutta eipä auta, nyt annetaan ruiskusta niin vettä, ruokaa kuin ripulilääkettäkin.

Tänä aamuna jo syötiin ihan hyvä annos kanaa lautaselta. Lääkäristä ostetut kalliit Gastro Intestinal-ruuat eivät tietenkään maistu... Yöllä pikkuturrit ensimmäistä kertaa olivat ihan innoissaan ruokakuppien ääressä. Ainakin tikrupojat ja Dekadance vetelivät hyvällä ruokahalulla jalkansa kokoisia possunsuikaleita. Myös kananmunan keltuainen katosi lautaselta alta aikayksikön. Ruuat oli kyllä tarkoitettu mamille, mutta täytyipä sitten käydä keskiyöllä täyttämässä kupit uudelleen ;) Kaikki kyllä jo maistelevat kaikenlaisia ruokia enemmän tai vähemmän, mutta nyt se oli ihan oikeaa syömistä jota kesti kaaaauan, maisk maisk vain kuului sängyn alta.

Vessassakin osataan jo hienosti käydä. Tietenkin siellä on myös kiva painia ja pyöriä hiekassa... Pennut eivät enää asu pentulaatikossaan. Vielä muutama päivä sitten yritin laittaa ne sinne yöksi, mutta kauhea huuto ja seinien rapsiminen pakottivat avaamaan oven ja sieltä ne yksitellen kipittivät ulos ja vaaleanpunaiseen prinsessapesään nukkumaan. Saadessaan olla vapaina makkarissa, ne eivät koskaan huuda, joten enää en ole edes yrittänyt palauttaa niitä pesään kun se selvästi tuntuu heistä jo liian pieneltä. Makkarin lattialla vedetään ihan hirveää kyytiä ympäriinsä, vaanitaan kavereita ja hyökätään kimppuun. Lelutkin jo jossain määrin kiinnostavat, mutta ehdottomasti paras painikaveri on oma sisko tai veli. Näitä on niin monta, että aina löytyy joku joka jaksaa lähteä juoksemaan ja painimaan. Verhoissakin jo kovasti kiipeillään ja sänkyyn yritetään kavuta. Tunnin verran jaksetaan painaa kuin viimeistä päivää, ja sen jälkeen simahtaminen onkin ihan totaalinen. Hassusti osaavat yleensä kaikki kömpiä samaan petiin yllekkäin ja allekkain kuorsaamaan.

Tiistaina kävi kissankatsojia. Viikarit olivat juuri riehuneet, joten nähtävänä oli kuorsaavia pötkylöitä joita ei saanut hereille ei sitten millään. Välillä joku vähän nosti päätään tai kävi jopa tervehtimässä. Kuitenkin jotenkin kummasti kissit tuntuvat tietävän ketä on tultu katsomaan, ja niinpä yksi oli hereillä ja näytti kaikki parhaat temppunsa :)

5.5.2011
Illat ovat kuluneet lähinnä pentujen paijailuun, joten ei meinaa ehtiä uusimpia kuulumisia raapustelemaan eikä kuvia lisäämään, vaikka kamera ahkeraan räpsyykin. Pikkuiset haluaisivat jo mielellään päästä pesän ulkopuolelle kirmailemaan. Seinää pitkin yritetään ahkerasti kiivetä, mutta toistaiseksi ollaan vielä pysytty pesässä. Onneksi meillä on noin loistavasti rakennettu pesä, ettei sieltä ihan niin vaan karatakaan. Turvareunat yläreunassa sen estävät, vaikka muuten jo varmaan hyppyvoima riittäisi kyllin korkealle. Cindy toki on silloin tällöin lapset kuljettanut ulkopuolelle ja iltaisin oviaukko avataan, jolloin piiperöt pääsevät juoksentelemaan makuuhuoneen lattialle. Tytöt tosin keskittyvät mieluummin kiipeämään syliini kuka mitäkin kautta. Pojat juoksevat, vaanivat ja välillä hyppivät tasajalkaa kuin mitkäkin puput! Toki tytötkin villiintyvät leikkeihin kun ovat ensin saaneet riittävän määrän paijauksia.
Hiekkalaatikko laitettiin pesään, ja reaktio oli aika ennalta-arvattava... Suut täynnä hiekkaa siellä möyrittiin. Enimpiä yritin suista kaivaa ulos, mutta kyllä se hiekka vaan taas on niiiiin hyvää! Ataegina tosin pissasi laatikkoon heti ekalla laatikkovisiitillä! Mammakin oli näemmä käynyt näyttämässä mallia ison lammikollisen verran. Tänä aamuna Dekadance istui laatikkoon lorottamaan ihan antaumuksella. Muista ei ole näköhavaintoja, mutta pienistä lammikoista päätellen muutkin ovat ymmärtäneet hiekkalaatikon tarkoituksen. On ne taitavia...
Wolfshade vetelee ruokaa kuin mikäkin. Kaikkia Cindylle tarjottuja ruokia on käyty maistamassa. Enää en voi Cindylle tarjota tuokia pesälaatikkoon, koska lautasella on samantien aika monta tassua. Eilen Wolfshade nassutti sormestani ihan yllättävän suuren määrän Animonda babypateeta. Ihan vartavasten koitin sitä kaikille tarjota, toistaiseksi on ainut joka ruokaa syö. Muutkin ovat kyllä kiinnostuneesti ruokia haistelleet ja ehkä vähän lipaisseetkin, mutta Wolfshade on ainut joka oikein kunnolla lappaa ruokaa sisuksiinsa. Tästä kaverista tulee jotenkin Tristan pentuna mieleen.

Pentujen alustava varaustilanne näyttää siltä, että ainoastaan yksi etsii enää omaa kotiaan. Ruskeatikruista Raven Claws miellyttää tällä hetkellä omaa silmää näyttelykissaksi. Silmät, korvat ja ilme ovat ihan erityyppiset kuin sisaruksilla ja pää on melkoisen vakuuttavan näköinen. Midnight Ride puolestaan on oikea nallekarhu!

Viikonloppuna tämä tyttö lähtee Tristanin kanssa Tallinnaan. Ihan hirveätä ajatella etten näe nuppusia 2½ vuorokauteen! Kuinka paljon ne ehtivät kasvaa ja oppia uusia temppuja sinä aikana! Onneksi pennuilla on kuitenkin 24/7 hoitaja joka tietenkin saa ahkerasti kuvata ja dokumentoida pentusten tekemisiä.

1.5.2011
Huijui. Kolme viikkoa ikää mittarissa, mutta kehitystahdissa näytetään menevän reippaasti edellä! En ollut vielä ehtinyt edes harkita hiekkalaatikon laittamista tai kiinteän ruuan tuputtamista, kun viimeksikään ei niiden suhteen tapahtunut ahaa-elämystä ennen neljää viikkoa. Eilen illalla kuitenkin pesään ilmestyi yhtäkkiä kaksi märkää lammikkoa. Lämpimiä ja hajuttomia, eli pentupissat! En tiedä ketkä olivat asialla ja osasivatko ihan itse pissata, vai oliko Tristan jotenkin osallinen asiaan, kun oli juuri käynyt pari pentua pissattamassa. Siitä toimenpiteestähän nyt ei yleensä jää mitään jälkiä. Tämä nyt kuitenkin johtaa siihen, että huomenna rynnätään Mustiin&Mirriin tarkastamaan kuuluuko valikoimiin pakkuuntumaton Extreme Classic. Paree olis! Paakkuuntumattomaan markettihiekkaan en ainakaan ikinä enää koske, sen vannoin viime pentujen kanssa, kun meinasin kuolla haistaessani sitä ammoniakkielämystä parin pissan jälkeen...

Tänään puolestaan silmät sai ymmyrkäiseksi pikkuherra Wolfshade. Mamma nassutteli kana-katkarapuruokaansa, pennut tapittivat kiinnostuneena ja Wolfshade päätti toteuttaa harjoituksen ihan käytännössä. Hyvää taisi olla kun pitempikin tovi nassuteltiin. Huh. Joko nyt! Maitoa tulee kyllä edelleen hyvin, joten en pidä kiirettä ruuan tuputtamisessa. Halutessaan kyllä pääsevät mamman lautaselle. Ataegina jo kävikin makaamassa ruokalautasella rähmällään...

Pentulaatikossa jo vauhtia riittää, kun juostaan päästä päähän, vaanitaan kavereita, hyökitään, läpsitään, ja sitten tietenkin pussaillaan ja pestään toisia. Juuri kun olin päässyt kehumasta tyttöjä kilteiksi, bongasin ne vetämästä takajalkatömpsyllä veljiä päähän :) Kilttejä ne silti ovat ;) mutta nyt on löytynyt myös se villimpi leikkisä puoli. Tristan on edelleen hyvin rauhallinen ja ammattimainen hoitaja. Vähän kauhulla katsoin aamulla kun oli yhtä pesemässä, ja toinen mäiski Tristania kaikin voimin naamaan. Tristan oli kuin viilipytty :)
Ääneni kuullessaan pikkuiset yleensä heräävät uniltaan ja rynnistävät paijattavaksi, Ataegina aina etunenässä. Dekadance yrittää kovasti kiivetä hihaa pitkin syliin. Ei ole ainakaan vapaa-ajan ongelmia, kun ottaa kisut sängylle seuraksi. Nopeasti hurahtaa tovi jos toinenkin ihan vain ihastellessa. Kaikki viihtyvät sylissä hyörien ja pyörien, kiipeillen, kehräten ja keimaillen. Mussukat ♥


28.4.2011
Alkaa olla jo ihan vakio, että kissaperhe muuttaa työpäivän aikana sängyn alle. Sieltä ne toki saa kätevästi peitteen kanssa siirrettyä sängyn päälle paijailtavaksi ja kuvattavaksi. Kotiin tullessa hurahtaa helposti mukava parituntinen nassukoitten kanssa sängyllä. En kyllä tiedä mihin joudun tämän kuvapaljouden kanssa, eilenkin tuli otettua kevyet 600 otosta! Tietenkin vain murto-osa on onnistuneita, mutta eilen onnistuin saamaan kaikista ihan hyvän nassukuvan. Sen kunniaksi esitellään kaikki pikkuiset. Pieniä luonne-eroja on jo havaittavissa, vaikka ikää on vasta 2½ viikkoa.
Draconian Dekadance
Hurmaava pikkuneiti tykkää kelliä selällään masurapsutuksista nauttien. Kehräys alkaa heti kun saa huomiota. Hoitaa mielellään kissaystävien ja ihmisten kauneutta hellillä lipaisuilla. Rauhallinen tyttö, joka ei vielä juurikaan osallistu painileikkeihin.

Draconian Raven Claws
Kiltti ja hiljainen pallomasu. Tykkää paijauksista ja hakeutuu mielellään ihmisen lähelle helliteltäväksi. Silmät eivät ole vielä ihan auki ja hieman rähmivät, hoitotoimenpiteet ovat sujuneet tosi nätisti ilman vastustelua tai huutoa. Alkaa vähitellen kiinnostua osallistumaan painileikkeihin.
Draconian Crystal Gazing
Porukan prinsessa! Oikea kaunotar, ja tuntuu sen itsekin tietävän, vaikkei olekaan vielä peiliin kurkannutkaan. Keimailee, hassuilee ja oli ensimmäisenä haastamassa kavereita leikkimään. Uskomattoman kuvauksellinen. Supermalliainesta.
Draconian Ataegina
Suloinen peikkotyttö! Rauhallinen ja ystävällinen, tulee ensimmäisenä tervehtimään mennessäni pentulaatikolle. Istuu ja ihmettelee, kehrää todella paljon ja nauttii hellyydestä. Persoonallinen väritys, josta tulee varmasti todella upea, kunhan turkkiin alkaa tulla pituutta.
Draconian Wolfshade
Porukan tarmokkain veijari! Oli ensimmäisenä puskemassa neljälle jalalle ja tekemässä juoksuspurtteja. Usein vain istua napottaa ja ihmettelee ympäröivää maailmaa. Näyttää hyvin kiinnostuneelta kun hänelle puhutaan ;) Harjoittelee jo sivuttaishyppyjä ja peppuhytkynää ja hyökkää innoissaan haastamaan kavereita leikkiin!
Draconian Midnight Ride
Tällä pikkuherralla oli silmät ensimmäisenä auki, ja ympäröivä maailma alkoi kiinnostaa jo silloin kun muut vielä mammivat sokeina mamman tissillä. Parhaan kaverinsa Crystal Gazingin kanssa alkoi ensimmäisenä leikkimään ja höpöilemään. Nuo ovatkin jo aika erottamaton parivaljakko, joka löytyy usein yhdessä jostain nurkasta tanssimasta, vaikka muut nukkuvat. Ehdottomasti porukan kovaäänisin, vaikkakaan ei turhanpäiten ääntään availe. Sivuttaispomput, takaperinkävely ja villit juoksut kavereiden perässä sujuvat hienosti. Komea, hassu ja leikkisä kaveri!
Toki pitää pitää mielessä, että luonteet voivat kehittyä kaikilla vielä ihan mihin suuntaan tahansa. Hurmaavia, kilttejä ja pirteitä kuitenkin koko sakki!

26.4.2011
Misty-mussukka täyttää tänään 4 vuotta! Sen kunniaksi päivänsankari sai tietenkin perinteiseen tapaan herkullisen kakun! Tristan ei ollut ihan samaa mieltä siitä kenelle kakku kuului, mutta onneksi päivänsankari sentään tarjosi hänellekin pikkuisen palan.
Pentusten ahkerat kävelyharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, ja tänään aamulla taitoja esiteltiin oikein hurmaavana ryhmäesityksenä, kun kaikki kuusi taapersivat neljällä jalalla tervehtimään minua laatikon reunalle. Cindy katseli toisessa päässä ihmeissään, mihin ne nyt menevät vaikka maitobaari on täällä päin! Silmät, korvat ja jalat toimivat kaikilla ja vähitellen aletaan ottamaan kontaktia ihmisiin. Masurapsuttelu aikaansaa hellyttävää kehräämistä ja hassuja höpöttelevää ihmistä kuunnellaan tarkasti.

Cindy on jostain syystä tänään ollut vähän levoton. Ihmiset olivat pitkästä aikaa pääsiäisen jälkeen töissä, ja perhe olikin sillä aikaa muuttanut jälleen sängyn alle. Pesä ei tunnu nyt ollenkaan kelpaavan, vaan sängyn alle viedään jatkuvasti joku. Toivotaan että alusen vaihto taas auttaa - vaikka juurihan se pari päivää sitten vaihdettiin....

25.4.2011

Pikkukisuilla on käynyt jo muutamia vieraita. Eilen yhdet ja tänään kävi neiti kolmosen toivottavasti tuleva sijoituskoti ;) Cindymamma antaa vieraiden kyllä tutustua pienokaisiin, mutta seuraa silmä tarkkana vierestä eikä poistu näköetäisyydeltä. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että neljällä kuudesta on tuleva koti tiedossa, vielä omiaan etsivät kilpparineiti 4 ja toinen ruskeatiikeripojista. Toki vielä odotamme siihen neljän viikon ikään, jolloin vasta vierailujen myötä alustavista varauksista voidaan tehdä sitovia.

Nyt on sitten kissanristiäisetkin pidetty! Pentuloodassa kasvavat Draconian Dekadance, Raven Claws, Crystal Gazing, Ataegina, Wolfshade ja Midnight Ride ;) Poika
kakkosen nimi oli selvä heti kun oli pullahtanut maailmaan. Kynnet olivat ihan VALTAVAT, katsoin jo että onko tuossa jotain vikaa kun kynnet ovat melkein isommat kuin tassut! Raven Claws, ehdottomasti. Discografialistaa selailtuani totesin, että Wolfshade on ihan selkeästi poika 5. Mamman pikku susi ♥ Jostain kumman syystä mulla on kokoajan sellainen olo että poika 5 on sinitiikerivalkoinen. Eihän se ole, mutta on niin erilainen ruskeatikruveljiinsä verrattuna. Neiti kolmosen nimikin oli selkeä, Crystal Gazing. Ei mitään järkevää selitystä, kaunis nimi kauniille tytölle. Loput olivatkin sitten vaikeita. Poika kutoselle oli ensin ehdolla Finisterra, mutta merkityksestään huolimatta sana kuulosti tylsältä, joten jännityksellä laskemaan mahtuuko Full Moon Madness kissaliiton kirjainrajoituksen puitteisiin. Mahtui! (Huomautus jälkeenpäin: Tämäkään nimi ei lopulta tuntunut oikealta, joten nimeksi vaihtui lopulta Midnight Ride) Neitien 1 ja 4 kohdalla ei pähkäily ole vieläkään päättynyt. Jompikumpi on Dekadance, toinen Ataegina. Jotenkin molemmille sopisi tuo jumalatteren nimi Ataegina, mutta jotenkin sitten ykkönen näyttää enemmän Dekadancelta. Haaaa, apuaa.
Kutsumanimistä ei ole vielä tietoa. Tulevat omistajat voivat toki auttaa tässä tehtävässä ;)

24.4.2011
Pikkupötkylät 2 viikkoa! Kaikki jo kovasti harjoittelevat kävelemään, takajaloillakin ponnistetaan tarmokkaasti. Kellahduksiin harjoitukset vielä päättyvät, mutta yritys ja tahdonvoima on kova! Silmät on auki kaikilla, mutta ainoastaan poika 6:lla ihan täysin. Niin sieviä kiilusilmiä koko sakki ♥

Kaikkien painonlisäykset viikossa mahtuvat haarukkaan 104 - 110 g, joten todella tasaista sakkia, etten sanoisi. Ketään ei ole kertaakaan tarvinnut lisäruokkia. Cindy-mamma syö hyvin ja maitoa riittää, mutta viimeisen vuoden aikana kasvatetusta pömppömasusta ei enää ole tietoakaan. Nisät tosin ovat aivan täynnä maitoa, joten mahan alla on hauska maitoreppu. Penturuuan syömistähän tämä heinäkuussa 3v täyttävä neito ei ole missään vaiheessa lopettanut, ja ajattelin että pieni vararavintokerros auttaa jaksamaan paremmin uudet pennut. No, se tosiaan kulutettiin hyvin nopeasti. Viimeisillään tiineenä neiti painoi noin 6 kiloa, eli painonlisäystä tuli 1,8kg. Synnytyksen jälkeen paino oli 5kg ja nyt 4,2kg. Nyt vaan mammalle paljon voimia ja jaksamista (ja ruokaa!) ison pentueen kanssa.

Tristanin kanssa avasimme tänään kevätulkoilukauden. Läpi talven olemme kyllä ulkoilleet, mutta kyllä oli ihan eri meininki nyt, kun lunta ei enää ollut ja liikkeellä oli kaikenlaisia ihania öttiäisiä. Mukava aurinkoinen puolitoistatuntinen vietettiin puistossa amppareita ja rahisevia lehtiä metsästellen, sekä tietenkin sorsia ja lokkeja jahdaten. Taas oltaisiin menty päistikkaa lammikkoon sorsien perässä, jos joku ei olisi ollut valppaana fleksin päässä... Tapasimme myös paljon kevätkävelyllä olleita ihastelijoita ja hauvoja. Tristan jaksaa olla niin innostunut kaikista uusista tuttavuuksista. Loppumetreillä vielä tehtiin
mukava hirmuspurtti, ja juostiin tuhatta ja sataa ensin 50m, ylös puuhun, hyppy alas, 50m täysillä ja sama juttu kuuteen eri puuhun. Huhhuh. Ei ollut tylsä ulkoilu, ei. Nyt taas uni maittaa.

Ai ne nimet? Malttakaas vielä ;)

23.4.2011

Tarkkanenäisimmät ovatkin ehkä huomanneet, että pentueen nimiteema on jo hetken aikaa löytynyt pentusivuilta. Eikä se mikään hirveä ylläripylläri liene, että 2. pentue on Moonspell-pentue :) Teema säästettiin ekan pentueen kohdalta myöhemmäksi, koska tästä riittää isommallekin pentueelle nimiä, ja nythän noita on ihan mukava poppoo. Ehkäpä nimetkin julkaistaan huomenna 2-viikkoispäivän kunniaksi! Muuten nimet ovat selvät, mutta 1.neidin ja 4.neidin kohdalla en millään saa päätettyä kumpi on kumpi! Apuaa! Nimikkobiisit soitetiin pennuille illalla, ja päät hytkyivät iloisesti musiikin tahdissa (vai eihän se ollut vain omaa mielikuvitustani, eihän;)). Kelpuutettu on siis!

4. neiti 11vrk ♥

Pentulaatikossa on jo havaittavissa muutakin toimintaa kuin nukkumista ja syömistä. Varsinkin 3.neiti ja 6.poika vetävät yhdessä ihan omaa showtaan, välillä myös 5.poika yhtyy telmintään. Tassut viuhtovat joka suuntaan, pyöritään ja hyöritään ja hassutellaan. Ihanat ♥
Iloista pääsiäisen jatkoa!

20.4.2011

Maanantaina kissaperhe oli ensimmäistä kertaa yksin koko työpäiväni ajan, kun en lounaallakaan käväissyt kotona. Kotiin tullessani pentulaatikossa ei ollut ketään. Kurkistus sängyn alle paljasti kissojen uuden kodin. Sielläpä koko konkkaronkka nukkui yhdessä kasassa! Cindy oli päättänyt siirtää kaikki 6 kissataksilla 45cm korkean pentulaatikon reunan yli. Onneksi olin levittänyt sängyn alle pehmeän pyyhkeen, kun oletinkin, että sinne jos jonnekin mamma lapsukaisensa vie.

Pikkuiset palautettiin takaisin pesään, eikä Cindy onneksi protestoinut, vaan loppupäivä vietettiin nätisti laatikossa. Kuitenkin sitten eilen aamulla töihin tultuani sain soiton kotoa, että mamma kuskaa pentuja jälleen sängyn alle. Kun ne siellä näyttivät tyytyväisiä olevan, saivat ne jäädä sinne päivän ajaksi. Pysyvät kuitenkin aina yhdessä läjässä eikä lämpimällä peitolla lämpimässä huoneessa kylmäkään tule. Toivoisin kuitenkin että pesä pian taas alkaisi kelvata. Viritin siihen hieman peittävämmän katonkin, jos siitä lienee kyse, että sängyn alla on suojaisampaa.

Neiti 4 & Neiti 1 9vrk ♥

Jokin aika sitten mietin eikö joukkoon muka mahdu yhtäkään kunnon vinkuiitaa. No eipä nuo edelleenkään normaalioloissa juuri ääntele, tosi harvassa ovat myös tappelut parhaasta nisästä, silloin saatetaan huitomisen lomassa myös vähän inistä. Mutta punnitessa... ai että voi yhdestä kissasta lähteä ääntä! Herra 6 ääni on jotain niin järisyttävää ettei voi uskoa että noin pienestä luontokappaleesta voi lähteä sellainen ääni!! Muuten kyllä on niin säyseä ja suloinen, kehrää ja köllöttelee ja nauttii paijailuista ja maharapsuista, mutta kun puntaroinnin aika on niin maa tärisee kiljumisen voimasta. Onneksi puntarointi on vielä sentään helppo ja nopea toimenpide, "innolla" odotan sitä aikaa kun kaikki venkoilevat eri suuntiin ja tarkan lukeman aikaansaamiseksi tarvitaan vähintään 5 minuuttia per nassu. Toistaiseksi olen vielä päässyt ajoissa töihin aamuisin ;)

Kaikilla pikkuisilla alkaa olla silmät raollaan. Kuvista tulee vähän epämääräisen värisiä ja epätarkkoja, kun ilman salamaa napsuttelen melko huonossa valaistuksessa. En viitsi herkkiä vasta-auenneita silmiä kiusata salamavalolla. Kuvia on kyllä otettu ihan järjettömän paljon. 8GB ja 2GB muistikortit ovat jo täynnä ja akkuja saa olla yhtämittaa lataamassa. Onpa siinä sitten hommaakin käydä kaikki läpi ja lykätä galleriaan. Galleriaan laitettavia en todellakaan jaksa mitenkään muokkailla, joten gallerian otosten laatu ja rajaus ovat ihan naturelleja ja välillä vähän mitä sattuu ;) Mutta pääasia kai että pikkuisten kasvu ja mukavat hetket tulee ikuistettua.

Neiti 1 on silmien avautumisen myötä paljastunut aivan hurmaavaksi keimailija-prinsessaksi! Kaikenlaisia asentoja löytyy ja neiti tekee kaikkensa että hänestä saadaan mahdollisimman hienoja kuvia ;) Poika 5 on edelläkävijä liikkumisessa. Päätä kannatellaan jo korkealla ja takajalkojakin yritetään kovasti ottaa spurtteihin mukaan. Pienokaiset kehittyvät niiiiin nopeasti, kohta varmaan jo kirmaillaan pitkinpoikin 8) IIK!

Mmmmmoooi! 5 Poika 9vrk

Ihana pikku linssilude-prinsessa 1 Neiti 9 vrk

17.4.2011
Mötkylät ovat ehtineet viikon ikään! Varsinkin pojat tuntuvat jo ihan valtavan kokoisilta. Pikkuherra 6 on jo alkanut tarkkailla maailmaan pienillä suloisilla nappisilmillään! Myös neiti 3 jo hieman kurkistelee, muut tulevat perässä varmaan minä hetkenä hyvänsä. Voiko olla suloisempaa näkyä kuin pikkuinen kissanpentu tuijottamassa hellyttävillä nappisilmillään ♥ Melkein kaikkien on jo kuultu kehräävänkin. Viidentenä iltana maitobaarilta kuului niin kova kehräyskuoro, että siinä volyymissa jää jo isotkin kissat kakkoseksi! Muutama osaa jo nauttia hellittelystäkin, kääntävät pallomasunsa rapsutettavaksi ja alkavat kehrätä. En tiedä kuvittelinko, mutta tuntui siltä että sain myös jo pieniä puskuja paijaavaan käteeni.
Pentujen syntymä on saanut aikaan hyvin outoja ilmiöitä. Sen lisäksi, että Cindystä ja Tristanista tuli kuin salamaniskusta ylimmät ystävykset, myös Misty on aivan muuttunut mies! Ehkäpä se ajatteli, että miksi taas hommasit tollasia pieniä pentuja, enkö mä ole tarpeeksi kiva ja leikkisä veitikka? Misty on yleensä hyvin rauhallinen puskupusukka, mutta pentujen jälkeen on riittänyt vauhtia ja temmellystä! Ihan kuin iästä olisi
yhtäkkiä lähtenyt 3½ vuotta, Misty juosta rymistää ympäri taloa, metsästää palloja, tappaa leluja ja jahtaa laser-pistettä kuin päätön kana! Käy vähän väliä kiljumalla pyytämässä ihmisiä leikkimään, jos Tristan ei jaksa lähteä hippasille. Uusi raapimapönttö on siirretty toistaiseksi pois pentuhuoneesta, jottei Cindy siirrä pentuja sinne. Misty on saanut siitä todella mieluisan pehmoisen tähystyspaikan ikkunan eteen. Siellä se tapittaa ulos aina kun ei ole meno päällä. Tällaista pentu-Mistyä ei meillä ole näkynyt sen jälkeen kun Cindy aikoinaan tuli taloon, ja Misty otti viisaan ja rauhallisen isoveljen roolin. Ei tietenkään haittaa ollenkaan, hauskaa näyttää Mistyllä olevan ihan olantakaa :) Ehkä Misty odottaa innolla saavansa pikkuisia leikkitovereita ja treenaa nyt kovasti, ettei jää niiden vauhdissa kakkoseksi. Muutama päivä sitten tapahtui myös jotain ihan ihkaensimmäistä kertaa. Misty tuli syliini ihan itse, ja käpertyi silitettäväksi. Ihan ite! Eihän siihen mennyt kuin melkein neljä vuotta. Ja ettei kuviteltaisi että se oli vahinko, sama toistui toisenkin kerran samana päivänä. ♥

15.4.2011
Viides päivä menossa, äiti hoitaa lapsiaan antaumuksella ja pentuset ovat tyytyväisiä pieniä pallomasuja. Kaikkien painot ovat jo suurinpiirtein kaksinkertaistuneet! Maitoa riittää kaikille tasapuolisesti. Eilen mammalomani päättyi, ja jouduin jättämään kisut pärjäilemään ilman 24/7 valvovaa silmääni. Eipä minun apuani ole kyllä vielä kertaakaan tarvittu, Cindy on jälleen ihan esimerkillinen äiti. Tokikaan en aamulla ihan täysin levollisin mielin lähtenyt, koska juuri ennen lähtöäni Cindy teki sen mitä eniten "pelkään" - alkoi leikkiä kaivinkonetta. Pesästä revittiin aluskankaan reuna irti ja mentiin sen alle möyrimään. Pelkään että pennut lentelevät mukkelismakkelis ja joku joutuu alle eikä pääse pois. Tämän ei pitänyt olla mahdollista, kun aluset on pingotettu pesän reunojen alle eikä koppa ole mitään ihan kevyintä tekoa! Näköjään kuitenkin sekin onnistuu kun tarpeeksi kynsiä ja voimaa käyttää niin sekin onnistuu.

Pentuhuone on melkoisen lämmin, kun ovi on kiinni ja aurinko paistaa ikkunasta jokusen tunnin keskellä päivää. Tosin niinpä kai se suositus on pikkuvaaveille olla hieman normaalia lämpimämmässä. Mammakin viihtyy siellä oikein hyvin, kunhan pari kertaa päivässä pääsee kunnolla verryttelemään ja vilvoittelemaan muualle taloon. Pentuja ei nyt onneksi ole enää siirrelty mihinkään pentulaatikosta. Sen sijaan yksi vaavi haettiin sinne takaisin kesken kuvauksen ;-) Hienosti se kuljetus sujuu. Näitä on kyllä melko helppo kuvata, koska eivät huuda oikeastaan ollenkaan, vaikka ne nostaa pesästä pois. Kunhan jalat on maassa niin kaikki on hyvin. Mammakin on hienosti antanut varastaa pentuja tutkailtaviksi, ei hätkähdä pienistä piippauksista, vaikka tietenkin silmä tarkkana katsoo.

Olin ajatellut taas virittää webbikameran pentulaatikkoon. En muistanut, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Voi sitä johtoviidakkoa >:( Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä oman mielenrauhanikin kannalta on parempi, etten voi töissä kurkistella pentulaatikon tapahtumia. Täytyy luottaa että hyvin siellä menee, niinkuin varmasti meneekin! Ehkä jos joku välttämättä tahtoo taas katsella pieniä mönkijöitä "livenä", voin harkita kamerayhteyden avaamista ;)


Haluaisitko tarjota minulle sijoituskodin?
Pennuista yksi on nyt alustavasti varattu. Pikkuherra 5 toivottavasti pääsee Helsinkiin norskineidin ja hauvan kaveriksi. Häntä toivottavasti nähdään jatkossa myös näyttelyissä :) Neiti numero 3 etsii todennäköisesti sijoituskotia tästä Vaasan lähettyviltä 1 - 2 pentueen sopimuksella. Kiinnostuneet ilmoittautukoon :) Myös toisen kilpparitytön tulevaisuudesta on pieniä alustavia suunnitelmia. Tällä hetkellä ajatuksena olisi, että herra 6:lle toivottaisiin näyttelyistä kiinnostunutta kotia, hän erottuu nyt todella edukseen. Muut muuttavat mielellään myös lemmikkikoteihin. Toki kaikenlaiset kyselyt ovat tervetulleita!

Odotan nyt innolla että pikkuiset avaisivat silmänsä ja paljastaisivat ilmeensä ♥ Herra 6 taitaa olla edelläkävijä, silmät ovat jo ihan pikkiriikkisen raollaan!

12.4.2011
Pikkukisut kasvavat ihan kohisten! Olen ihan yllättynyt, miten nopeaa tahtia painot nousevat, vaikka maidosta kilpailee nyt noin iso poppoo. Kahden vuorokauden iässä painot ovat nousseet kaikilla 37 - 47 grammaa. Pojat menevät hieman tyttöjen edellä, mutta pojat ja tytöt omissa sarjoissaan ovat ihan tasaväkisiä. Mammallekin ruoka maistuu nyt ihan mukavasti. Märkäruokaa ja lihaa kuluu, eikä raksukissaa ole nyt raksukipolla juurikaan nähty.

Tristan on tähän asti lähinnä pessyt pikkuisten selkiä, mutta tänään hän oppi myös pissattamaan ja kakattamaan ne! Koko rivistö käytiin järjestelmällisesti läpi, ja mamma katseli tyytyväisenä lastenhoitajan toimia. Imettää ei Tristan sentään vielä ole yrittänyt ;)
Ja vaikka nyt kuvien ja juttujen perusteella käy ilmi, että muut kissat osallistuvat aktiivisesti pikkukisujen hoitoon, eivät ne tietenkään koskaan valvomatta pääse pentulaatikkoon. Olen aina silmä tarkkana vieressä vahtimassa, vaikka tosi hienosti osaavatkin käyttäytyä. Lapset ovat kuitenkin vielä niin pieniä, heiveröisiä ja puolustuskyvyttömiä, ettei oteta mitään riskejä.

Mamma on ehtinyt jo harrastaa hieman muuttotouhujakin. Eilen poistuin jotakuinkin ensimmäistä kertaa pentulaatikon äärestä hetkeksi aamupalalle. Takaisin tullessani laatikossa oli vain viisi pötkylää! Pieni hätä jo ehti iskeä, mihin ihmeeseen puuttuva pentu on viety? Onneksi Cindy paljasti heidän olinpaikkansa nopsasti maukumalla. Hän oli päättänyt muuttaa yhden pennun kanssa n. 10 metrin päähän pentulaatikosta uuden raapimapöntön korkeimpaan, ahtaaseen koloon. Siellä oli tyytyväinen imetys meneillään, mutta ilkeä kasvattajamamma palautti karkulaisen nopeasti takaisin omaan pesään sisarusten luo. Cindyllä ei onneksi ollut mitään sitä vastaan.
Viime yönä aamuyöstä havahduin kovaääniseen kiljumiseen, ja näin kuinka Cindy loikkasi pentulaatikosta jälleen sama pentu mukanaan, ja suuntasi sängyn alle. Siinä vaiheessa kun sain itse sinne kömmittyä perässä, oli jälleen kehräyksen säestämä imetys menossa. Taitaapi mammalla olla sama lempparipentu kuin minulla, kun sen kanssa haluaa viettää laatuaikaa kahden! Parin tunnin päästä sängyn alle oli puolestaan muuttanut 5. poika. Eikös se niin mene että kolmantena päivänä kissaemo siirtää pennut uuteen paikkaan? Täytyy nyt vain toivoa että pesä kelpaisi jatkossakin, eikä pentuja kovin kummallisiin paikkoihin yritettäisi viedä.

11.4.2011
Saan olla kyllä todella kiitollinen siitä, miten hienosti kaikki sujuu. Kuitenkin monia kohtaa jo alkumetreillä vastoinkäymiset synnytyksen suhteen, ja joskus jotkut pennut joutuvat jättämään elämäntaipaleen kesken liian aikaisin, varsinkin suurissa pentueissa. Suuressa pentueessa myös helposti heikoimmat saattavat jäädä toisten jalkoihin ja tarvitsevat ihmisen apua jaksaakseen. Varsinkin tänä talvena on korviin kantautunut tavattoman monia epäonnisia tapauksia penturintamalla. Meillä ensimmäinen pentue oli suhteellisen pieni (3) ja kaikki sujui silloin ongelmitta. Nyt meillä on odottamatta tuplamäärä pentuja, mutta kaikki tuntuu sujuvan vähintään yhtä hienosti. Tunnen olevani melkein etuoikeutettu kun minun tielleni ei vielä ole osunut poikkipuita. Toki vielä olemme hyvin alkutaipaleella.

Kissaperheen ensimmäinen vuorokausi alkaa olla takana. Yöllä sain jopa pitkästä aikaa nukuttua kunnolla ;) Toki parin tunnin välein havahduin kurkkaamaan pentulaatikkoon ovatko kaikki tallella ja hengittävätkö ne ;) Illalla Cindy oli vähän levoton, mutta luulen sen johtuneen sekaisin menneestä mahasta. No onkos tuo ihme kun neiti pisteli poskeensa kaikki kuusi istukkaa :D Ja minä pölvästi ei tajunnut ajoissa antaa inupektia, joten pentulaatikossa oli pentujen kaverina melkoinen pierupylly... Onneksi masu rauhottui nopeasti lääkkeen jälkeen, ja yö sujui rauhallisesti imettäen ja nukkuvia lapsukaisia lempeästi katsellen. Toivottavasti mamma on myös itse saanut edes vähän nukuttua. Kovasti mamma kertoo kuulumisia aina kun herää yöllä kurkkaamaan pentulaatikkoon.

Ehkä eniten ihmettelen sitä, miten koko kuusikko löytää todella helposti kaikille oman nisän. Tappeluita ei juuri ole. Kun ruokinta-automaatti lähtee pesän ulkopuolelle jaloittelemaan, kaikki käpertyvät samaan kasaan nukkumaan, ja kun mamma palaa, kömpivät kainaloon ja hetkessä jo nassuttavat tyytyväisinä maitoa. Tokikaan kaikki eivät aina ole yhtäaikaa nisällä, ehkäpä ovat jo kehittäneet jonkin vuorojärjestelmän. Kukaan ei vingu eikä ole tyytymätön. Eikö nyt kuudesta pennusta jonkun pitäisi olla se vinkuiita? Varsinkin kun puolet on kilppareita ;) Tällä kertaa pentuja on niin paljon ja saman näköisiä, että ei ole mitään mahdollisuutta pystyä seuraamaan ovatko kaikki tasapuolisesti maitobaarilla. Painonnousu sen tietenkin kertoo, ja sen perusteella kaikki ovat tasapuolisia, kukaan ei ole toista heikompi. Vuorokaudessa kaikkien painot ovat nousseet huimat 19 - 29g!

Makuuhuoneen ovea on pidetty auki, koska se jostain syystä tuntuu pitävän Cindyn rauhallisempana. Onneksi yöllä viihdyttiin myös suljettujen ovien takana. Pojat ovat siis vapaasti päässeet pentuhuoneeseen tiirailemaan pentuja. Misty on jälleen hyvin ihmeissään, ja hiipii hitaasti silmät ymmyrkäisenä kurkkaamaan pentulaatikkoon. Vähän on käyty haistelemassakin. Tristan käy vähän väliä kurkistamassa laidan yli, jos kaikki näyttää olevan hyvin, lähtee matkoihinsa. Jos joku vinkaisee, sitä käydään muutaman kerran lipaisemassa ja haistellaan muutkin pennut samalla. On kyllä hauskaa ja tietenkin myös hyvin outoa, miten Tristanin "äidinvaistot" ovat heränneet :D Pieninkin vingahdus saa hänet kipittämään paikalle tarkistamaan tilanteen.

Pentuja en ole vielä sen lähemmin tarkastellut muutakuin laatikon reunalta kurkkien, mutta joitain pieniä erikoispiirteitä on jo havaittavissa. 1. pentu kilpparityttö on kova matkustelemaan, ja tekee jo tutkimusretkiä sillä aikaa kun loput nukkuvat yhdessä kasassa toistensa päällä. En ole ihan varma kuka, mutta ilmeisesti 3. pentu kilpparivalkea typy on se, joka on osannut kehrätä siitä asti kun ensimmäisen kerran pääsi nisälle. Hellyyttävä nakuttava kehräys alkaa heti kun saa herkkumaitoa. 5. pentu ruskeatiikerivalkea oli jo syntyessään suurin, ja syö melkein tauotta. Ei haittaa vaikka mamma vaihtaisi paikkaa laatikon toiselle puolelle, nisässä roikutaan kaikin voimin. Muut malttavat välillä nukkuakin, mutta tämä poika kömpii heti tisulle kun mamma vaan on paikalla. Saapa nähdä millainen jättiläinen tuosta pojasta oikein kasvaa :)

10.4.2011
Draconian 2. pentue putkahti maailmaan viimein tänä aamuna! Illalla nukkumaanmennessä Cindy malttoi kuorsata vieressäni rauhassa vain puoli tuntia, kunnes alkoi taas levoton huuto ulos makkarista. Myös pentupesästä käytiin repimässä pehmusteet irti ja möyrittiin niiden alla, vaikka sen ei pitänyt olla mahdollista. Aloin olla jo hermoraunio, kun muutamaan yöhön en ollut nukkunut juuri ollenkaan. Päätin sitten koittaa, mitä neiti sanoisi jos päästän Tristanin makkariin. No tämä ratkaisu tyydyttikin sitten kaikkia, ja saatiin kukin vihdoin unenpäästä kiinni. Välillä tietysti havahduin tarkistamaan tilanteen, sielläpä äiti ja poika sängyn alla nukkuivat tyytyväisinä sylikkäin.

Puoli yhdeksän aikaan heräilin ja ajattelin meneväni vessaan ja laittamaan kisuille aamupalaa. Cindy kuitenkin pomppasi Tristanin syleilystä viereeni sängylle paijattaksi. Eipä aikaakaan kun neiti sätkähti - eka supistus - jippii, nyt aletaan vihdoin synnyttää!

Pennut syntyivät nopeaan tahtiin erittäin vaivattomasti. 9.09 Ensimmäinen supistus 9.17 Ensimmäinen sikiöpussi tuli näkyviin. Musta häntä kuplassa meni pari kertaa takaisin piiloon, kunnes 9.24 ensimmäinen vauva pullahti ulos parilla työnnöllä. Maailmaan oli saatu 95g kilpparineiti. 9.41 pullahtikin jo seuraava pentu maailmaan, 104g ruskeatiikeri poika. 9.55 syntyi kaunis kilpparivalkea neit 101gi ja minä olin yhtä hymyä ;) Tämän minä tilasinkin! Tässä vaiheessa ajattelin, että valmista tuli. Pennut tarttuivat jo hyvin nisiin ja emo vaikutti tyytyväiseltä. Yhtäkkiä yllättäen 10.16 sängylle ilmestyi yllärivauva! Siellä oli sittenkin neljä! Masu vaikutti niin tasapuoliselta, että olin pikkiriikkisen uskaltanut sitä neljättä toivoa, ja sieltä se tuli! Pentu oli hyvin tumma, ja ajattelin sen olevan poika. Mutta sepäs olikin sitten kolmas kilpparityttö 102g! Nelikko saatiin juuri jälleen nisille, kun kuin tyhjästä putkahti jälleen uusi vaavi! Tämä näytti alkuun mustavalkealta, mutta kuivuessaan paljastui myöskin kuviolliseksi, rusketiikerivalkeaksi urokseksi, 113g. Tässä kaverissa on pentueesta eniten valkoista. Tässä vaiheessa olin todellakin silmät ymmyrkäisenä, mistä näitä oikein tulee?! Istukka antoi odottaa itseään, mutta eipä näyttänyt kaveria paljon haittaavan, vaikka oliki yhä napanuorastaan kiinni takapuolessa, nisälle kammettiin heti! Kaikki pennut vaikuttivat pirteiltä ja tyytyväisiltä, eikä kellään ollut  vaikeuksia löytää maitobaarille. Uskomaton ylläri saatiinkin sitten vielä 11.38 kun kuudes vauva ilmestyi! Ei voi olla totta! Viimeinen pupukka oli ruskeatiikeri poika 107g joka on ihan täysin identtinen toisen ruskeatiikerin kanssa! Miten ihmeessä erotan ne?

Synnytys sujui siis jälleen todella loistavasti ilman ongelmia. Pentue on todella tasakokoinen, vain muutamien grammojen eroilla. Istukat tulivat aina pennun perään, ja menivät kaikki parempiin suihin. Myös napanuorat katkaistiin mallikkaasti. Pennut pullahtivat viimeistä lukuunottamatta vartin välein, jotakuinkin yhdellä ponnistuksella. Tuntui kuin ne olisivat vaan yhtäkkiä ilmestyneet kuin tyhjästä. Minua ei tarvittu oikeastaan mihinkään. Hädintuskin ehdin edes punnita, kun kaikki hyökkäsivät ensitöikseen nisille. Supermamma ja superpennut ♥

Aivan uskomatonta oli se, miten Tristan toimi kätilönä! Mamma oli tyytyväinen poikansa läsnäoloon, ja antoi sen pestä ja hoivata vastasyntyneitä ja itseään. Kun mamma lepäsi, Tristan jaksoi pestä pienokaisia. Aivan ymmyrkäisenä seurasin, kun olin etukäteen ajatellut, että Cindy ei päästäisi Tristania lähellekään, ja että Tristan suurinpiirtein söisi mokomat hiirulaiset!

Sängyllä makailtiin ja syöpöteltiin muutama tunti, kunnes tuli aika siirtyä omaan pentulootaan. Nostelin lapsukaiset nopsasti laatikkoon, ja mamma loikkasi perässä. Siellä ollaan nyt sitten massuteltu maukasta maitoa ja välillä nukutaan koko konkkaronkka yhdessä mytyssä. Kaikki vaikuttavat hurjan rauhallisilta ja tyytyväisiltä, kukaan ei inahtanutkaan, kun mamma kävi hieman jaloittelemassa = litkimässä pari desiä vettä ja syömässä kaksi pussillista ruokaa.

Ihania pentuja! Kuviottomia poikia ei harmi kyllä saatu eikä myöskään yhtään diluutiopentua. Alan olla vahvasti sitä mieltä, ettei Cindy kanna diluutiota, eikä siniset mussukat siis ole ollenkaan mahdollisia. Kaikki pennut ovat selkäpuolelta hyvin tummia, ja vain yhdessä tikrussa on enemmän valkoista. Yksi kilppareista on valkealla, kahdella valkoista on erittäin vähän jos sitäkään. Sitä en vielä ala edes veikkailemaan ovatko kilpparit kuviottomia vai kuviollisia, johan tämä väriskaala muutenkin saa hämmentymään, kun on tottunut vain mustiin ja mustavalkoisiin :)

Onnellinen odotus on nyt muuttunut onnelliseksi äitiydeksi, nyt päästään seuraamaan millaisia hurmureita näistä oikein kehittyykään :) Hieman kyllä hassuissa fiiliksissä, kun kolmeen oli varauduttu ja tuplat saatiin. Ja kaikki terveitä ja pirteitä, mikä tärkeintä ♥


Kaikki pennut saatu maailmaan, on siinä menoa ja melskettä!

8.4.2011
Jos blogissani olisi otsikoita, tämän otsikko olisi Outoja Ilmiöitä. Synnytyksen alkamista on jo eilisillasta odotettu kuin kuuta nousevaa. Illalla makasin neidin kanssa tunnin tai pari sängyn alla (!) kun hän halusi niin kovasti siellä käpertyä syliini ja esitellä hurjasti potkivia pienokaisiaan ennätyskovan kehräyksen säestyksellä. Jostain syystä molemmat pojat intoutuivat illalla hyökkimään neidin niskaan ja purivat tosi lujaa milloin mistäkin. Mikähän tällaiseen käytökseen mahtoi olla syynä? Erittääkö tyttönen synnytyksen lähestyessä kenties jotain outoa hajua? Pojat joutuivat sitten kumpikin vuorollaan arestiin itkemään ja katumaan. Yö meni kuitenkin taas ihan rauhallisesti eikä käytöksessä havaittu mitään poikkeavaa.
Tänään olenkin sitten ihan silmät ymmyrkäisenä seurannut Cindyn käyttäytymistä. Normaalistihan se ei hirveästi jaksa villivarsa-Tristania sietää, vaan kaikki lähestymisyritykset torjutaan murinalla ja sähinällä. Tämä päivä on kuitenkin ollut täynnä loputonta halailua ja pussailua pojan kanssa. Cindy seuraa poikaansa kuin hai laivaa ja köllöttelevät kylki kyljessä milloin missäkin. Toisaalta kyllä myös juuri ennen viime synnytystä Cindy haki kovasti läheisyyttä Mistyltä. Cindy ja Tristan menivät myös yhdessä pentupesään pötköttelemään, ja ehdinkin jo ajatella että nyt synnytetään!
Mielenkiintoisia hetkiä siis elellään, nyt vaan näyttää pahasti siltä että eläinlääkäriasemat ehtivät sulkeutua viikonloppua varten ennenkö meillä päästään alkuun. Ei auta kuin toivoa että kaikki menee yhtä hyvin kuin viimeksi!

7.4.2011

Pieni päivitys, jos sattuu olemaan joku muukin joka malttamattomana odottaa koska piiperöiset saadaan maailmaan ;) Vielä näyttävät oikein hyvin viihtyvän masuasunnossaan. Cindy on hyvin rauhallinen edelleen, eikä ole enää juurikaan pesiä kaivanut. Ehkä hän on todennut, että uusi pentupesä on niin hieno, ettei ole tarvetta muita etsiä. Pesässä hän ei tosin enää ole aikaansa viettänyt alkuinnostuksen jälkeen. Yöt ovat olleet rauhallisia, Cindy nukkuu sängyn alla omalla peitollaan ja käy välillä hiukopalalla. Tristan kylläkin on hieman protestoinut kun hänellä ei nyt ole pääsyä makkariin öisin. Ovea rapsitaan ja mäiskitään, kahvaa painellaan ja purraan. Ovea on tietenkin jouduttu vähän purkamaan, että sen saa väännettyä lukkoon niinkuin vessan oven. Cindy puolestaan on nyt onneksi tyytyväinen rauhalliseen makkariin, normaalioloissa hyppisi varmasti tauotta kahvaan, jos tuolla tavalla eristettäisiin.

Paino ei ole maanantain jälkeen noussut. Masu on hyvin piukea ja tuntuu erittäin tasapuoliselta, niinkuin olisi 2 vaavia kummallakin puolella ;) Huominen on minulla lomapäivä, nyt kaikki peukut ja hännät pystyyn että aamulla alkaa tapahtua!

5.4.2011
Hieno näyttelyviikonloppu takana! Tristan-höpsykkä näyttää olevan tällä hetkellä vuoden 2011 NFO-rankingissa kastraateissa sijalla 1 :) Lauantaina tuomarina oli Bjarne Wikström, joka onkin Tristanin arvostellut jo kerran, nuorten luokassa viime syyskuussa. Tällöin olikin ensimmäinen kerta, kun Tristan pääsi paneeliin. Odotin siis ihan mielenkiinnolla miten ollaan hänen mielestään seitsemän kuukauden aikana kehitytty. Viimeksi toivottiin suurempia korvia, nyt ne olivat hyvän kokoiset. Tällä kertaa turkin laatu, kunto ja pituus saivat vielä enemmän kehuja. Muutoin arvosteluseteli on lähes sanasta sanaan samanlainen. Tristan käyttäytyi oikein nätisti ja saikin hurjasti kehuja ihanasta luonteestaan :) Tutkimisen jälkeen Tristan odotti arvostelusetelin kirjoittelun valmistumista leikkien jalat kohti kattoa. Ihana leikkisä pikkuvaavihan se vielä on ♥ Mustavalkeita kastraatteja oli vain 2, joten värin paras-valintaa ei saatu kasaan. Tuomarin paras-valinnassa oli yhteensä viisi komeaa kastraattiurosta, meidän lisäksi kaksi maine coonia, siperiankissa ja birma/ragdoll (en edelleenkään erota näitä...). Mietinnän jälkeen Bjarne sanoi että valinta tulee olemaan Tristanin ja siperiankissan välillä. Kilpakumppani oli hurjan ujo, ja ihanien kehujen saattelemana tuomarin parhaaksi valittiin kauniisti esiintyvä viilipytty Tristan :) Paneelissa kävimme sitten päivän päätteeksi. En meinannut pysyä housuissani, kun muut paneelikissat olivat jo hyvän aikaa olleet pöydällä eikä Tristania näkynyt missään. Juoksaisin katsomaan onko sitä edes kukaan ottanut häkistä, mutta vietiinhän se sitten siinä samassa paikanpäälle. Huhhuh, ihan kun ei jo muutenkin olisi jännittänyt. Tällä kertaa voiton vei sitten Lumikissan Pata Ässä.

Näyttely oli Seinäjoella, joten yöksi huristelimme takaisin kotiin. Sunnuntaina tuomarina oli Michael Edström Ruotsista. Hän ei paljon puhua pukahtanut, mutta ihanaa luonnetta kehuttiin jälleen kovasti. Super sweet! Tristan oli myös hyvin avuliaalla päällä ja auttoi tuomaria kirjoittamaan arvosteluseteliä pitämällä kiinni kynästä. Tällä kertaa tuomarin-paras valinnassa oli kolme norskia. Yhtä tosin ei näkynyt eikä kuulunut kuulutuksista huolimatta, mutta tuomari sanoi sitten Tristania pidellen että "Actually we don't need it" ja julisti Tristanin voittajaksi. Perusteluita ei sen kummemmin saatu. Enkä meinannut saada kisua tuomarilta takaisin :O Meinasikohan laittaa sen laukkuunsa.

Ensimmäistä kertaa päädyimme paneeliin kumpanakin päivänä. Sieltä ei kuitenkaan nyt ääniä herunut :) Kaikenkaikkiaan kuitenkin hieno näyttelyviikonloppu, kaikki toimi hienosti! Ainut mitä taas olisin toivonut, olisi tuolirivistöt alakertaan tuomarinpöytien eteen. Jalat ja selkä on ihan poikki koko viikonlopun seisomisesta. Arvostelua olisi ollut huomattavasti kivempi seurata istualtaan ja olisi myös rauhoittanut sitä pöytien edessä olevaa kuhinaa, kun se oli ainut kohta mistä ihmiset pääsivät tryykäämään läpi. Omaa tuolia en viitsinyt tuoda häkin edustalle tukkimaan muutenkin superahdasta käytävää.

Tristankin jaksoi rankan viikonlopun hienosti, vaikka loppuvaiheessa kyllä ehkä alkoi hieman kyllästyttää kun kokoajan piti esiintyä eikä saanut vaan nukkua häkissä liian pienessä pesässä pää hiekkalaatikossa... Tulipa huomattua kuinka paljon herra on vieläkin kasvanut! Kohta tarvitaan kaikki koossa XXL! Viimeistä paneelikampausta tehdessäni herra päätti lähteä tutkimaan maisemia. Mitäs et pitänyt kiinni! Onneksi ei sentään kovin montaa metriä tassutellut tiehensä, kun nappasin tutkimusmatkailijan takaisin sylkkyyn.


Cindyn laskettu aika on siis perjantaina 8.4. En jotenkin vieläkään osaa mitenkään asennoitua siihen että pian meillä ihan oikeasti on pienenpieniä kisuvaaveja! Cindy on muuttanut työpäivien ajaksi yksiöönsä makuuhuoneen rauhaan. Pojat eivät sitten pääse kiusaamaan mammaa, joka ei kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään telmimiseen mukaan. Tämän myötä myös ruokailu voitiin siirtää lattiatasoon, jottei muhkun tarvitse pompata enää lipaston päälle aterialle. Paino on 5,72kg, eli lisäystä 1,5kg. Masukarvatkin parturoitiin kehräten, jotta pikkunassukat löytävät sitten ruokinta-automaatit helpommin. Tänään on 62. tiineyspäivä ja neiti on vielä rauhallinen, joten vielä en stressaa, mutta seuraavat työpäivät voivat olla hieman levottomia... Onneksi töistä kotiin on vain viiden minuutin matka, joten lounastunnilla pääsee kätevästi katsomaan miten kotona voidaan. Pesänkaivuuinto on suht maltillista, vielä ei ole näkynyt sitä loppuhuipennusta kun sängystä revitään lakanat. Varmuuden vuoksi laitoin nyt kuitenkin sänkyyn samat viime vuonna revityt, parsitut lakanat, jottei sitten harmita jos taas päätetään kaivaa pesä sänkyyn ;) Jännitys tiivistyy...

1.4.2011
Toissapäivänä saimme kotiinkuljetuksella tosi hienon pentuloodan! Cindy lähettää suurkiitokset ihmisisoisälle! Tristan auttoi tietenkin parhaansa mukaan kokoamisessa ja Cindy ja Mistykin kävivät välillä seuraamassa työn etenemistä. Tristan huomasi, että tyhjä loota käy hyvin myös jalkapallokentästä! Cindy kävi jo illemmalla harjoitusvauvan kanssa testaamassa olisiko uusi asumus sopiva lasten kasvattamiseen. Muutenkin siellä on käyty välillä lepäilemässä. Eiköhän se hyvin hyväksytä sitten kun sen aika on! Jotain kattoviritelmää pitäisi vielä keksiä rauhallisen nurkkauksen aikaansaamiseksi. Myös Mistylle kelpaa uusi rakennus oikein hyvin, hassukka nukkui viime yön lootaan laitetussa kissanpesässä. Ja meillä kun ei yleensä pesissä nukuta vaan mieluummin niiden vieressä :P

Nyt mennään jo kahdeksan viikon kohdalla, enää viikko laskettuun aikaan! Masu on jo jonkun aikaa ollut niin muheva, ettei omatoiminen takapään pesu enää onnistu. Apuakaan ei mielellään haluttaisi ottaa vastaan, mutta kyllähän tuota haisupyllyä on pitänyt vähän auttaa hygienian ylläpitämisessä. Painoa neidille on kertynyt 5,5 kiloa, siis saman verran lisää (1,3kg) kuin viimeksi ihan viimeisillään. Saa nähdä päästäänkö vielä samaan painoon Tristanin kanssa 8)

Lapset bailaavat masussa hyvin ahkerasti, nyt niiden menoa ja meininkiä on taas auliisti esitelty ihmisillekin. Viimeksi loppuvaiheessa pystyin helposti löytämään kaikki 3, näistä ei vielä erota kuka milloinkin masussa kierähtää ja onko niitä tosiaan se kolme kappaletta.

Ensi viikolla alkaakin se vaihe, että Cindy saa työpäivien ajan jo asua yksinään pentuhuoneessa ja minä rynnistän joka ruokatunti katsomaan vointia ja pää kolmantena jalkana kotiin heti kolmelta. Olen tosin tilannut synnytyksen vasta perjantai-aamuksi, kyseinen päivä on otettu synnytysvapaaksi :)

Tänään onkin sitten aika puunata Tristan, ja viikonloppu vietetään Seinäjoella näytellen!



30.3.2011
Cindy on jo viikon verran ahkerasti etsinyt pesää. Lempipaikka on jälleen sohvan sisässä vuodevaatelaatikossa. Öisin saa useaan kertaa herätä loputtomaan rapsimiseen, kun Cindy kaivaa milloin missäkin. Sohva on nyt kumottu, uusi lempipaikka on Vanuatu-puun ahdas pesäkolo. Raaps raaps kops kops, koko puu heiluu ja kopisee seinään. Tänään me onneksi saadaan vihdoin se ihan oikea pesälaatikko :) Toivottavasti typykkä kelpuuttaa sen, eikä siitä tule ensin Mistyn lomamökki kuten viimevuotisesta pentuhäkistä ;)

Viirusilmälepakko suorassa auringonpaisteessa ♥
Neitiä ei oikeastaan näe muussa asennossa kuin pötköllään. Nisät ovat valtavat ja masu tuntuu hyvin tasapuolisen kokoiselta. Pentujen liikkeet tuntee hyvin, mutta mamma ei malta olla kovin kauaa tutkittavana, vaan siirtyy pari askelta eteenpäin ja lösähtää jälleen rauhassa möllöttämään. Syvät huokaukset kertovat, että masussa on kova vilinä ja vilske, eikä mamma malttaisi odottaa että saa pikkuiset pyöriäiset pois masustaan viereensä hoivattaviksi.

Ruoka on nyt onneksi myös alkanut maittaa. Kuivaruokaa on kyllä mennyt kokoajan normaalia enemmän, mutta nyt maistuu myös märkäruuat ja lihat. Tätä olenkin kovasti odottanut, vaikka menekki ei edelleenkään ole yhtä kova kuin viime tiineydessä jo melko varhaisessa vaiheessa.

Viikon päästä aletaankin olla jo aika jännissä tunnelmissa 8)

25.3.2011

Paksusti voidaan! Ei meillä sit muita uutisia mammapuolelta ;) Viime viikonloppuna kuvittelin tunteneeni masussa jonkun pikkuisen pyörijän. Sittemmin masun esittely on ollut vähäisempää, pallomurmeli mammii mieluiten mahansa päällä. Mukavan pehmeä tyyny?

Zooplussalta on tullut viimeaikoina paketteja oikein urakalla. Saatiin myös vihdoin palkintopisteillä raapimapönttö, johon onkin pitkään pisteitä säästelty. Tristan oli asiasta ehkä hieman närkästynyt. Joku vauvojen pönttökö me saatiin? Muhevalla herralla nääs ei ole toivoakaan mahtua koloihin seikkailemaan. Pöntön sisällä roikkuva
ihana hiiri kyllä sai heti kyytiä - arvatkaa montako minuuttia hiiri sai killua kuminauhan päässä? Nyt se on myös hännätön ja takapääkin kynitty. No pentujen iloksi tuo uusi pönttö olikin lähinnä ajateltu. Misty taisi kyllä alimmassa kolossa heti yönsä viettää :)

Myös toinen "ison kissan ongelma" on tullut eteen. Hiekkalaatikossa ei voi enää pitää kattoa paikoillaan :P Jättiläinen ei mahdu koppiin kunnolla tekemään tarpeitaan ja tavarat tulevat helposti takapuolen mukana ulos kopista. Seuraavana hankintana onkin sitten tarpeeksi korkea varastolaatikko, josta hiekkoja ei saa kuovittua kolmen metrin säteelle. Eipä ole normaalikokoisten kissojen kanssa tullut ajatelleeksi että tällaisiakin ongelmia voi olla, ei mahdu vessaan eikä kiipeilypuuhun :P

Cindyn tiineyttä on nyt 7 viikkoa takana, 2 edessä! Paino on noussut jo yli kilon. Päivät täyttyvät edelleen pötköttelystä. Tristankin on ehkä viimein huomannut mammassa jotain outoa, ehkä sille on selvinnyt, että pian on tulossa pikkuisia sisaruksia! Niinpä leikkiin haastaminen ja kiusaaminen ja sitä myötä mamman murinarähinä on vähentynyt.

Vähitellen aletaan sisustaa myös "pentuhuonetta", eli makkaria. Suuri Vanuatu-puu saa mennä hetkeksi evakkoon, ja Cindy joutuu tyytymään uuteen raapimapönttöön. Myös ihana merirosvopuu odottelee varastossa kokoajaansa. Ehkäpä se kuitenkin rakennetaan sitten vasta pennuille, kun jalat alkavat kantaa. Pentulaatikon valmistumista odotellaan jo innolla! 

18.3.2011

Cindy on ehkä syönyt jalkapallon. Masu pyöristyi jo melko varhaisessa vaiheessa ja on vaan kiihtyvään tahtiin jatkanut pullistumistaan. Ei se viimeksi näin iso ollut? Piti jo rakentaa portaat lipaston päälle, jossa Cindyn oma penturuokakippo on piilossa pojilta. Ihan pahaa tekee kun lyllerö masunsa kanssa loikkaa normaaliin tapaansa korkean lipaston päälle syömään ja varsinkin alastullessa kuuluu melkoinen pamaus ja ähkäys. Porras onkin otettu ihan ilolla vastaan. Viimeksi en mitään mittoja älynnyt ottaa, mutta tällä kertaa mielenkiinnon vuoksi mittasin masunympäryksen alkumetreillä. Mitta oli 29cm, kun se nyt on 45cm. Paino on nyt kuuden viikon kohdalla 4,9kg, eli lisäystä 700g. Jos en tietäisi totuutta, saattaisin odotella aika isoa pentuetta. Viimeksi paino oli saman verran ihan viimeisillään. Nyt toki myös aloituspaino oli puoli kiloa korkeampi. Vielä sentään kolme viikkoa laskettuun aikaan!

Neiti ei nyt viihdy yhtään sylissä, enkä hirveästi uskallakaan muhkupalloa nostella kun se saa aikaan kovaa räpisteltelyä, tuntuu että masuasukit muusaantuvat ;) Sänkyyn kyllä tullaan pörisemään ja puskemaan silloin kun neidille itselleen sopii. Ja sitten se onkin ihan loputonta kehruuta ja pusuttelua. Hellyyshetkien aikaan mamma kääntää myös masun ihailtavaksi ja pentusien liikkeitä onkin kovasti yritetty tunnustella. Ikävä kyllä vielä ei ole potkuja tai kuperkeikkaajia paikallistettu.

Pennut ovat tulleet myös uniini ihan kiitettävissä määrin. Kerran ollaan synnytetty yksi ruskeatiikeripoika ja kaksi mustaa poikaa, viime yönä syntyi kuin tykinsuusta ensin minipieni mustavalkea tyttö, sitten mustavalkea poika joka alkoi heti kävellä ja puskea ihmisiä ja vielä musta poika. Kaikki imetykset sun muut tuli katseltua univideolta. Herätyskellon soitua uni vaihtui, ja tällä kertaa syntyi kokonainen lauma kilpparityttöjä. Saapa nähdä toteutuuko mikään unista :) Kummasti vaan joka unessa pentuja on se 3 mitä niitä pitäisikin olla. Hauskahan tuollaisia unia on katsella tässä odotellessa ;)

15.3.2011

Odotus sujuu seesteisesti lötkötellen. Milloin sohvankarmilla, milloin puussa omassa pesässä. Lepäilyn lisäksi iltaisin myös hurjien huiskaleikkien tiimellyksessä laitetaan masumatkustajat vuoristorataan. Tristanin villivarsailua ei mamma juurikaan jaksa sietää, vaan murina alkaa heti kun ylikasvanut pentu vaan lähestyykin mammaa. Mistyn kanssa sen sijaan välillä lähdetään mukaan pikkupaineihin. Jaksan vaan yhä ihmetellä mistä johtuu, että Mistylle ei koskaan murista tai rähistä. Ei koskaan. Tristan sen sijaan saa kyllä kuulla kunniansa. Ehkä Cindy ei vieläkään ole sulattanut sitä, ettei tuo pentu koskaan lentänytkään pesästä niinkuin muut lapsukaiset.

Tristanin kanssa ollaan käyty ulkona haistelemassa ihanaa kevätsäätä. Pojasta on kuoriutunut äitinsä kaltainen lumipeto, jota eivät hanget haittaa. Enemmänkin huoltojoukoilla on vaikeuksia tarpoa polvikorkuisessa hangessa kun kissa loikkii innoissaan. Varsinkin suuret koirat saavat aikaan hurjia spurtteja - noitten kans mä tahon leikkiiii! Myös kulmakunnan ulkokissat ovat kaivautuneet talvipesistään, mutteivät nekään innostuneet tulemaan leikkimään, vilahtelivat vain piiloihinsa.

Koska meillä ei vielä ole esitellä ihania pentukuvia, saatte siihen asti ihastella tätä hurmaavaa parin viikon ikäistä kilpparineitiä NordicTigers-kissalasta! Vielä toistaiseksi nimetön söpöläinen on Cindyn siskopuoli. Cindy lähettää paljon pusuja pikkusiskolle! (Ja emäntä toivoo että Cindyn masussa kasvaa vähintään yhtä suloinen kilpparitytsy ;))

Kuva: Anu Kovanen

10.3.2011

Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että Tristan saattaa alkaa pituuden lisäksi kasvattaa myös leveyttä. Nyt 1v 1kk iässä paino on tasan 6kg. Vahva, lihaksikas ja solakka pakkaus, mutta salakavalastihan se masukin saattaa tuonne karvapuuhkan alle hiipiä. Ruokaa on tähän asti ollut tarjolla rajoituksetta, ja kitteniäkin yhä silloin tällöin. Nyt olen parina iltana jättänyt laittamatta yöruokaa. Siitäkös pikkusyöppö ilahtui? No ei. Ruuan sijaan on sitten syöty minun hiukseni. Onhan se tosi mukavaa herätä viiden aikaan siihen, kun kissa puskee valtavalla voimalla, mutta kun siihen lisätään myös loputon hinku nuolla hiuksia, ei auta peiton alle piiloutuminen, vaan pakkohan se on nousta kun ei kuitenkaan enää saa nukuttua. Ainakin olen päässyt ajoissa töihin, kiitos nälkäisen herätyskellon! Cindymammalle on kyllä raksuja tarjolla yöksi, mutta Tristan ei (onneksi) miellä niitä ruuaksi. Katsotaan nyt miten jatkossa menetellään tämän loputtoman nälän ja pohjattoman masun omistavan ahmatin kanssa, eiköhän me joku kaikille sopiva ratkaisu keksitä.

Neitiäinen on nyt lähtenyt kiihdyttämään painonnousuaan. Viiden viikon kohdalla puntari näyttää 4,72kg, eli lisäystä 500g, joista 300g viimeisen viikon aikana! Pallomasu ♥


Masupallon esittelyä ;)

7.3.2011

Cindy on jo alkanut jutella lapsukaisilleen. Mahtavatkohan ne vastata? Muutaman kerran olen ihmetellyt ennenkuulumattomia ääniä, ja kun ääniä seuraa, löytyy Cindymamma jostain pötköttelemästä ojennellen raajojaan kaikkiin ilmansuuntiin, pesten massuaan ja jutellen uik, uik, uik, kiii... Tuollaisia ääniä ei ole koskaan ennen päästellyt.

Tein tässä taannoin suuren (?) uhrauksen ja ostin possun kieltä. Kaikkea muuta voin kyllä pilkkoa huoletta, mutta kielet ovat niin irstaan näköisiä siellä lihahyllyllä lötkötellessään, etten vain ole pystynyt sellaiseen koskemaan. Nyt, kumihanskat kädessä ja silmät kiinni on kielet paloissa ja maistiaiset massuteltu. Kielen oli tarkoitus toimia hampaiden hoitajana, mutta tapansa mukaan Tristan hotki palat lähes kokonaisina. Mistylle ei maistunut, Cindy söi muutaman palan. Uutuutena ruokavalioon ovat tulleet myös broilerin sydämet, broilerin maksa ja kivipiira. Vaasasta ei niitä mistään (?) saa, mutta Seinäjoelta Lakeuden eräkoirasta kävin satsin hakemassa. Nam nam, herkkua on. Samalta reissulta mukaan tarttunut Kalkkunan lihaluumurske ei sen sijaan maistu kellekään. Tarvisko joku? Parin kilon pussukan hinta viitisen euroa, pakaste, helppo annostella kun on irtonaista mursketta.

Nyt 4½ viikon kohdalla Cindyn paino on noussut 300g ollen 4,5kg. Hiiiitaasti mutta varmasti... Ruokahalun heräämistä odotellaan edelleen kärsimättömästi. Neiti osaa taas vaatia palvelua (syöttämistä) kun huomaa että yritän tehdä kaikkeni että söisi muutakin kuin raksuja. Tänään ollaan jo puolivälissä tiineyttä!

4.3.2011
Nyt se on sitten ihan virallista ja todistettua, Cindyn massussa möllöttää pieniä kissinalkuja :)♥ Kävimme eilen ultrassa. Ikävä kyllä siellä ei vielä ollut väriultraa eikä edes 4D-kuvavideota saatu mukaan niinkuin salkkareissa ;) Aluksi ei meinannut näkyä mitään. Masukarvat taisivat olla vähän runsaammat kuin viime vuonna, ja menivät kastellessa kiharamytyksi jonka läpi ei mitään näkynyt. Niinpä sitten päätettiin vähän enimpiä ajella pois. Cindy kesti hienosti kummalliset toimenpiteet - ensin suihkupullolla kastellaan ja sitten vielä hurinakoneella viedään masukarvat, hui sentään! Ajelun jälkeen ruutuun ilmestyi 2 pientä möykkyä! Pienellä etsinnällä löydettiin myös kolmas. Suuretsinnöistä huolimatta enempää ei löytynyt, yksi näkyi heikosti, mutta se oli luultavasti sama kuin tuo kolmas eri suunnasta. "Tuomio" pentusten lukumäärästä oli siis tismalleen sama kuin viime pentueen kohdalla: "Varmasti kolme, ehkä saattais mahdollisesti neljäskin olla". Eli kolmea nassukkaa alamme jälleen odotella!
Paino ei ole paljoa noussut, nyt neljän viikon kohdalla paino on noin 4,4kg eli lisäystä 200g. Nisät puolestaan ovat kasvaneet todella huomattavasti, ja myös masu on jo pyöristynyt. Ruoka ei ole alkanut vieläkään maittaa sen enempää kuin nirppanirsolle yleensäkään. Olen malttamattomasti odottanut koska aletaan taas ahmia märkäruokaa, kun viime tiineyden aikaan sitä alkoi näillämain yhtäkkiä upota ihan uskomattomia määriä. Tristanin palkintolahjakortilla haettiin 4kg säkki RC maine coon kitteniä, ja oli kyllä tosi positiivinen yllätys kuinka ISOJA ne ovat kitteneiksi. Niitä on nyt sitten raksucindy suht innokkaasti rouskutellut. "Märkäruokakin on ruokaa -ahaa-elämystä" siis vielä odotellessa...
Tristankin pääsi mukaan lääkärille rokotukselle. Kyllä taas tuli esiin äidin ja pojan luonne-erot, kun äiti piti kynsin hampain boksista kiinni eikä millään suostunut tulemaan ulos, kun taas Tristan tuli ulos kuin salama ja alkoi innokkaasti tutkia joka paikkaa kuin mikäkin adhd-tapaus. En tiiä olenko rohkeampaa kissaa tavannut. Todettiinpa sitten samalla että teinillä on akne. Onneksi hyvin lievä, ei mitään paiseita tai tulehdusta, vaan pientä mustaa sakkaa leuassa. En ole siihen oikeastaan kiinnittänyt huomiota aiemmin, kun ajattelin josko se on vain ruokasotkua tms likaa joka näkyy hyvin sottapytyn valkeassa leuassa. Lääkärin jälkeen sitten ensi kertaa puhdistettiin leuka kunnolla vedellä ja pumpulilla, kaikki lähti kyllä hienosti pois ja Tristan tietenkin kehräsi kovaan ääneen koko toimenpiteen ajan. Nyt toivotaan että sitä ei ala kertyä lisää.

24.2.2011

Oujee! Nyt uskallan kyllä aika varmuudella sanoa että kyllä meillä ollaan tiineenä :)) Olen seuraillut taas ahkerasti Purrinlotin kissojen raskauskalenteria, ja sen mukaan juuri nyt saattaa esiintyä aamupahoinvointia ja oksentelua. No really, erittäin tiineenä ollaan siis ainakin tämän aamun perusteella! Matolla oli yksi yrjö, jota olisin pitänyt vielä ihan normaalina karvaoksuna, mutta hetken päästä kuulin taas yök, yök, yök -äänen enkä nopeista reflekseistäni huolimatta ehtinyt paikalle siirtämään kissaa kun tuolin päällä ikkunasta ulos tähystellyt Cindy ryöpytti yrjöt kaaressa suoraan ikkunaan, seinälle, patterin päälle ja väliin ja siitä lattialle valuen. Ikävä kyllä mulla oli hirveä kiire kokoukseen, joten joku muu joutui ne siivoamaan ;D Myös Tristan päätti yrjötä ihan myötätunnosta, tällä kertaa ehdin juuri ja juuri pelastaa pyyhkeen jolle oltiin yrjömässä, ja hirveä syöksyryöppy meni vaan lattialle. Tristan ei oksenna oikeastaan koskaan, tuo oli kyllä melkoinen suihkulähde-esitys, "Kato mäki osaan!". Kissanomistajan onnellisia hetkiä...

No, en nyt sentään ihan pelkästään aamupahoinvoinnin perusteella tehnyt tiineystoteamusta, vaan sen lisäksi paino on nyt vihdoin hitaasti mutta varmasti noususuunnassa. Myös nisät punertavat hennosti :) ♥

22.2.2011

Ei meillä oikein mitään kerrottavaa ole. Mammakissa aiheuttaa minulle sydämentykytyksiä ja hiusten repimistä olemalla niin salaperäinen, ei voi yhtään kertoa onko niitä vaaveja siellä mahassa vai ei. Nisät tarkastetaan joka päivä, nyt jo hyvin mukavalla yhteistyöllä. Aluksi toimenpide aiheutti hurjaa räpistelyä - ehkäpä siksi kun asento on sama missä annetaan yökköä kalaöljyä ;-) Öljyllä ei nyt ole kuitenkaan mammaa stressattu, joten nyt masun tutkiminen saa aikaan jo kehräystä. Nisät ovat kuitenkin pysyneet vitivalkoisina, vaikka nyt mennään jo yli 2½ viikon. Tänä aamuna kuvittelin ehkä vihdoin hentoa punerrusta havainneeni! Ei ehkä mikään ihme, kyllä ne vähemmästäkin tarkkailusta varmaan alkavat punertaa vähintäänkin omassa mielikuvituksessa...

Sunnuntai-iltana sydämeni jätti pari lyöntiä väliin kun neiti meni "kiimahuutoseinän" viereen katolleen makaamaan ja päästi pari pientä miukumourua. Ihan kuin se tahallaan kiusaisi minua :D Paino ei ole noussut. Neiti on nyt ehkä kuitenkin enemmän viihtynyt ihmisten lähettyvillä, jopa useana yönä nukkunut sängyssä jaloissani, mikä on melkoisen harvinaista.

Pienenpieniä (vilkkaan mielikuvituksen tuottamia?) merkkejä tiineydestä siis havaittavissa, mutta jotain konkreettisempaa saamme yhä odotella ja jänskättää! Ultraan eli varmaan vahvistukseen vielä 9 päivää!

15.2.2011

Näyttelyuutisia jälleen :) Viikonloppu vietettiin tällä kertaa Jyväskylässä. Tristanin kanssa lähdettiin puoli viiden aikaan aamuyöstä huristelemaan kohti Lapuaa, josta sitten matkaa jatkettiin yhdessä Anun ja Quarans La Pazin kanssa. Kisut saivat matkustaa nenut vastakkain, joten tylsää ei heilläkään ollut kun sai mukavaa kissaseuraa matkan ajaksi. Olimme hyvissä ajoin perillä Jyväskylässä, mutta eläinlääkärijonot olivat jo valtavat. Kahdesta jonosta valitsimme tietenkin vielä sen hitaammin liikkuvan, joten kaikenkaikkiaan jonossa tuli vietettyä ainakin tunti! Vihdoin pääsimme häkkejä laittamaan ja heti oli mennä hermot kun käytävät olivat aivan tukkeutuneet. Näyttely ei ollut eurotyylinen, vaan kaikki parveilivat samalla käytävällä ja kaiken kukkuraksi tukkivat ne omilla tuoleillaan ja ruhoillaan. Olkoon tässä sitten valitusosuus, sillä muuta moitittavaa ei näyttelyssä ollut ;)

Lauantaina meillä oli tuomarina ranskalainen Robert Lubrano. Pöydälle päästiin suht nopeasti. Tuomari tykkäsi kovasti, kaikki oli excelenttiä, superia ja perfectiä :) Ainoastaan leuka voisi olla hieman vahvempi. Ikävä kyllä Tristan oli ainut mustavalkea kastraatti, joten värin paras-valintaa ei saatu kokoon. Olikin ensimmäinen kerta kun kisuja oli liian vähän. Tuomarin paras-valinnalta en paljoa odottanut, tällä kertaa ei edes tarvinnut jännittää, kun tiesin että vastassa on upea Lumikissan Pata Ässä. Voiko olla hienompaa turkkia? Ymmärsin että kolmatta kastraattia ei vaivauduttu edes tuomaan paikalle koska Pata Ässä on varma voittaja ;) Robert sanoi, että kumpa voisi nominoida molemmat, mutta kun valinta on tehtävä, pääsi Pata Ässä paneeliin ja meidän päivämme loppui siihen. Myös paneelivoitto meni samaan osoitteeseen.

Lauantain osalta näyttely päättyi paria minuuttia vaille kuusi. Alakerrassa kakkosen tuomarit olivat kyllä lopettaneet arvostelut hyvissä ajoin, mutta yläkerrassa kolmosia ja nelosia arvosteltiin vielä pari tuntia pitempään, joten paneelin alkaminen venyi myöhälle. Tristanin kanssa olimme varanneet huoneen Hotel Alexandrasta. Taisi olla koko neloskerros täynnä kissoja omistajineen. Jo hissillä noustessa nenään tunkeutui ihan karmaiseva kollinkusen haju, ja siellä se leijui koko neloskerroksessa. Loistavaa :D Huone oli kuitenkin mukava ja siisti. Lähdin harhailemaan keskustaan ruuan perässä, kunnes jäädyin kuoliaaksi ja ajattelin säästää suurimman nälän aamiaispöytään... Onhan se Vaasassa helppoa kun Kotipizza on jokaikisessä kadunkulmassa, toisin ku tuolla. Ilta vietettiin sitten leikkien, aattelin väsyttää pojan kunnolla jottei koko yötä tarvii viettää outoa paikkaa tutkien ja rapistellen, vaan kerätä voimia seuraavaan päivään. Ihme kyllä, suunnitelma toimi täydellisesti ja jo kymmenen aikaan simahdimme kummatkin omiin sänkyihimme. Muutaman kerran yöllä käytiin puskemassa naamaa ja käpertymässä kainaloon, mutta palattiin siitä jälleen omalle sängylle pitkäkseen. Hotellihuonekin oli jäinen, mutta tyyny ilmastointiröörin edessä ja kaksi peittoa päällä auttoivat selviytymään. Ruhtinaallisten 9 tunnin unien jälkeen runsaaseen aamupalapöytään, josta Tristankin tietenkin sai kalkkunaleikkeitä ja kinkkua.

Sunnuntaina oli jälleen uusi tuttavuus tuomarina, Yan Roca Folch myöskin Ranskasta. Tämä olikin aika erikoinen tapaus :D Itseasiassa niin hauska ja erikoinen veikko, että lähes koko päivä tuli vietettyä tuomaripöytien edessä kuuntelemassa arvosteluja ja nauramassa oudoille jutuille. Tristan pääsi pöydälle ensimmäisten joukossa. Jälleen excelenttiä, superia ja perfectiä. Arvostelusetelistä tosin ei kyllä Erkkikään saa selvää. Tämän tuomarin mielestä pää on vielä kehittymässä eikä ole vielä täydellinen, mutta poika onkin vielä niin nuori että sillä on aikaa kehittyä. Molempina päivinä tuomarit kysyivät minulta että Why, oh why tämä on kastraatti?? Niin, no, ikävä kyllä näin on... Arvostelun päätteeksi ihmettelin miksi tuomari halusi että menen syrjään seisomaan. No, hän halusikin esitellä yleisölle koko perfectin kissan, niin kovasti hän siitä tykkäsi. Ja minä tietenkin ihan ymmyrkäisenä :O

Kolmannen sertin myötä Tristan valmistui Premioriksi! Värin paras-valintaan ei taaskaan ollut tarpeeksi kissoja. Tuomarin paras-valintaan pääsi meidän lisäksi toinen norski, Hopeahännän Timi Tiikeri. Tuomari kehui molempia kovasti. Meinasi jo hieman käsissä tuntua kuusikiloisen jässikän piteleminen kun tuomari vertasi samaan aikaan myös kastraattinaaraita. Tässä vaiheessa tuomari sanoi että Tristan on hänen makuunsa jopa hieman liian pitkä. Liian pitkä? Voiko norski olla liian pitkä? Kilpakumppanin väriin (punatiikerivalkea) oli erityisesti ihastunut ja tämä oli ilmesti myös vähän vahvempi. Kuitenkin lopulta voiton vei Tristan. Jee :)♥ En nyt kuitenkaan tällä kertaa sen enempää odottanut, koska tiesin että sama Pata Ässä on kuitenkin paneelissa vastassa.
Niinpä paneelin aikaan keskityin jännittämisen sijaan kuvaamiseen, kiitos Sinikalle kisun kantamisesta paneelissa! Superhienosti Tristan viihtyi paneelissa, vaikka vain yhdellä tuomarilla oli kiva huisku viihdykkeeksi ;) Kakkoskategorian tuomareita oli 5 + yksi tuomarioppilas. Oppilas äänesti jotain muuta kissaa, sitten ehdin nähdä että Henry Hornell vilautteli lappua johon oli sydämen sisälle kirjoitettu Tristanin numero - aattelin että ei voi olla totta, ihanaa, saatiin yksi ääni ♥ Sitten kuulutettiin että kissalle X kaksi ääntä ja kolmella äänellä voittaja on kissa numero 71 joka on norjalainen metsäkissa väriryhmästä II... Siinä vaiheessa ei kyllä taas jalat meinanneet kantaa kun nousin penkistä ja lähdin hakemaan voittajan syliin ♥ Uskomatonta!!
Pian saatiinkin jo pakata pokaalit kassiin ja lähteä kotia kohti. Tällä kertaa näyttely päättyi hyvissä ajoin puoli viiden aikaan. Kotimatka sujui mukavasti, mitä nyt auto Lapualla superpakkasessa lojuttuaan piti hieman mielenkiintoista ääntä käynnistyessään... Kotona puoli yhdeksän aikaan. Nyt sitten saadaan pitää puolentoista kuukauden paussi näyttelyissä, vielä Pohkis kolutaan Tristanin kanssa ennen mahdollisten pentujen syntymää ja sitämyötä pitempää näyttelytaukoa.

Mammakissassa ei näy vielä mitään tiineyden merkkejä. Paino ei ole noussut eikä nisät punota, mutta hei mehän ollaan vasta kolmentoista päivän tienoilla menossa. Malttamaton olen, juu... Tiineysultrankin varasin tänään. Yritin saada sen 22. tiineyspäivälle, mutta sanottiin että silloin on ihan liian aikaista? Minä kun olen monesta lähteestä saanut käsityksen että tuo olisi paras aika, ei kannata odottaa myöhemmälle koska tuolloin pystyy vielä helposti vaavien määränkin laskemaan. No, ei sitten, aika varattiin paikan suosituksen mukaisesti neljännelle viikolle eli 3.2. Siinähän ollaan jo lähes puolivälissä, pitääkö mun sinne asti vielä jännittää... No eiköhän nyt jo loppuviikosta ala silmilläkin havaita ensimmäiset merkit jos niikseen on! Niitä odotellessa :)
PS: Pentulaatikon myyjä/tekijä on edelleen hukassa!

7.2.2011
Cindyn kotiinpaluu perjantaina sujui kaikin puolin hyvin. Pojat olivat vain iloisia kun saivat mamman kotiin, eivätkä sen suuremmin kyselleet missä on tullut luuhattua. Vieraan kollin hajukaan ei heitä kummemmin ihmetyttänyt. Cindy tarkisti ruokakupit, joi ainakin litran vettä, pusutti kavereitaan ja painui nukkumaan. Aattelin että kiva, onneksi kiima näytti loppuneen kuin seinään. No eipä tätä autuutta kauaa kestänyt, sillä lauantaina huuto oli sitäkin armottomampaa - missä mun kolli on, miks mun piti tulla takas kotiin?! Pissakuorrutuksia jaettiin hyvin moneen paikkaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli totaalisesti mennä hermot, kun illan väsyttävästä leikityksestä huolimatta neiti huusi taukoamatta, kävi sängyssä möykkäämässä, jos oven laittoi lukkoon niin kahvaan hypittiin loputtomasti... Lisäksi sain lentosuihkun päälleni. Uusi kokemus, yli hyppäävä kissa suihkuaa samalla pissaa. Miellyttävää. Meinasi jo kissasta tulla kintaat. Onneksi vihdoin sunnuntai-iltaan mennessä meno on rauhoittunut. Neidin lähtöpaino on 4,22 kg.

Seuraavaksi alankin pähkäilemään mistä saisin hommattua sopivan pentulaatikon. Haluaisin tämän tyylisen - puuta (/vaneria/jotain levyä), ilman pohjaa ja jonkinlaisella ovella varustettu. En halua enää käyttää ekan pentueen kanssa käytettyä häkkiä, koska sen kanssa joutuu värkkäämään erilaisten seinäpehmusteiden kanssa, ettei pienet kissinalut juuttuisi kaltereihin kiinni. Pohjaa ei saa olla, koska Cindy on välillä melkoinen kaivuri, ei siis voi olla irtopehmusteita jotka voi myllätä pentujen päälle. Pohjattoman kehikon alle on helppo pingottaa alustat tiiviisti. Sinänsä tuo olisi aika yksinkertainen nikkaroida, mutta jotenkin vähän luulen että mulla olisi vasara keskellä kämmentä... Ei kukaan tietäisi jotain jolla olisi pentuloota ylimääräisenä? Tai joku joka sellaisen kätevästi pyöräyttäisi? Hjälp!
Tänään Tristan pääsi edustustehtäviin ;-) Viime viikolla alkoi töissä ruotsin kielikylpy. Tällä viikolla kaikkien piti kertoa "jostain". Kukaan ei varmaan arvaa mistä minä kerroin? Tristan pääsi mukaan eläväksi esimerkiksi. Kuvassa innokkaita ruotsinpuhujia, eihän kukaan erotu joukosta? Tristanilla on sitä paitsi etulyöntiasema kun isikissa Gottis on ruotsinkielinen ;-)

4.2.2011
Nyt on melko vahva tunne siitä että meillä odotellaan pentuja :)) Nojoo, yleensä olen realisti, mutta saa kai sitä joskus olla iloisen optimistinen :) Cindy kävi jälleen testeissä ja tulokset tulivat negatiivisina takaisin. Pentusuunnitelmat aikaistuivat aiotusta vielä lisää, sillä Cindy on pudottanut turkkinsa eikä ole ihan näyttelykunnossa. Ensi viikolla Jyväskylän näyttelyyn lähtee siis vain Tristan. Cindy puolestaan lähti Seinäjoelle tapaamaan komeaa urhoa. Toki piti hieman ensin tehdä tinkiä - tiistaina kyllä kuului mourua ja kiehnäystä mutta keskiviikkona oltiinkin sitten taas ihan hipihiljaa, kun olisi pitänyt treffeille lähteä. Kasvattelin harmaita hiuksia, kutittelin Cindyä ja nostelin niskasta, muttei tyttöä tuntunut kiinnostavan. Iltakahdeksaan asti pähkäilin mutta sitten kuitenkin lähdettiin matkaan, kolli kun jo kovasti huuteli missä se tyttö oikein viipyy?? Yhdeksän aikaan päästiin Seinäjoelle. Kolli sai ensin hieman tassusta, mutta kyllä se siitä sitten ja jo tunnin päästä todistettiin ensimmäistä astumista :)
Ehdin ajella kotiin päin kymmenisen minuuttia kun tuli viesti että toinen jo :) Ja sen jälkeen vielä lukematon määrä. Pariskunta olisi ollut valmis jo alle vuorokauden treffailun jälkeen, mutta eilisen ääliömäisen lumimyrskyn takia haen neidin kotiin vasta tänään. Jos kaikki menee hyvin, laskettu aika olisi 8. huhtikuuta. Nyt vaan alkaa sitten hurja jännitys, koska alkaa näkyä tiineyden merkkejä :)
Cindyn ja Roopen pusuhetki ♥

2.2.2011

Viime lauantaina kävimme päiväreissulla Lahdessa, Surokin kissanäyttelyssä, jossa Tristan debytoi kastraattiluokassa. Matka oli pitkä, muttei onneksi turha ;) Oli yksi jännittävimmistä päivistä vähään aikaan, jaloissa taas tuntuu kuinka paljon ne päivän aikana tutisivat!
Perjantai-iltana saavuimme Tampereelle yöpymään. Vastassa oli pieniä innokkaita leikittäjiä. Hyvä niin, heidän väsytysleikkinsä ansiosta Tristan malttoi yöllä myös nukkua, vaikka paikka olikin uusi ja siinä oli paljon tutkittavaa. Kissapoika ei kyllä yhtään arastele pieniä lapsia eikä ole huutamisesta ja juoksemisesta moksiskaan. Uudessa paikassa oli kyllä tietenkin enemmän kiinnostunut paikkojen tutkimisesta kuin ihmisistä. Zhu zhu pets-hamsteri vaikutti todella hauskalta kissanlelulta siihen saakka kunnes se puraisi Tristania hännästä, eli pienet renkaat pohjassa kiertyivät häntäkarvoihin... Apuva! Onneksi ne saatiin kieritettyä irti, eikä jouduttu lähtemään näyttelyyn hännättömän kissan kanssa. Valitettavasti piti sitten todeta että ei taidetakaan Zhu zhu petsiä hommata pitkäkarvaisille kissoille :(

Aamuvarhain lähdimme kohti Lahtea, ja paikalle päästiin hyvissä ajoin kahdeksalta. Emme kuitenkaan olleet ainoat aikaiset, ja eläinlääkärijonossa sai jonottaa todella pitkään verrattuna muihin näyttelyihin. Tristanille sisustettiin jälleen ihanan miehekäs pinkki häkki ja alettiin jännittämään arvostelun alkua. Mustavalkeat norskit olivat vuorossa heti ensimmäisenä. Tuomarina oli Magdalena Kudra Puolasta.
Heti ensimmäisenä tuomari piirsi arvosteluseteliin suuren sydämen ♥ Hän tuntui olevan ihan haltioissaan, ja arvostelusetelistä löytyy vähintään 10 kertaa "super". Kastraatteja oli mukavasti 3 paikalla, joten saatiin aikaan myös värin paras-valinta, jonka Tristan sitten voitti. Tämän jälkeen olikin paljon aikaa ennen tuomarin paras-valintoja, tuomarimme taisi olla tapahtuman hitain. Kun suurin jännitys oli hyvien arvostelujen myötä saatu pois, pystyin hetkeksi keskittymään myyntikojujen antiin ja muiden kissojen tiirailuun. Mitään ei tosin tullut ostettua. Kahvion tonnikalavuoka (vaimitäsenytoli) oli muuten tosi hyvää! Kiva että kerrankin paikanpäällä sai syödä kivan, maittavan aterian. Tuntien odotuksen jälkeen oli tuomarin paras-valintojen aika. Ja kas, Tristan pärjäsi jälleen ja pääsi paneeliin! Paneeli päästiin aloittamaan vasta puoli viiden aikaan.
Katselin "kauhuissani" että kellään tuomarilla ei ollut huiskua mukana ja Tristan pääsi vähän tylsistymään. Pää roikkui ja silmät olivat puolitangossa, kun taas oli herätetty nokosilta.
Tuomarit vain pikaisesti kävivät nostelemassa lötköpötköä ja minä vaan toivoin että joku viitsisi vähän häntä viihdyttää että tulisi se todellinen luonne esiin, eihän tästä muuten mitään tule. Onneksi sentään yksi tuomari oli ymmärtänyt napata huiskun mukaan ja *zap* Tristanin ilme muuttui 1000% ja esiin tuli ihana leikkisä nallukka joka tuttuun tapaansa nätisti taputti tuomareita poskelle. Kissoista 3 sai ääniä. Yksi ääni kissalle X, yksi ääni kissalle X ja kuusi ääntä kissalle numero 180 eli Tristanille! HUIIII! :) Päivän saldo oli siis EX1, CAP, BIV, NOM, BIS! Muuta ei olisi voinutkaan saavuttaa, voi mamman pientä pupua! En oikein itse vieläkään meinaa edes ymmärtää miten hyvin se pärjää ♥

Täytyy sanoa että palkintoihin olen vähän pettynyt. Toki ymmärrän että näyttelykonkareita ei mitkään pokaalit tai ruusukkeet paljon jaksa kiinnostaa jos niitä löytyy kotoa jo kaappikaupalla, mutta meille kun tuo voittaminen on harvinaista herkkua niin ois ollut kiva pokaalikin hyllynreunalle saada. Oli kyllä ensimmäinen näyttely jossa en nähnyt pokaaleja jaettavan. Myös värin paras ja tuomarin paras -palkinnot olivat kummallista tiimari / royal canin-krääsää jota on jo ennestään jostain ilmaiseksi saanut, eikä niistä käy mitenkään ilmi että ne on näyttelysaavutuksista saatu. Ei tykkää :C

Näyttelyn päätteeksi oli edessä ajomatka Lahti-Vaasa, kotona puolen yön aikaan. Kummasti Tristanilla vaan riitti energiaa vielä kirmailla kissakavereitten kanssa vaikka oli pitkä päivä takana. Cindyllä oli ollut vissiin hieman ikävä poikaansa, kun sen jälkeen on vietetty aikaa poikkeuksellisen läheisissä väleissä halien, kylki kyljessä nukkuen ja toisiaan pesten.

1.2.2011

ONNEA ONNEA, Draconian 1. pentue TwilightInnocence, AutumnReflection ja HarmonyDivine saavuttivat tänään 1 vuoden iän! Vuosi sitten pienet kämmenelle mahtuvat kissanalut olivat juuri tulleet maailmaan ja nassuttivat tyytyväisinä mamman nisillä. Heistä on jokaisesta kasvanut SUURIA ja ihania kissuttimia. Olen hyyyvin ylpeä tästä ihanasta pentueesta ♥

19.1.2011

IIK! Pitempään on ollut jo tiedossa tulevan pentueen isukki ja pentuetta on mietitty ja harkittu pitkään alkusyksylle, mutta nyt suunnitelmat taitavatkin kovasti aikaistua. Tällaistahan se on kun kissojen ehdoilla mennään. Näillä näkymin Cindy siis lähtee heti Jyväskylän näyttelyn jälkeen treffeille. Sertiä vaille GIC, mutta ei voi mitään, suunnitelmat toukokuun Tallinnan reissusta peruuntuvat samalla.
Nyt vaan kiireenvilkkaa varattiin ajat FIV ja FeLV-testeihin. Jos kaikki menee niinkuin kuvitellaan ja toivotaan, pennut syntyisivät huhtikuun loppupuolella ja luovutusikäisiä ovat heinäkuun lopussa.
Paljastetaan nyt se isäehdokaskin sitten ;) Kuvassa poseeraa NordicTigers Andreas, tässä vielä 9 kuukauden ikäinen nuorukainen. Odotetut värit ovat naaraat kilppareita tai sinikilppareita, urokset mustia tai sinisiä. Molemmat valkoisella tai ilman, kuviolla tai ilman. Ennakkokyselyitä pennuista otetaan toki jo vastaan sähköpostitse! Mikäli pariskunta
toteuttaa toiveeni ja saa aikaan ihanan kilpparivalkean neidon, on sijoutuskoti Vaasan läheltä mahdollisesti etsinnässä.

Mistylle kuuluu hyvää. Pitkä ja vahva antibioottikuuri taisi sitten kuitenkin purra, nyt pissa tulee taas kovalla suhinalla riittävän suurina kerta-annoksina ;) Ihanaa kun ei tarvi enää kokoajan olla huolissaan. Nyt vaan toivotaan että pysytään taas terveinä mahdollisimman pitkään!

Lunta alkaa olla jo pari metriä (riittää, kiitos!) mutta käväistiin kuitenkin pitkäturkkien kanssa puistossa. Ihmiset kahlasivat polvenkorkuisessa lumessa ja kisut pomppivat perässä. Ei näyttänyt hirveästi lumi häiritsevän, kun pikkuiset loikkivat peräkanaa eikä tarvinnut edes kantaa. ♥
Olenkos muuten unohtanut kertoa, että meille muutti naapuriin tällainen sievä valkoinen pakkaus, Dunderkattens Chevrolet. Chevy on jo käynyt meilläkin kylässä tutustumassa ja keräämässä uutta kokemusta, pikkuinen kun on niin kovin arka, että uudet kokemukset ovat hyväksi. Tristan teki kaikkensa saadakseen pienen pojan leikkiin mukaan, mutta Chevy ei ollut ihan samaa mieltä :) Ehkä sitten ensi kerralla...!

27.12.2010
Joulu on vietetty ja seuraavaksi odotellaan vuodenvaihdetta. Joulun kisut saivat olla yhdessä kotona, mies toimi hoitajana ja lääkitsijänä kun itse kävin toisaalla viettämässä joulun. Olisi ollutkin ehkä vähän turhan vaarallista ottaa kissaa mukaan kaikkien niiden kynttilöiden ja joulukoristeiden valtaamaan taloon. Varsinkin Tristan olisi varmasti alta aikayksikön juossut kuuseen liekehtivä häntä perässään joulukoristeet mahassa. Lahjat jaettiin sitten kotona, kisut saivat paljon uusia leluja ja herkkuja! Varsinkin kuivattuja kananhelttoja rouskuteltiin innokkaasti.

Mistyn pissavaivat eivät ikävä kyllä antibioottipistoksella parantuneet, vaan hän alkoi jo 5 päivän päästä pistoksen antamisesta (pitäisi vaikuttaa 10-14vrk) käydä taas laatikolla kyykkimässä. Tietenkin taas juuri perjantai-iltana viikonlopun alkajaisiksi, ja minä taas ihan epätoivon partaalla. Saatiin aika sitten tiistaiksi tarkempiin tutkimuksiin. Ultrassa ja röntgenissä ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeavaa. Pissanäytteestäkin oli veri hävinnyt, mutta se edelleen kuhisi bakteereita! Ph oli viimeksi normaali 6,0, mutta nyt se oli huimat 7,5 ja ominaispainokin korkeampi, eli pissa oli tosi väkevää. Tosi kumma juttu, olin kuitenkin koko viikon syöttänyt vain märkäruokaa ja sitäkin vedellä jatkettuna. Lisäksi useamman kerran päivässä annettiin vettä ruiskulla. Näyte laitettiin bakteeriviljelyyn, mutta en ole kuullut sen tuloksista. Saatiin kolmas antibioottikuuri, tällä kertaa jotain tujua koirille tarkoitettua tablettia, Xeden 50mg. Suun kautta 20 päivän kuuri, huhhuh! Nyt on vasta kuudes päivä menossa ja kuolaa, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu aikamoinen määrä! Onneksi tämä ei kuitenkaan ole ihan yhtä pahaa kuin Synulox, ei aiheuta niin massiivista kuolaamista eikä oksentelua. Kaikki mahdolliset keinot pillerin antamiseen on koitettu. Hommaan saa varata vähintään puoli tuntia, ei siis toivoakaan päästä ajoissa töihin... Ainoaksi jotenkuten toimivaksi tavaksi on todettu se, että pilleri jauhetaan hienoksi jauheeksi, liotetaan 5ml ruiskuun pieneen vesitilkkaan ja vedetään loppu ruisku täyteen mahdollisimman herkullisen ruuan kastiketta. Pelkkä vesi+jauhe aiheuttaa enemmän kuolaamista ja kokomista, mutta herkkukastike menee suht hyvin kurkusta alas. Ei toki unohdeta asiaan kuuluvaa hurjaa sätkimistä, potkimista ja pomppimista. Ihan hirveää kiusata kissaa joka ikinen aamu, ja vielä 14 kertaa edessä :C Onneksi Misty ei ole pitkävihainen kissa. Aika nopeasti jo saa puskuja ja herkut syödään kädestä joka vielä äsken yritti hänet myrkyttää. Tätä kaikkea ei yhtään helpota se, että en edelleenkään huomaa pissakäyttäytymisen mitenkään parantuneen. Laatikolla ei toki käydä nyt turhaan istumassa, mutta pissat ovat edelleen pieniä ja nopeita. Mistylle kun on ollut normaalia pitkä ja harras jättilammikon lorottaminen kolmesti päivässä, aamulla, töiden jälkeen ja illalla.

Mistylle määrättiin tukihoidoksi myös Royal Canin Urinary S/O High Dilution-raksuja. 1,5kg säkki saatiin mukaan, millä me ikinä syödään tuota määrää! Misty (3½v) on eläissään syönyt yhden 10kg säkin kuivaruokaa ja siihenkin meni niin kauan että 2kg siitä vietiin kissatalolle kun olisi muuten mennyt vanhaksi. Vuoteen ei olla syöty raksuja kuin satunnaisesti ehkä kerran kahdessa viikossa, koska Misty syö niin hyvin märkäruokaa ja lihaa etten ole katsonut aiheelliseksi syöttää raksuja mm. juuri siksi ettei ole niin hyvä juomaan. Toki Cindyn raksukipolta löytyy välillä siimahäntä varkaissa :) Lääkeraksut ovat onneksi maistuneet hyvin. Niiden tarkoitus olisi laskea ph:ta ja saada kisu juomaan. Muutaman kerran olen jopa tavannutkin Mistyn juomakipolta, mikä on melko harvinaista. Ehkä ne siis toimivat. On harvoja ruokia mitkä ovat Mistyn mielestä niiiin hyviä, että se sähisee toisen yrittäessä sen apajille. Illalla kuitenkin Cindy ajettiin sähinällä pois kun kehtasi tulla haistelemaan Mistyn raksuja. Taitavat olla hyviä :) Niitä menee kuitenkin maksimissaan n. 15-20 grammaa päivässä, ohjeannos olisi 65g. Saamme kuitenkin syödä myös märkäruokaa ja lihaa, koska mistään kiteitten liuottamisesta tms ei ole kyse, sellaisia ei löytynyt. Itse vaan ihmettelin että eikö se märkäruuan syöminen sitten kumoa sen janontunteen minkä nuo raksut aiheuttavat? Ja kissa kuivuu entisestään kun ei edelleenkään lipitä silkkaa vettä? Ehkä en ymmärrä ihan kaikkea.

No ei auta muuta kuin jatkaa lääkitystä, odottaa ja toivoa että tämä ikävä vaiva vihdoin menisi ohi. Johan me 3 kertaa olemme lyhyessä ajassa joutuneet lääkärillä käymään saman vaivan takia.

17.12.2010

Hui - olenpas ollut kiireinen kun blogin päivittäminen on näin pahasti jäänyt jälkeen. Viimeisen kuukauden sisään kissarintamalle on mahtunut tasaisen arjen lisäksi niin suuren ilon kuin murheenkin hetkiä. Marraskuun lopussa kävimme viikonloppureissulla Turussa. Näyttelyssä tietenkin ;) Anulle vielä suuri kiitos kyydistä ja matkaseurasta, ja Virpille yöpaikan järjestämisestä!! Jo perjantaina iltapäivällä pakkasin Cindyn ja Tristanin matkalaukkuihinsa ja lähdin ajelemaan kohti Seinäjokea, josta matkaa jatkettiin yhdessä Anun, Saiman ja Roopen kanssa. Ei välttämättä olisi uskonut että kyydissä on aika monta kissaa, niin kiltisti ja äänettömästi kaikki matkustivat pitkän matkan. Oli aika luksusta että saimme nukkua yön rauhassa parin kilometrin päässä näyttelypaikasta, ettei tarvinnut lähteä yötämyöten ajelemaan. Kisutkin tulivat ihan mukavasti toimeen, Saima sai mustavalkomöröistä uskollisen kiinnostuneita seuraajia. Roope sai yksiön vessasta, jossa olikin hetkessä melkoinen eau de Kolli 8D Olikin parempi pysyä siellä vessan puolella turvassa, karkaamisreissusta sai Cindyltä palkkioksi välittömän tassun päin pläsiä. Ei (vielä) vauvoja sunkaa!

Lauantain näyttely ei ollut mikään erityinen menestystarina, ja päivämme olikin ohi jo kahdentoista maissa. Tuomarina molemmilla kisuilla oli Veikko Saarela. Cindyllä ei ollut kilpailua, ja sai sertinsä. Cindyhän ehti ennen näyttelyä kiimaillessaan pudottaa vaivalla kasvatetun turkkinsa, ja varsinkin häntä on melkoinen ruoska! Erityisen isoa hymyä siis sai aikaan kehut että neito on hienossa täydessä turkissa :) Ihanaa myös huomata että nykyään poikkeuksetta Cindy käyttäytyy tuomarin pöydällä hienosti; leikkii, puskee, keimailee ja esiintyy. Tärkeässä roolissa on se, että tyttö pääsee ajoissa tuomarinpöydän läheisyyteen rauhassa odottelemaan ja leikkimään huiskalla, eikä suoraan häkistä tulipalokiireellä pöydälle.

Lauantain näyttelyssä oli peräti 17 mustavalkoista norskia! Uskomaton määrä, kun Cindyn ekoissa näyttelyissä ei usein saatu kasaan edes värin paras-valintaa. Sertin lisäksi Cindylle ei ollut luvassa sen enempää menestystä.

Tristanilla oli tällä kertaa 2 kilpailijaa, ruotsalainen Eärfalas Dogge ja Puolasta suomalaistunut Carlitto Camelion. Tristan sai jälleen loistavat arvostelut ja monta sydämenkuvaa arvosteluseteliin ♥ Tuomari vertaili kolmikkoa pitkään, mutta lopulta jäimme kakkoseksi ruotsalaispojalle "ainoastaan pään takia". Tristanin profiilissa ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta kuten äidillään, hänellä on nokan päällä "karvapyörre" joka toki vaikuttaa siihen miltä profiili näyttää. Mutta ei me tosiaankaan huonolle hävitty - Dogge oli lauantaina myös BIS ja valmistui Junior Winneriksi! Kovasti ruotsalainen mies antoi arvostelun jälkeen mulle trimmausvinkkejä tyyliin partakoneella karvapyörre sileäksi ja karvojen saksimista korvien edestä ja takaa mut joo - jätän sellaisen extremeurheilun muille ja minun kissat saavat esiintyä ihan luonnontilassa ;>

Näyttelyssä oli myös Darwin (Draconian HarmonyDivine), jota en ollut nähnytkään puoleen vuoteen! Oli mukava päästä vertailemaan miten erilaisiksi veljekset olivat kehittyneet. Darwin on kyllä kuin ilmetty Cindy-äitinsä, sekä ulkonäön että temperamentin suhteen! Darwinilla on ihan hurjan hyvä ja supervahva luusto ja lihakset. Tosi jämäkkä pakkaus ♥ Toivottavasti myös saisi kasvatettua itselleen vähän turkkia, turkinlaatu on hieno mutta määrä aika vähäinen.
Darwinin väriryhmässä oli ekaa kertaa tarpeeksi monta kissaa (3) että voitiin järjestää värin paras-valinta. Darwinin lauantain tulos olikin EX1 + värin paras!

Päivän päätteeksi olin jo melkein heittänyt kirveen kaivoon, kun sunnuntaina Tristanilla näytti olevan jälleen samat kilpailijat. Onneksi en heittänyt ;)
Sunnuntaina tuomarina oli ranskalainen Stephane Bernard. Cindy pääsi arvosteluun ekana, ihan mukavat arvostelut, mutta lopuksi olin saada sydärin kun tuomari sanoi että jääpäs odottamaan, meillä on toinenkin leidi samassa luokassa. Yksi ruotsalaisista kisuista (Glömstaskogens Europa af Affe) oli valmistunut edellispäivänä IC:ksi joten olikin nyt

Draconian HarmonyDivine
Cindyä vastassa. Ehdin jo pikakelauksena miettiä että mihis näyttelyyn mä nyt Cindyn vien kun on tarkkaan laskettu kevään näyttelysuunnitelmat niin että valmistuttais toukokuussa Tallinassa GIC:si. No, hätäily oli turhaa, sillä tuomari tykkäsi Cindystä enemmän kuin kilpailijastaan. Sekin oli yhtä "huono mustavalkoinen" kuin Cindykin, taisi olla valkoista hännänpäässä ja pari karvaa kauluksessa. Perustelut Cindyn voitolle olivat luokkaa Cindyllä on parempi pää, parempi profiili, parempi turkki, parempi luusto... Yllätyksekseni värin paras-valinnassa pärjäsi aikuisista loppuun saakka, mutta jäi tokaksi komealle urokselle. Mustavalkoisia norskeja oli sunnuntaina 15. Cindy pääsi myös tuomarin paras valintaan, mutta ei siellä pärjännyt.

Tristanin sunnuntai oli ihan odottamattoman hieno! Arvostelut olivat jälleen hyvät, ja yllätykseksi sen pitempään miettimättä tuomari valitsi Tristanin ykköseksi kilpakolmikosta! Kakkosen ja kolmosen välillä hän mietti pitempään, mutta lopulta valitsi eilisen voittajan kakkoseksi. Tristan jäi odottelemaan värin parasta (nuoret ja pennut yhdistettiin) ja aikansa kuluksi leikki huiskalla tuolilla kuperkeikkaa pyörien. Tuomari ei kutsunutkaan kissoja uudelleen näytille vaan julisti voittajaksi tuolilla jalat kohti kattoa leikkivän Tristanin. Edustavaa 8) Tuomarin paras-valinnassa vastassa oli muistaakseni mainecoon, metsäkissa ja joku valkoinen? (pitäs tarkistaa). Tristanin voittokulkue jatkui ja hän oli tuomarin paras nuori! Päivän päätteeksi pojan paneelihäkkiin vietyäni en meinannut pysyä housuissani kun nuorten vuoro tuntui venyvän ja venyvän... Sitten vihdoin assari kantoi pojan juuri siihen mihin aidan takana kameran kanssa vaanien olin toivonut - lähimmälle pöydälle :) Kilpakumppaneita oli yhteensä 10 - toinen toistaan hienompia kissuleita. Alku oli kisulle pitkästyttävä kun vain pari tuomaria eksyi katsomaan Tristania - tosin Raymond Saetrelta saatu pusu oli ihana ;) mutta lopuksi Tristan oli ihan onnensa kukkuloilla ja assarilla oli kova piteleminen, kun kaikki tuomarit tulivat yhtäaikaa poikaa katsomaan ja heiluttelivat kukin jotain ihanaa huiskaa jotka Tristan halusi kaikki pyydystää :) Tuli äänestyksen aika -
minä en ääniä nähnyt kun tuomareiden takana olin. "144:lle 6 ääntä...." -minä vaan tönötin paikallani jähmettyneenä - entäs ne muut äänet? Sellaisessa olotilassa ei ihan järki toiminut että 6 taitaa olla enemmistö yhdeksästä ;) (yksi tuomari oli lähtenyt kotiin ennen aikojaan). Eka BIS-voitto pupuselleni ja melkein aloin pillittämään :) Mahtavaa!

Tuli sitten tehtyä sellainen jännittävä huomio, että ensin oot kissojen kanssa ihan nobody, mutta kun yhden BIS-pokaalin käy pokkaamassa niin kummasti alkaa olla kuhinaa ympärillä... Usea ruotsalainen tuli kysymään Tristania sulhoksi tyttösilleen ja kuvailivat poikaa edestä ja takaa ja sivulta ja ja... Minähän tällaisesta suosiosta ihan häkellyin enkä tainnut kaikille tehdä tarpeeksi selväksi että valitettavasti tällaiset touhut ovat meidän mussukalle jo myöhäistä :)

Sunnuntaina pääsin myös esittämään HarmonyDivinen tuomarin paras-valinnassa, kun omistajat olivat juuri samaan aikaan toisen kissan kanssa toisessa päässä hallia. Kun temperamentti on samanlainen kuin äidillään ja siihen lisätään vielä kymmenkertainen määrä voimaa, oli siinä hieman haastettakin :) Komistus tuli toiselle sijalle kolmesta, voiton vei komea maine coon-nuorukainen.

Näyttelystä päästiin lähtemään kotimatkalle jo ihan mukavan ajoissa viiden jälkeen, ja kotona Vaasassa olin kymmenen aikaan. Cindy piti loppumatkasta vähän elämää, ja kotiin tullessa lipitti ainakin desin vettä yhteenmenoon. On se huutelu rankkaa! Misty otti tulijat iloisena vastaan. Hieno reissu kaikenkaikkiaan!

Sitten ikävämpään asiaan. Perjantai-iltana pitkän itsenäisyyspäiväviikonlopun alkajaisiksi Misty alkoi ravata hiekkalaatikolla muutaman minuutin välein. Kerrallaan tuli vain muutama tippa ja minä tietenkin heti ihan huolesta soikeana. Lähin päivystävä lääkäri on ties missä, joten ensiavuksi koitettiin juottaa paljon vettä ruiskulla, että olisi jotain mitä pissata. Tukosta ei näyttänyt olevan, joten ei mitään tulipalohätää. Misty rauhoittuikin sitten nukkumaan, kun oli vähän isomman lammikon onnistunut päästämään. Viikonloppu meni vaihtelevasti, välillä käytiin vessassa kykkimässä tiuhaan ja sitten taas oltiin rauhassa. Olin ajatellut heti arkiaamuna lähteä lääkärille, mutta kas, Misty vaikuttikin taas normaalilta. Itse olin kipeänä, joten sain seurattua tilannetta 24/7.
Torstai-iltana vessassa ramppaaminen kuitenkin taas alkoi, joten perjantai-aamuna kiidettiin lääkärille. Misty oli eri mieltä ja huusi koko matkan. Lääkärissä kuitenkin jännitti ja tärisytti ihan suunnattomasti. Piikitkään ei tunnu missään kun niin jännittää. Näytteestä löytyi bakteereita, verta ja punasoluja! Hui! Saatiin mukaan kipulääkettä ja Synulox-antibioottikuuri. Lauantai-aamuna oli määrä antaa eka lääkitys. Helpommin sanottu kuin tehty! Meinasin ihan iisisti antaa Mistylle lääkkeen samalla tavalla kuin muutkin ruiskulla annettavat jutut, mutta tämä saikin aikaan ihan hirveän pyristelyn - paljon mä kestän mutta tuota EN syö! Itse aine aiheutti valtavaa kuolausta ja oksentamista. Ikinä ei Misty ole niin vihaisesti minua katsonut! Onneksi sentään hunajanmakuinen kipulääke maistui.
Antibiootin antamisesta ei siis todellakaan tullut mitään, joten taas maanantaita odottelemaan että mitäs nyt! No, maanantaina ehdotettiin että vaihdetaan lääkettä, mutta onneksi kerrottiin myös mahdollisuudesta ottaa 2 viikkoa vaikuttava antibioottipistos. Miksi ihmeessä sitä ei heti ehdotettu?! Mistylle on täysin mahdoton antaa mitään epämiellyttävää suun kautta, kyseessä on sentään maailman vahvin kissa ja vaikka lempeä onkin, osaa tarvittaessa kyllä panna vastaan! Sen sain kokea jo siinäkin kun yritin saada herraa kuljetusboksiin piikille menoa varten. Misty ei ollut vielä edellistä lääkärireissua unohtanut ja pistikin nyt kaikin voimin vastaan yrittäessäni saada sitä kuljetusboksin. Onneksi minulla oli päällä takki ja hanskat, muuten en olisi tuolle voimakimpulle pärjännyt! Jouduin kierittämään koko kissan, tassut, pään ja kaikki huovan sisälle, että sain sen boksiin. Kissaparka, on niin kotikissa ettei tahtoisi mihinkään lähteä lämpimästä ja turvallisesta kodistaan. Noh, antibioottipistos saatiin otettua ja nyt odotellaan että Misty palaa ennalleen. Laatikolla pinnistelu on jäänyt pois, mutta normaalit superjättilätököt eivät ole kuitenkaan palanneet. En tiedä onko kissa ollut kipeä, mutta ainakaan ei ole sitä näyttänyt. Puskuja ja pusuja on jaettu entiseen malliin ja kissakavereiden kanssa juoksennelty kovaa kyytiä ympäriinsä. Toivotaan nyt että ilkeät bakteerit ja tulehdusmöröt ovat mennyttä kalua!

Muuten meillä ollaan vaan möllötelty kotona lämpöisessä ja kasvatettu joulumahoja herkuilla. Pikkupojalla painoa 10½ kuukauden iässä on 5,5kg. Äitikissa tuntuu ihan miniatyyriltä poikansa vieressä - tai alla, kuten eilen illalla ikkunasta raitista ilmaa haistellessa poika seisoi pitkillä jaloilla äitin päällä ja sillä lailla molemmat mahtuivat yhdessä pienelle tuolille. Toki talviturkkikisut ovat käyneet myös useita kertoja puistossa pöllyttämässä lunta. Innokkaat lumikahlaajat! Tristan jätti myös oraville ihmeteltävää. Kaivoi lumeen kuopan ja päästi sinne tuoksuvan yllärin. Noku hätä tuli, eikä hiekkalaatikko sattunut mukaan!

Lopuksi vielä hieman näyttelysuunnitelmia. On ihan uskomatonta mitä kyytiä näyttelyt nykyään täyttyvät! Jo kaksi kuukautta ennen näyttelyä, kuukausi ennen ilmoittautumisajan päättymistä kaikki paikat ovat menneet. No, onneksi olen ollut ajoissa liikenteessä. Näillä näkymin Tristan on lähdössä tammikuun lopussa Lahteen Surokin näyttelyyn lauantaiksi. Voi vaan kysyä että onkos fiksua, eihän täältä ole sinne kuin joku sadan tunnin ajomatka ja vielä keskitalvella. No, välietappi on toivottavasti Tampereella. Jos joku on kyytiä vailla Tampereelta, saa ilmoittautua! Keskisin näyttelyyn Jyväskylään helmikuussa ollaan lähdössä molemmiksi päiviksi äidin ja pojan kanssa. Pohkis ei ole vielä julkistanut minkäännäköistä tietoa huhtikuun näyttelystään, mutta eiköhän sinnekin kahdeksi päiväksi Tristanin kanssa suunnata. Cindy jää todennäköisesti kotiin, koska kotimaan sertit pitäisi olla Jyväskylän jälkeen täynnä. Toukokuussa sitten toivottavasti Tallinnaan molempien kanssa hakemaan ulkomaansertejä ja valmistumaan! Toivottavasti tuo matka vaan jotenkin jollain kimppakyydillä järjestyy, sinne en kyllä uskalla yksin lähteä ensikertalaisena. Sen jälkeen luultavasti jäämme näyttelytauolle ja alamme pikkuhiljaa haaveilla pentusista ;)

Pitäisiköhän tätä vähän useammin ehtiä päivittämään, ettei tarttisi kerralla kirjoittaa tällaista kilometriromaania ;)

15.11.2010

Jokunen viikko sitten tuli pitkästä aikaa kaivettua naksutin esiin kaapin perältä, ja nyt ollaan poikien kanssa harjoiteltu vähän temppuja. Mistynhän jo kolmisen vuotta sitten opetin antamaan tassua, mutta naksuttelu jäi sitten kun Cindy tuli kaveriksi. Ihan yllätyin miten etevä Tristan on oppimaan! Cindy sen sijaan ei jaksa temppuilusta innostua, odottaa vain että namit annetaan ilman sen kummempaa vaivannäköä... Pojat osaavat nyt kummatkin hienosti antaa tassua ja tällä hetkellä harjoittelussa on vatiinmeno. Tarpeeksi hyvän palkkion löytäminen oli hieman haastavaa, Tristan kun ei syö kuivaruokaa joka Mistylle hyvin kelpaa palkinnoksi, eikä mitkään muutkaan namut jaksa kauaa kiinnostaa. Onneksi sitten älysin että kalkkunaleikettä ei voi vastustaa :) Tristan on ihan innoissaan uudesta harrastuksesta, ja kehrää aina koko koulutushetken ajan. Kyllä me varmasti vielä monta uutta temppua opetellaan, Tristan on niin nopeaälyinen ja oivaltava kissa. Toki Mistykin osaa hienosti, mutta sitä saa hieman enemmän johdatella.

Marraskuun alussa tuli myös käytyä kasvattajakurssin genetiikan jatkokurssi Seinäjoella. Jonkin verran uutta tuli opittua, ehkä kiinnostavinta antia oli kuvioiden periytyminen, kun sitä en ole aiemmin lainkaan näiden kuviottomien kisujeni kanssa miettynyt. Seuraavassa pentueessa kuitenkin mahdollisesti mukaan tulee vähän kuviotakin ;)

Cindy päätti, ettei pidäkään talvitaukoa. Hiljaiseloa kyllä oli taas kiitettävät 2 kuukautta, mutta nyt viikon verran pidettiin huutokonserttia ja pyörimisnäytöksiä. Myös uusi matto ja pari pahvilaatikkoa sai pissakuorrutuksen, mutta onneksi muuten oli aika maltillista menoa. ONNEKSI Tristan ei enää ymmärtänyt mamman huudon päälle, kävi vain Mistyn tavoin välillä pesemässä maassa möyryävän neidin korvat. Huh, en olisi kestänyt samaa menoa kun viimeksi, kun molemmat katit huusivat kuorossa ja viikko piti yrittää elää eristyksissä. Ikävä kyllä maassa möyryämisten myötä Cindy
myös pudotti hirveät määrät vaivalla kasvatettua turkkiaan. Joka paikka oli täynnä pieniä karvatuppoja, ja kauluri näyttää harventuneen ainakin puolella. Kuiva pakkasilma saa kissojen turkit sähköisiksi ja ritinä vaan kuului kun mentiin selkä edellä pitkin lattioita. Toivotaan nyt ettei pian taas olla aivan turkittomia, kun pitäisi vielä pari näyttelyäkin käydä ennen pitempää näyttelytaukoa.

Männäviikolla Vaasaankin saatiin kunnon lumipeite, ja pitihän sitä sitten viikonloppuna lähteä kissojen kanssa ihmettelemään. Cindyn kanssa ollaan oltu ulkona viimeksi synttäripäivänä heinäkuussa. Silloin Cindy kertoi kyllä vahvasti mielipiteensä moisesta touhusta, joten ei olla sittemmin käyty pihalla huutamassa. Kissat vaan jaksavat aina yllättää, ja tällä kertaa Cindy olikin ulkona aivan riemuissaan! Ihanaa, lunta ja kylmää! Neiti kipitteli kovaa vauhtia pitkät pätkät puistossa, sai ihmisetkin ihan kunnon lenkin! Ei tietoakaan paikallaan värjöttelystä. Kun puolentoista tunnin lenkin jälkeen oli hetki kotona kuivateltu lumista turkkia, alkoikin hurja huuto: MENNÄÄN TAKAS PIHALLE! Huudon lisäksi hypittiin jatkuvasti ulko-oven kahvaan. Ulko-ovi ei kissan harmiksi auennut, joten sitten päätettiin ryhtyä testaamaan pääsisikö ehkä vaatehuoneen kautta ulos? Olenkin aiemmin ihmetellyt miksei vaatehuoneeseen ole koskaan yritetty mennä, kun kaikki muut suljetut ovet kyllä aukeavat Cindyn toimesta alta aikayksikön. Noh, nyt ei enää tarvitse ihmetellä. Vaatehuoneeseen kissat eivät todellakaan ole tervetulleita, en mielelläni tahdo että kaikki miljoonat vaatteeni tiputellaan hyllyiltä, ja lattia on siellä muutenkin täynnä kaikkea mahdollista roinaa, johonka ei välttämättä tarvitsisi mennä kaivelemaan. Lauantai-illan ja seuraavan yön aikana ovi aukesi ainakin 50 kertaa, ja ulos huudettiin jatkuvasti. Jopa kiimakäyttäytyminen oli huomattavasti siedettävämpää, joten nyt taas hetki harkitaan ennenkö Cindy seuraavan kerran pääsee ulos! Joskus aamuyön tunteina noustuani sata kertaa nostamaan kissat pois vaatehuoneesta,tajusin
ripustaa pöksyt ovenripaan, ja Cindy sen verran hämääntyi että ovi ei loppuyönä enää auennut. Huuto jatkui vielä sunnuntainkin ja maanantain vastaisena yönä oli joskus kolmen aikaan pakko nousta etsimään ruuvimeisseli ja purkaa ovea sen verran että sen sai autonavaimilla väännettyä lukkoon. On se kivaa että nyt vaatehuoneeseen pääsee vain autonavaimilla....
Tristan pääsi sunnuntaina tutustumaan lumeen ensi kertaa elämässään. Hieman tuo kylmä ja märkä upottava aine ensin ihmetytti, mutta pian jo kiidettiin hangessa ilkeästi räkättävää harakkaa seuraten. Ihan samaan vauhtisuoritukseen poika ei päässyt kuin äitinsä, mutta ei tuntunut lumi ja kylmyys yhtään haittaavaan. Melkeinpä voisin sanoa että meillä ulkoillaan mieluiten näin talvisaikaan! Myös taluttajalla oli helpompaa kun ne ihan hurjimmat juoksuspurtit olivat lumen myötä harvemmassa. Zooplussalta on tulossa 7 metrin fleksi tuon vitosen kaveriksi, joten ehkä vielä joskus pääsevät molemmat kissukat yhtäaikaa ulos. Tosin silloin mukana pitää olla myös vähintään 2 ihmistä!


26.10.2010

Lauantaina olin Cindyn ja Tristanin kanssa Siperiankissan ystävät ry:n järjestämässä esittelynäyttelyssä Vaasassa. Yhteensä mukana taisi olla noin 60 kisua, iso osa tietenkin siperiankissoja. Me olimme ihmeekseni koko näyttelyn ainoat metsäkissat. Päivä sujui ihan mukavasti, vaikka oli kyllä kisuille paljon raskaampi kuin tavallinen näyttelypäivä, jolloin sentään ehtii välillä torkahtaa. Rotuesittelyt pidettiin kaksi kertaa, jolloin äiti ja poika pääsivät lavalle edustamaan metsäkissoja. Siinä välissä pidettiin match show ja käytiin tuomarien pöydillä pyörähtämässä. Muu aika menikin sitten yleisöä ihastuttaessa, ei siis hetkenkään rauhaa :) Tristan keräsi taas hurjan paljon ihasteluja, kun sitä jaksoin häkin ulkopuolella esitellä. Cindy sai suosista seurata omasta häkistään, se ei ole niin showmies kuin poikansa ;) Cindyn kaunis ilme, väri ja korvatupsut saivat kyllä osansa ihailusta.

Leikkimielisessä Match Showssa kisut oli jaettu kolleihin, tyttöihin, junioreihin 6-12kk, babyihin ja kotikissoihin. Cindy teki kyllä kaikkensa hurmatakseen tuomari Eeva Harjunpään. Pusuja ja puskuja sateli, ja minä ihan silmät pyöreänä sain katsella. Ei ihan Cindymäistä käytöstä, saisi kyllä aina olla tuollainen pusutyttö eikä sängyn alle piiloutuva ujoli.
Kahdeksastatoista muusta tytöstä kuitenkin ilmeisesti löytyi vielä hur- maavampia typyjä, eikä Cindy päässyt finaaliin viiden parhaan joukkoon.
"Arvosteluseteli"
Pää, ilme ja silmät: Hyvä norskin pää, kauniin väriset silmät, valpas ilme
Turkki ja väritys: Kauniin musta, kiiltäväturkkinen, hyvän pitkä häntä
Yleisvaikutelma: Keimaileva neito, mielistelee tuomaria, tosi tytteli +

Hömppä-Tristan teki vauhdikkaan esiintymisen tuomari Arja Karstisen pöydällä ja nähtävästi teki myös vaikutuksen, kun pääsi finaaliin kolmentoista muun juniorin joukosta.
"Arvosteluseteli"
Pää, ilme ja silmät: Komeailmeinen, ystävällinen virkeä ilme, silmissä syvä keltainen väri ja leikkisä pilke =)
Turkki ja väritys: Upea, tiheä, runsas ja kiiltävä: uskomattoman kaunis! Mustaa ja valkoista kuin frakkipukuisella herralla kuuluukin
Yleisvaikutelma: Tyylikäs, eläväinen norjalaispoika ♥
Päivän lopuksi järjestetyssä finaalissa jäimme kuitenkin kakkoseksi kauniille aby-tytölle. Koko päivän esiintyminen alkoi finaalissa jo poikaa painaa, ja ensimmäistä kertaa tuli koettua sekin että ei se ihan loputtomasti tyynenä viilipyttynä näyttelyasennossa pysy, kun siinä oli jo koko päivän möllöttänyt. Varsinkaan kun kukaan ei lopuksi viihdyttänyt heilutellen mitään hauskoja huiskuja, katsoa möllöttivät vain. Finaalissa olisi takatassupotkujen määrästä päätellen mieluummin jo oltu untenmailla...

Saisi kyllä useamminkin olla tällaisia esittelynäyttely/match show-tapahtumia, mukavaa vaihtelua tavallisille näyttelyille, ja yleisö on ihan eri tavalla kiinnostunut ja innostunut kissoista.

Männäviikolla käytiin Tristanin kanssa jälleen myös puistoretkellä. Ulkoilu meinaa taluttajalle olla hiukkasen jännittävää, rauhallisesta ulkoilijasta kun ei enää ole tietoakaan, vaan koko ajan syöksytään johonkin suuntaan tuhatta ja sataa. Onneksi sentään tunnistan jo syöksymis-ilmeen ja -asennon, jotta voin itsekin äkkiä siirtyä pikajuoksumoodiin. Nyt tapasimme puistossa erittäin kiinnostavia kavereita, sorsalauman! Pikkuherra olisi juossut päistikkaa lammikkoon, ellen olisi ollut valppaana fleksin päässä. Muutenhan se olisi ollut ihan hauskaa päästää poika uimaan, mutta ranta ei ollut mikään matala uimaranta vaan äkkisyvä pudotus. Sorsia ei olisi kissavieras voinut vähempää kiinnostaa, mutta itseä vähän pelotti että metrin päässä pönöttävä sorsanen yhtäkkiä päättäisi nokkaista uteliasta karvatassua. Myös mm. harakka ja pyöräilijä aiheuttivat ihan hurjia syöksyreaktioita. Jokaisen kuralätäkön poikki oli aivan pakko kävellä ja lumenvalkeat tassut olivat enää muisto vain. Lopuksi vähän matkan päästä jolkotteli kaksi isoa koiraa, joiden perään kirmattiin innolla. Voisiko olla enää yhtään enempää (uhka)rohkeampi ja uteliaampi kissa?!

14.10.2010

Emme ole nyt vähään aikaan kesäkelien jälkeen käyneet ulkoilemassa. Kukaan kissoistamme ei ulos kaipaakaan, mutta nyt päätettiin käydä Tristanin kanssa hieman koleaan syyssäähän tutustumassa. Sekös oli pikkuherran mielestä aivan mahtavaa! Aiemmat ulkoilut ovat olleet rauhallista tutkailua, mutta nyt kiidettiin paikasta toiseen kuin viimeistä päivää! Kyllä oli taluttajalla täysi työ pysyä hurjaa laukkaa kiitävän ohjuksen perässä. Nyt harkitaan 5 metrin fleksin kaveriksi 8-metristä... Tristan nautti hurjasti seikkailustaan.

Kuka väittää että kissojen kanssa ulkoilu on tylsää? :)

Nyt taas entistä enemmän nousee pintaan haaveet omasta ulkoiluhäkistä. Rivitaloa on katseltu ties kuinka kauan, mutta tarjonta on olematonta. Jatkakaamme siis puisto-ulkoilua, ei tule kylmäkään kun saa vauhtivillen kanssa kirmata niityllä.

5.10.2010

Hiljaisen kesän jälkeen syksy on ollut melkoista haipakkaa kissarintamalla! Jälleen viikonloppu hurahti näytellessä, tällä kertaa Seinäjoella POH-KISsin näyttelyssä. Ihanaa kun kerrankin näyttely oli suht lähellä ja päästiin tunnin ajomatkan ansiosta yöksi kotiin. Lauantaina lähdettiin matkaan puoli kahdeksan aikoihin. Turrit ovat oppineet matkustamaan tosi nätisti. Nukkua eivät kyllä koskaan taida, mutta yhtä ainoatakaan pienintä inahdusta ei matkan aikana kuulu, ja välillä saakin miettiä tuliko ne kissat ollenkaan otettua mukaan. Eläinlääkärijonot eivät onneksi päätä huimanneet, vaikka saavuimmekin paikalle melko myöhään. Häkkien etsimisessä menikin sitten vähän kauemmin, niissä kun ei näyttänyt olevan paljon logiikkaa. Kaiken lisäksi Cindyn ja Tristanin häkit olivat ihan eri riveissä eri puolilla käytävää! Onneksi saimme naapurin kanssa vaihdettua häkit, ja pääsimme vierekkäin. Paikka ei ollut mikään tilavin mahdollinen, mutta onneksi päästiin reunaan, jossa tilaa oli ihan mukavasti. Keskikäytäville muodostui melkoiset sumput, joista ei niin vaan päässytkään kulkemaan läpi.

Lauantaina meillä oli tuomarina Marjatta Koskenkangas. Molemmat kisut käyttäytyivät oikein hienosti ja saivat hienot arvostelut. Etenkin Tristan hurmasi, hänellä on kuulemma maailman upein turkin laatu :) Olen kuulemma löytänyt juuri oikeat aineet hänen turkkinsa hoitamiseen. Muutenkin saatiin monelta taholta kommenttia upeasta turkin hoidosta ja hienosti hoidetusta pesusta, erottui kuulemma todella edukseen muista. Ehkä voinkin nyt paljastaa suuuuren salaisuuden, millä aineilla meillä turkki saadaan noin upeaan kuntoon ;) Shampoona on joskus kaupanpäällisiksi saatu omenantuoksuinen Kitzyme-shampoo jossa kaiken lisäksi lukee EXP 10/2007. Mitään muita hoitoaineita, suihkeita tms emme käytä. Minä luotan siihen että hyvinvointi lähtee sisältäpäin, vai mitä siinä mainoksessakin sanotaan. Markettiruokia ei syödä, lihan osuus ruokavaliossa on noin 40% ja lisäksi nassutellaan silloin tällöin lohiöljyä ja multicatteja. Cindy on ollut biotiinikuurilla, kun turkki ei äitiyden jälkeen millään meinannut alkaa kasvaa takaisin. Nyt sai senkin turkki jo paljon kehuja, onhan se aikalailla muhkeutunut, mutta kehitysvaiheessa silti vieläkin.
Värin paras-valinnassa oli viisi kissua, kaksi aikuista poikaa, yksi aikuinen tytsy ja kaksi nuorukaista, tytsy ja poika. Ja Tristanillehan se sitten napsahti :) Tuomarin paras-valintoja saatiinkin sitten odotella vähän pidemmät tovit. Siellä vastassa oli muistaakseni pari maine coonia, birma ja olikos vielä ragdollikin. Tuomari sanoi heti kättelyssä että valinta tehdään meidän Tristanin ja birman välillä. No, meille se tuomarin paraskin sitten napsahti. Voisko olla ylpeämpi, luurasin catshow.fi:stä että tämä vastuustaja on nominoitu 9 kertaa ja BIS ollut 3 kertaa... Jep... Ei me vissiin ihan huonoja olla.

Paneelijärjestys oli tosi mukavasti laitettu niin, että ensin kaikkien kategorioiden pennut, sitten nuoret jne. Tuollatavalla mun mielestä yleisön (ainakin minun) mielenkiinto säilyy paremmin. Yleensä tapaan katsoa vain pelkän II-kategorian paneelin mutta tuossa katsoi mielellään koko homman. Siellä se meidän pikkuherrakin sitten komeili :) En toki voittoa odottanutkaan, joten yllätyin hyvin iloisesti kun tuomarit vertailivat kovasti Tristania ja tulevaa voittajaa. BIS-voitto meni aika
odotetusti valkealle maine coonille, samaan osoitteeseen mennytkin vasta 7 kertaa... Tuomari-Marjatta kuitenkin äänestyksen jälkeen tuli minulle kertomaan että olivat kovasti miettineet ja vertailleet ja monen tuomarin mielestä Tristan oli ollut toiseksi paras :O Mutta ykkönen on kuitenkin aina ykkönen. Sanoi että Tristan on hurjan lupaava ja kannattaa ehdottomasti jatkaa näyttelyä, päästään vielä pitkälle. Ihana Marjatta, kiitos kauniista sanoista ja kiva että joku jaksaa välittää ja kannustaa meitä taviksiakin :) Kyllä meille tuli Tristanin kanssa hyvä mieli, ja katseltiin eturivistä sylikkäin loppukin paneeli.

Lauantaina oli mukavasti sukuakin paikalla, Cindyn äiti ja isukki sekä veli. Isukki Marmatin Armas valmistui Supreme Championiksi, onnea ♥ Olisi saanut komistuksesta hienoja kuviakin, mutta tottakai kamera on jossain livohkassa juuri kun sitä tarvittaisiin.

Kotiin päästiin lähtemään hyvissä ajoin viideltä. Sunnuntaina sitten uusiksi. Sunnuntaina mulla oli mukanani kaksi hyvin energistä pakkausta, jotka olisivat mieluummin kirmanneet heppojen kanssa viereisellä raviradalla kuin nököttäneet häkeissä... Sisustukset laitettiin uuteen uskoon pienillä mylläysoperaatioilla. No onneksi ei tarvinnut kovin kauaa odottaa, kun jo päästiin tuomarin pöydälle. Meillä ollaan arvostelussa aina peräkkäin eka Cindy ja sitten heti Tristan, joten ikävä kyllä jouduin käyttämään tuomarihäkkejä, joissa ilmeisesti oli enemmän tai vähemmän merkkauspissoja... Cindykös siitä ilostui! Myös värin parhaassa vieressä kurnutellut Pietari herätti vissiin jotakin ajatuksia Cindyssä, saa nähä onko meillä tänään taas sellainen huutomaakari kotona!

Arvostelut olivat jälleen hyvät kummallakin. Jälleen kumpikin käyttäytyi esimerkillisesti ja näyttelyasennossa pysytään mukisematta vaikka kuinka kauan. Tuomarina Pia Nyman. Hän kysyi että meinaankos yhdistää nämä kaksi kissaa, olisi varmaan hyvä yhdistelmä. Piti sitten kertoa että ovat äiti ja poika... Sitten sai Cindykin kehuja, että jos tästä keskikokoisesta naaraasta tällaista jälkikasvua saa niin +++++ :) :) :)! Tristan tosiaan alkaa kohta olla kaksi kertaa pitempi ja korkeampi ja voi niitä muskeleita! Värin parhaassa oli jälleen samat kissat kuin lauantainakin. Muut tiputettiin ja jäljelle jäivät Pietari, Cindy ja Tristan. Voittokin meni jälleen samaan osoitteeseen :) Tuomarin paras-valinnatkin päästiin aika pian aloittamaan. Olin edellisenä iltana tutkaillut keitä on vastassa ja vastassa olevalla metsäkissalla oli sen verran monta BISsiä ja NOMmia että aattelin jo valmiiksi että se siitä :) Kauan tuomari vertaili Tristania ja Jupiter Fiveä (niin kauan että melkein kädet räjähti viisikiloisen kissan painosta) mutta loppujenlopuksi tykkäsi Tristanista enemmän! Voitto kai sekin :) TP meni sitten kuitenkin ragdollille. Seuraavaksi vielä Cindy käväisi TP:ssä vaikka eihän sillä siellä ole mitään jakoa ;) Tasapainoinen ja hieno pakkaus, mutta muihin verrattuna auttamattoman keskikokoinen. Sunnuntailta meistä ei valitettavasti ole kuvia, kun valokuvaaja-apurilla oli muka tärkeämpää tekemistä ;)

Viikonlopun saldot siis Cindy 2 x CAGCIB, Tristan 2 x EX1, 2 x BIV-TOT, 1 x NOM. Jibajee! Mamman ihanat mussukat ♥ Hyvät fiilikset jäi näyttelystä muutenkin, paikka oli hieman ahdas, varsinkin alakerrassa, kun taas yläkerrassa oli enemmän tilaa ja rauhallista, mutta ainakin lauantaina kissat nököttivät siellä toisessa päässä lähes pimeässä. Toisesta kerroksesta oli hauska kissan kanssa seurata ohi jolkottelevia heppoja, ainakin Tristanin mielestä olivat hyvin mielenkiintoisia. Katsomossa oli hyvin tilaa. Muutenkin kaikki toimi hienosti ja sunnuntaina ruusukepöydässä oli oikein sydämellinen ja hymyilevä nainen :) Ruusukkeetkin olivat ihania, ja kerrankin paljon valinnanvaraa väreissä! Ruusukeseinä alkoikin olla jo turhan pinkkivoittoinen... Virhe arvostelusetelissä korjattiin sihteeristössä nopsasti ja kuulutukset olivat hyviä ja toimivia.
Turussa sitten seuraavan kerran! Tämän viikon lauantaina Tristanin veli Edy-Sydissä, joten hälle jo valmiiksi hännät ja peukut pystyssä!

22.9.2010

Jälleen on viikonloppu vietetty esiintyen :) Sunnuntaina olin Tristanin kanssa Kannuksessa esittelynäyttelyssä. Tristan hoiti päätehtävänsä eli esiintymisen todella kiitettävästi ♥ Herra oli kokoajan nätisti näytillä ja nautti huomiosta ja rapsutuksista. Ihmisten kommentteja oli mukava kuulla, ja varsinkin niitä spontaaneja ja rehellisiä kun eivät tienneet että omistaja seisoo takana ;)
Mitään negatiivista en kuullut. Lähes poikkeuksetta ihmiset sanoivat että OOOOH miten iso kissa! Sitten katsoivat syntymäaikaa eivätkä meinanneet uskoa että kyseessä todellakin on pentu :) Hurjasti kehuja turkista, väristä, hännästä, ilmeestä, luonteesta ja siitä että näyttää ihan oikealta kissalta :D Käyntikorttejakin meni ihan mukava määrä, ehkä täälläkin nyt on uusia lukijoita... Tristan edusti lähes väsymättä, jopa torkkuja ottaessa poseerattiin pää pystyssä tassut ojossa. Vasta lopuksi käperryttiin pesään ansaituille unille.

Esittelynäyttelyn yhteydessä järjestetystä Match Showsta sensijaan jäi käteen lähinnä kysymysmerkkejä. Yhtenä tuomarina (ei meillä) oli Kristiina Rautio, jolle ISOT pisteet kuuluvaan ääneen annetuista arvosteluista, hyvästä showsta ja varsinkin siitä, että lopuksi kaikki kissat kutsuttiin takaisin jokainen kissa omistajineen sai perustelut miksi valittiin tai ei valittu jatkoon.
Meillä sensijaan oli vain nopea käväisy pöydällä ja sitten kaikessa hiljaisuudessa oli tehty päätökset jatkoon menijöistä. Perustelut olisi ollut kiva saada itsekin. Ainakaan kissassa ei ollut vikaa, tiedä sitten missä...
Onneksi näyttely-yleisö sentään oli mukavaa ja heiltä saatiin niin paljon positiivista palautetta että plussan puolelle taidettiin kuitenkin tästäkin viikonlopusta jäädä :)

Parin tunnin automatkatkin sujuivat nätisti ja äänettömästi. Totesin että Tristan on rauhassa kun kuljetusboksin suojahupun kiristää niin ettei sieltä näe mitään kiintoisaa, vain 10 sentin ilmanvaihtorako ovensuuhun. Mulla on noita kuljetusboksin suojuksia vielä laatikollinen ylimääräisiä kun taannoin todellakin innostuin niitä värkkäämään, samoin näyttelyverhosettejä on vielä muutama.

Nyt sitten innolla odotellaan taas seuraavaa näyttelyä joka onkin jo ensi viikolla, Pohkis Seinäjoella. Molemmat norjalaiseläimet paikalla molempina päivinä. Ja haa, kerrankin jotain kivaa, tulipas lauantaille se tuomari jota toivoinkin :) Sunnuntaina sitten onkin sama tuomari kuin viime kuussa Tallinnassa, höh.

9.9.2010

Viime viikonloppu vietettiin Tampereella kissanäyttelyssä. Hienosti käyttäytyvät kissat, hienot tulokset! Lauantai-aamuna viiden aikaan pakattiin Cindy ja Tristan autoon ja lähdettiin matkaan. Onneksi tuohon aikaan aamusta matka sujuu joutuisasti autioissa maisemissa. Alkumatkasta toki hieman jännitystä kun moottoritiellä 120 vauhdissa yhtäkkiä eteen ilmestyi keskellä tietä istuva eläin. Katsoin että apua, kissahan se siinä! Ei osannut oikein päättää mihin suuntaan olisi lähtenyt karkuun, mutta onneksi takapeilissä näkyi juoksevan hengissä metsään. Eikä onneksi ollut myöskään kisu.
Tällä kertaa takapenkin karvakasat matkasivat koko matkan tosi nätisti ilman pientäkään äännähdystä. Ilmeisesti viereisestä häkistä näkyvä kaveri rauhoittaa. Yksin matkustaessaan varsinkin Tristan on ollut melkoinen huutomuppeli.

Raholan liikuntakeskukseen saavuttiin hyvissä ajoin, eikä eläinlääkärintarkastukseen tarvinnut juurikaan jonottaa. Häkit löytyivät, sisustuivat ja kissulit pääsivät pötköttämään pinkkeihin koteihinsa. Kovin kauaa ei ehditty odotella, kun päästiin Minna Kroghin (Tanska) arvosteluun. Häkistä otettaessa Cindy tapansa mukaan piti kynsin hampain kiinni häkistä jossa viihtyy niin hyvin :) Tuomarin luo kävellessä pieni joka suuntaan räpiköivä tuhatjalkainen saatiin nopeasti rauhoittumaan kun pääsi kuljetuskopan päälle odottelemaan ja leikkimään ihanalla huiskalla. Niinpä tuomarin pöydälle päästessä minulla oli mukanani ihana, tyyni, hellä ja leikkisä kissuneiti.  Arvostelu oli hyvä, ei muuta vikaa kuin kesäturkissa ollaan yhä, varsinkin häntä... Cindy seisoi pöydällä nätisti, antoi tutkia, leikki, kellahti kyljelleen ja jopa puski tuomaria! Minä kun etukäteen jännitin sen käytöstä mutta yllätyin tosi positiivisesti ♥ Saikin kehuja luonteestaan ja oli kuulemma sweet girl :) Serti tuli ja Cindy valmistui International Championiksi!
Tuore International Champion
Heti perään oli Tristanin vuoro. Viimeksi olimme näyttelyssä toukokuussa, ja kaikki silloin lisää kehittymistä tarvinneet jutut olivat kehittyneet excellenteiksi :) Poika on niin suuri, pitkävartaloinen, lihaksikas ja vahva, kerrassaan mahtavasti kehittynyt. Ja turkki upeassa kunnossa. Käyttäytyi myös kauniisti, ja sai tosi hyvät arvostelut. Sweet happy young prince!
Värin parhaassa taisi olla neljä kissaa. Taas Tristan valittiin värin parhaaksi (BIV-TOT) naps vaan :) Tuomarin parhaassa vastassa oli 2 maine coonia. Huonolle ei hävitty, meidät voittanut oli lopulta BIS, kuulemma viidettä kertaa putkeen...

Kahden aikaan oli meidän päivä sitten ohi ja loppupäivä meni hengaillessa ja haukotellessa. Myyntikojuistakaan ei sen kummempaa ostettavaa löytynyt. Uusi näyttelypaikka Raholan liikuntakeskus oli aika karmea. Oli ihan kiva että eri kategoriat oli jaettu eri halleihin, mutta varsinkin kakkoskategorian hallissa oli tosi ahdasta tuomarinpöytien lähistöllä, kun taas pienemmän kategorian hallissa oli tilaa yllinkyllin. Lattioille levitetyt kupruilevat ja irsottavat muovipeitteet antoivat sekaisen likaisen vaikutelman. Ja kuinkahan moni mahtoi olla nenällään?! Vessa löytyi jostain kellarista räjähtäneen näköisen sokkelolabyrintin päästä. Kolmesta kopista kaksi oli tukossa ja ainoasta toimivastakin valo rikki... Hädintuskin löysin sieltä edes takaisin ylös. No onneksi myöhemmin löytyi parempikin vessa. Toivottavasti tuossa paikassa ei enää näyttelyitä järjestetä.

Lauantain näyttely päättyi seitsemän aikoihin ja suuntasimme kisujen kanssa hotelli Victoriaan. Jee, taas sama huone jossa onneksi on ylimääräinen väliovi. Uskaltaa jopa lähteä syömään, ilman että tarttee pelätä että takastullessa kissut juoksee ulkona vastaan! Hotellihuoneessa oli taas kaikkea hirveän jännää tutkittavaa, joten nukkua eivät kissat juurikaan malttaneet. Minä kyllä simahdin samantien... Yöllä tosin heräsin ties montako kertaa mitä ihmeellisimpiin ääniin kun kisut pitivät hauskaa. Tristanin mielestä varsinkin kylpyamme oli tosi hauska! Siellä juostiin edestakas ja ympyrää. Sinne kun olisi jonkun superpallon laittanut niin johan olisi ollut viihdykettä! Aamulla maksavat kissaasiakkaat saivat tietenkin myös osuutensa aamiaispöydästä; superherkullisia kalkkuna- ja kinkkusiivuja.

Hurjan surullista oli kyllä se että yöpaikkamme oli Usvan naapurissa, mutta en saanut edes nähdä neitostani :( Usvankin piti tulla sunnuntain näyttelyyn, mutta näin ei käynyt.
Pienen seikkailun jälkeen pääsimme sunnuntaina paikalla juuri ja juuri ajoissa. Tällä kertaa odottelua olikin pitkästi, kun mustavalko-NFO:t olivat aivan loppupäässä arvostelussa. Tuomarina Bjarne Wikström Suomesta. Cindy käyttäytyi jälleen yhtä nätisti ja sai hyvät arvostelut ja ensimmäisen CAGCIB-sertinsä. Myös Tristan hurmasi jälleen, loistavat arvostelut ja tuomarilta sai halia ja sai auttaa arvostelusetelin kirjoittamisessa. "Joo, se on kynä!" Mustavalkonassukoita oli sunnuntaina paljon paikalla.
Tällä kertaa värin paras meni siihen osoitteeseen mihin arvasinkin sen menevän kun kyseisen kissan näyttely- menestykseen on tutustunut. Tuomarin parhaassa Tristania vastassa oli jälleen kaksi mainecoonia, toki erit kuin edellispäivänä. Kuuntelin viereisen kissan kehuja ja aattelin jo että noniin, se siitä... Mutta lopulta tuomari olikin sitä mieltä että Tristan on niin upeasti kehittynyt, upea pää yms, että oli Tuomarin Paras! Kuulemma joidenkin (mainecooni-ihmisten) ilmeet olivat näkemisen arvoisia :D Itsehän en onnesta hihkuessani tietenkään mitään nähnyt ;) WAU! Ekaa kertaa ikinä oma kisu paneeliin! Paneelilta en sen kummempia odottanut, TP on jo voitto sinänsä! Jopa paneelissakin tuli kuitenkin yksi ääni, kiitos Marjatta :) Nyt sitten vaan kotiläksy itelle treenata vähän näyttelyasentoa. Assari piti Tristanin niin hienosti ja ylväästi, mun kantamiset näyttää melkosilta lötköiltä siihen verrattuna :P

Kyllä onkin mukavampaa näytellä kun on kissa jolla on mahdollisuuksia menestyä paremminkin! Päivä ei loppunut heti aamusta vaan sai jännätä pitempään. Cindy on aina saanut hyvät arvostelut mutta ei sen suurempaa. Tristan onkin sellainen pieni hurmuri ♥

Tristanille on kastraatioaika varattu tiistaiksi 7.9. Näyttelymenestyksen myötä alkoi taas lisää harmittaa että joudun tuon mahtavan pojan leikkaamaan. Onneksi Cindy päätti helpottaa mun ajatustyötä maanantaina! Yhtäkkiä vaan illasta alkoi kuulua mour mour ja neiti pyöri lattialla. Ei Tristanin tarvinnut kauaa ihmetellä mitä tuo mahtaa tarkoittaa... Neljä kuukautta Cindy oli ihmisiksi! Ei sitten viitsinyt enää yhtä päivää odottaa että ehditään Tristanin kanssa lääkärin pöydälle... Toisaalta ihan hyvä, koska viimeistään nyt itse tajusin etten voi elää kahden leikkaamattoman eri sukupuolisen kanssa! Olin Cindyn kanssa kahdestaan makkarissa yötä, ja viiteen mennessä olin ehkä saanut nukuttua 15 minuuttia kahden minuutin pätkissä. Neiti huusi huutamistaan ja hyppi ovenkahvaan. Ovenkahvasta piti purkaa osa ja vääntää se työkalulla lukkoon, koska mikään tavallinen ovihan ei todellakaan tuota neitiä sekuntia kauempaa pitele... Viideltä olin jotakuinkin räjähtämispisteessä ja heitin Cindyn miesten puolelle olkkariin ja nappasin Tristanin seurakseni makkariin. Miksiköhän en ollut sitä aikaisemmin tehnyt. (Niin no siksi, että joku pelkää että Cindy pissaa päälle ja meni sohvalle nukkumaan ;)) Sitten sain sentään tunnin nukuttua.

...Jatketaas juttua kaksi päivää myöhemmin.
Tristan on nyt sitten kastroitu. Operaatio meni hyvin, vartissa saatiin nukkuva kisu kotiin vietäväksi. Kisu malttoi nukkua rauhassa 3½ tuntia. Cindy ja Misty antoivat potilaan levätä rauhassa, Cindy kävi vain muutaman kerran pesemässä korvat. Salkkareiden aikaan pesästä nousi pää ja lötkö kissa raahautui puoli metriä kunnes juoksin apuun. Peitteiden alla maltettiin sitten vielä nukkua puolisen tuntia, kunnes oli ihan pakko yrittää pompata sängylle. Nostin pikkuherran sitten sängylle kainalooni nukkumaan, ja siinähän se kuorsasi vielä pari tuntia. Sitten alkoikin olla jo kauhea nälkä, horjuvin askelin raahauduttiin kanakupille ja siitä sitten isolle pissalle hiekkalootaan. Ei tullut yrjöä eikä laskettu alle, joten toipuminen meni oikein hienosti. Haavoja on vähän nuoleskeltu, mutta ne ovat siistit, enkä ole estänyt.

Olen kuitenkin hieman (tai paljon!) kauhuissani siitä mikä tilanne on nyt. Tristan taitaa luulla että ei häneltä mitään poistettu, vaan vasta asennettiin miehuuspallerot paikalleen! Meillä on nyt kaksi täyttä kurkkua huutavaa, mouruavaa ja kurnuttavaa kissaa. Hei, eikö leikkauksen myötä pitänyt saada rauhallinen sylilötkö? Tristanin mouruaminen on aivan samanlaista kuin Cindyllä, syvältä kumpuavaa ja matalaa, järkyttävää kuunneltavaa. En voi pitää niitä samassa tilassa, koska Tristan hyppää välittömästi Cindyn niskaan. Olen "nukkunut" yöt jommankumman kanssa makkarissa, mutta kumpi tahansa siellä onkin, huuto on jatkuvaa. Pari kertaa yössä saa vaihtaa kissat toisinpäin, josko pieneksi hetkeksi rauhoittuisivat. No, eivät rauhoitu. Kaiken huippu viime yönä oli, kun kääntyessäni länttäsin naamani suoraan pissalammikkoon, jonka Cindy oli toiselle tyynylle päästänyt. Vähitellen alkaa tulla hulluksi, mutta pitää vaan toivoa että Cindyn kiima menee pian ohi ja Tristankin sitämyötä unohtaa tämän uuden taitonsa. Tarkoitus on laittaa Cindy pillereille. Resepti on hankittu jo keväällä, mutta kesän ylellinen neljän kuukauden kiimatauko on onneksi siirtänyt pillereiden aloitusta. Cindyä huutoinen yksinään kyllä kestän, mutta en kahta huutajaa jotka on kokoajan pidettävä erillään. Tristan ei ole oma rauhallinen itsensä, vaan koko ajan levoton ja menossa. Tähän tilanteeseenhan ei pitänyt edes joutua kun kastrointi oli ajoissa, päätä vaan vaivaa olisiko tilanne eri jos kastraatioaika olisi ollut vuorokautta aiemmin?! Sormet ja hännät ristissä että tilanne rauhoittuu.

18.7.2010

Blogin päivitys on kesälomalla hieman jäänyt, mutta nyt ollaan palattu takaisin arkeen!
Tristan pääsi lomalla ekaa kertaa mummulaan vierailemaan. Vaikka kyläpaikassa sitä taidettiinkin etukäteen vähän pelätä, ei vieras ollut mikään villiviikari vaan ihan kiltti ja rauhallinen höpsökkä :) Paitsi tietenkin leikitettäessä! Pääsimme samalla uusiin maisemiin ulkoilemaan ja löydettiin myös hurjia saaliita, kuten tosi pelottavalta haisevia linnunsulkia! Saalis otettiin tietenkin sisälle mukaan ja voi että kun sitä piti tappaa ja hyökkiä, vaikka pelottikin kovasti mahtaako se hyökätä takaisin? Saaliit vietiin tuliaisiksi Cindy-äitille ja siinäpä oli paras lelu hetkeen!
Viime viikonloppuna Cindy kävi pitkällä retkellä. Hän pääsi isikissa Marmatin Armaan ja Lumileon Saima Harmajan kanssa Tallinnan näyttelyyn. Suurkiitokset vielä Anulle kun otit tytön mukaan! Tuliaisina tuotiin hienosti CACIB-
sertit molemmilta päiviltä :) Nyt ollaan enää yhtä sertiä vaille IC, parin viikon päästä lähdetään Tampereelle sitä metsästämään! Arvostelusetelit julkaistaan kunhan saan vielä tehtyä hieman salapoliisityötä tekstien selvittämisessä ;)
Syksy onkin aika tiuhaa näyttelemistä pitkän tauon jälkeen. Pirokista meidät löytää syyskuussa molempina päivinä, samoin Pohkissista Seinäjoelta lokakuussa. Marraskuun Turok on harkinnassa, sinne pitäisi vähintäänkin yhdeksi päiväksi päästä. Lisäksi harkitsen josko lähtisin Tristanin kanssa syyskuussa Kannukseen katselemaan millainen tapahtuma lienee Match Show. Semmoisessa ei ole tullut koskaan käytyä, voisi olla aika hauska kokemus!

Lopuksi näette vielä kuinka komea meidän pienestä HarmonyDivine-pojasta on tullut! Tarpeeksi kasvettuaan Darwin on mahdollisesti rajatusti käytettävissä siitokseen.


27.7.2010
Tässä kuvassa näette kissan jonka rotu vielä 3 viikkoa sitten oli "lyhytkarvainen metsäkissa". Kuka huomaa eron? Cindy on ollut nyt lähes kolmen viikon ajan tehokkaalla kauneus- ja kuntokuurilla. Pentueen jäljiltähän turkki oli aika karmeassa kunnossa eikä parannusta näkynyt. Sitten yllättäen Cindylle tarjoutui mahdollisuus lähteä elokuussa Tallinnaan näyttelyyn. Heräsi hätä: Apua, mitä nyt tehdään, tämän näköisellä kissalla ei kyllä ole mitään asiaa näyttelyyn! Onneksi sain vinkin biotiinista, ja nyt on kolme viikkoa popsittu Biorionia. Salmopet-lohiöljyä olemmekin pitempään syöneet säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt se on otettu ohjelmaan joka toinen päivä. Ero on valtava! Karvaa puskee lisää ja lisää, jopa päälaelle on kasvatettu hauska pörrö. Kauluri ilmestyi kuin tyhjästä ja housutkin muhkeutuvat päivä päivältä. Ainut vika että tämä uusi karva on kaikki pohjavillaa ja kiiltävä päällyskarva puuttuu. Toivotaan että tämä uusi kaunis turkki saa vielä kauniin kiillonkin ennenkuin Cindy lähes vuoden tauon jälkeen pääsee taas näyttelemään. Luultavasti pesu auttaisi jonkin verran, mutta en taida sitä vielä pariin viikkoon tehdä kun syksymmällä kuitenkin joudutaan useammankin kerran pesulle kun on näytelmiä niin tiuhaan.
Turkin kunto vaikuttaa yllättävän paljon kisun ilmeeseenkin, nyt meillä on jälleen kaunistakin kauniimpi metsäkissaneito. Silmät säteilevät ja poskiparta ja kauluri antavat muhkeanpehmeän lookin. Nam ♥

Cindy on päässyt päivittäin myös kuntosalille. Pentujen tultua Cindy on leikitettäessä aina väistynyt villien leikkijöiden tieltä, mutta nyt on herätelty äitikissankin leikkihalut uuteen kukoistukseen. Se kylläkin vaatii sen että Tristan suljetaan siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kun Cindy saa rauhassa keskittyä ihmisen kanssa touhuamiseen ilman riekkuvaa poikaansa, ollaan saatu joka ilta hyvät liikuntahetket ja bodaukset. Hypyt parin metrin korkeuteen ja väsymätön juoksu ylös-alas sohvalle, sängylle ja puihin huiskan perässä ovat selkeästi jotain mistä Cindy jaksaa taas olla innoissaan ja mitä hän on salaa kaivannut. Näin mukavasti sujuu äitikissalla, toivotaan että syksyn mittaan meillä on sitten kaunis ja pörröinen International Champion :)

Eilen muuten kävi toteen se mitä on jo hetken odoteltu. Cindy 2v ja Tristan vajaa puoli vuotta tismalleen saman painoisia, vähän päälle 4kg. Oijjoi, kyllä pienestä kissapojasta taitaa tulla melkoinen leijona!

25.7.2010
Viikko sitten sunnuntaina veimme Usvan uuteen kotiinsa Tampereelle. Tosi haikeaahan se oli sinne jättää, mutta ihanaa että hänkin viimein löysi kodin. Nyt olemme sitten totutelleet kolmen kissan arkeen. Kuten arvasin, isot kissat eivät
oikeastaan ole huomanneet mitään eroa, mutta Tristan hieman itkeskeli siskon perään ja on hakenut lohtua ihmisistä. Kehräystä ja puskemista on jaettu oikein urakalla ja poika hakeutuu kovasti kainaloon paijattavaksi. Nyt kun aamutkaan eivät kulu siskon kanssa painiessa, on sen sijaan ohjelmassa joka-aamuiset hurjat puskutalkoot
sängyssä. No mikäpä muu olisi mukavampi tapa herätä :) Tristanilla on myös uusi pöhkö tapa. Joka kerta kun istahdat vessanpöntölle, sinulla on alta aikayksikön sylissäsi kehräävä kissa makaamassa pitkin pituuttaan :) Muualla ei niinkään tulla itse syliin, mutta tästä on nyt tullut tapa. Hömppä kissa ♥

Nyt kun kaikilla pennuilla viimein on oma koti ja uusi elämä, voin olla kyllä todella todella tyytyväinen miten mahtavan pentueen sain kasvatettua. Kaikki pennut ovat todella rohkeita, sopeutuvaisia, luottavaisia ja kilttejä pikkukissoja. Uusiin koteihin sopeutuminen on mennyt aivan loistavasti ja Usvakin kuulemma heti on nelivuotiaan ihmispojan kanssa parhaat kaverit :) Ihanien luonteiden lisäksi kaikki ovat kauniimpaakin kauniimpia ja onneksi kaikkia tullaan jatkossa näkemään myös näyttelyissä! Mitään ongelmia ei tämän pentueen kanssa kohdattu, kaikki on sujunut niin hienosti. Tästä on hyvä jatkaa. Terveisin ylpeyttä ja tyytyväisyyttä hehkuva kasvattajamamma ;)

15.7.2010

Usva on vihdoin löytänyt oman kodin :) Hän muuttaa Tampereelle 4-vuotiaan pojan ja hänen äitinsä luokse. Toivottavasti myös pian saa uuden kissakaverin. Minulla on tänään viiiiiimeinen työpäivä ennen kesälomaa, joten lähdemme tässä sopivan hetken tultua viemään Usvaa uuteen kotiinsa. Saapa nähdä mitä Tristan-veli tuumaa kun rakas painikaveri lähtee. Ovat saaneet niin pitkään olla yhdessä ja ovat aika erottamaton pari. Meilläkin sitten vihdoin vähän hiljenee ja päästään katsomaan miten arki kolmen kisun kanssa sujuu.

Hellettä on riittänyt, ihanaa! Onneksi meillä ei ole kämppä ihan pätsi, vaikka kuuma onkin. Paksuturkkisin Tristan on kyllä muutaman päivän läähättänyt suu auki ja olen varmuuden vuoksi vähän lisävettä antanut vaikka juomakupilla läträäkin. Päätti vilvoittaa itseään myös paiskaamalla maate vesikippoon :) Usvan kanssa kävimme superhelteellä myös taas ulkoilemassa, kyllä sielläkin aika nopeasti alettiin läähättämään. On se vaan niin iloinen ja rohkea ulkoilija!
Tavattiin myös iso koira. Päättivät omistajineen istahtaa puistoon penkille juuri kun olimme siinä vieressä ulkoilemassa, eh :E No Usva ei kyllä ollut moksiskaan, vaikka koissu tuijotti silmä kovana ja olis varmaan mielellään sieltä hyökännyt jos ei olisi ollut tiukassa narussa.  Taisin jälleen olla ainut joka sitä koiraa pelkäsi :) Usva näytti penkillä istuvalle yleisölleen hienoja puukiipimisnäytöksiä ja yhtäkkisiä vauhtispurtteja, jolloin flexin päässä päätäpahkaa pinkova ihminen oli varmaan taas kiva näky...

Eilen saatiin myös 2 viikkoa ulkomaanreissussa ollut isäntä kotiin. Jaksan yhä ihmetellä miten fiksu kissa Misty on! Sanoin hänelle että lähden hakemaan isin juna-asemalta. Palasin kuitenkin tyhjin käsin, koska juna olikin sata vuotta myöhässä. Siitä hetkestä lähtien Misty istui miehen tuolin vieressä ja huusi täyttä kurkkua. "Missä isi on, miksei se tullutkaan!" Mistyhän on muuten ihan hiljainen kissa eikä juurikaan puhua pukahda. Uskomatonta, miten se voi ymmärtää kaiken mitä sille rupattelen! Noh, puolentoista tunnin kuluttua Mistynkin odotus palkittiin ja kyllä häntä värisi onnesta kun isi tuli vihdoin kotiin. Muilla ei ollutkaan ikävä, tai ainakaan eivät sitä näyttäneet :)

Ainiin, meillä on myös vaihdettu hampaat! Tristanilla oli ainakin viikon verran neljä yläkulmuria. Olen melko usein suihin kurkkinut, ja eräänä päivänä molemmilla heilui jotakuinkin puolet hammaskalustosta! Nyppäsin sitten molemmilta sivuhammasrivistöt irti, pienet harvahampit :) Usva on ihan salaa vaihtanut kulmurinsa. Toinen yläkulmuri oli mennyt poikki jo ennen 12 viikon ikää, ja nyt yhtäkkiä suussa onkin jälleen kokonaiset hampit. Muuten luulisin varmasti edelleen ettei Usva ole kulmureita vaihtanut, kävi se niin nopsasti ja salaa. Nyt on suissa siis entistä ehommat kauniit hampulaiset.

8.7.2010

No eipä kyllä voi koskaan ennalta tietää mitä mikäkin kisu milloinkin tykkää mistäkin! Kuvittelin olevani kiva ja Cindyn hyppivän riemusta kun vien vien hänet synttäriulkoilulle puistoon. Kuva kertoo päivänsankarin mielipiteen :D 
Koko reissu oli yhtä huutoa. Miiiu, mooou, miiiu! Paikalleen ei kuitenkaan jämähdetty, retki oli huomattavasti vauhdikkaampi kuin pentujen kanssa. Sain ihan hölkätä perässä kun Cindy kiisi eteenpäin. Varmaan pari kilometriä tuli risteiltyä puistossa. Lopulta vei minut niin kauas että mietin miten ikinä päästään takaisin kun suunta oli koko ajan vain kauemmas. Räkättirastaitakin vaaniskeltiin, ei ollut kaukana lintusaalis! Huuto oli kuitenkin jatkuvaa, en tiedä mistä johtuen. Takaisin ulos ei ole tosiaankaan huudettu, vaikka niin luulinkin.

Tässä kuvassa näette myös uuden rodun, "lyhytkarvainen metsäkissa". Kaulurista tai pöksyistä ei ole tietoakaan, muutenkin edelleen hieman räytyneen näköinen pentujen jäljiltä. Katselin juuri vuoden takaisia kuvia, voi huh mikä mahtava karvapörröpallero Cindykin on joskus ollut! Kyllä tuo pentujen hoitaminen vaan on rankkaa mammakissalle. Mutta lapsetpa kyllä kukoistavatkin senkin edestä!
Hymyn kyllä nosti huulille kun puistossa eräs mummo tuli ihastelemaan Cindyä, jolla on kuulemma niiiiin upea turkki ja pörheä häntä, tosi kaunis kissa! Mukava että aiheuttaa ihastusta tässäkin kunnossa, odottakaas vaan kun saadaan turkki taas kasvamaan!

Hieman yllättäen nyt kävikin niin, että Cindy on lähdössä elokuussa näyttelyyn vuoden tauon jälkeen! Siitä lisää myöhemmin, mutta nyt sitten täytyy löytää keino jolla saataisiin neitonen nopsasti edustavaan kuntoon! Biotiinikuuri alkoi eilen, nyt vaan sormet ja hännät ristiin että sillä saadaan tuloksia aikaan. Lohiöljyä olemmekin jo pitempään silloin tällöin nauttineet, mutta sekään kun ei valitettavasti mene vapaaehtoisesti alas, ei ihan joka päivä viitsi pruutalla kiusata.

Lopuksi esitellään vielä leipomani Cindyn 2v-synttärikakku ;) Meni parempiin suihin alta aikayksikön, toki katkaravut ja kynttilät syötyään päivänsankari antoi myös kavereille mukavat palat kakkua.

5.7.2010
Viikonloppuna saimme nauttia ihanista helteistä, joille ei sääkartoissa loppua näy. Ihanaa ♥ Aiemmin olemme kissojen kanssa ulkoilleet naapuritalon pihalla, siellä kun on hieman enemmän tilaa ja rauhallisempaa, omassa pihassamme poikkeuksetta aina kiljuu ja juoksee lapsilauma. Lauantaina ajattelin että jospa pakkaisinkin kisun autoon ja lähdetään testaamaan läheistä puistoa. Ja voiettä, miten en ole sitä ennen tajunnut! Siellä on tilaa hehtaarikaupalla, ei pusikoita (jotka varsinkin tyttöjä viehättävät) paljon puita joissa ensimmäiset oksat ovat korkealla ja ennenkaikkea rauha ja hiljaisuus! Tristanin kanssa vietin puistossa muutaman tunnin, paljon oli tutkittavaa ja ihana temmeltää kun saa mennä ihan mihin suuntaan tahansa ilman että ilkeä ihminen flexin päässä nostaisi pois väärästä suunnasta niinkun pienellä pihalla joutuu tekemään. Sunnuntaina tein samanlaisen reissun Usvan kanssa. Usva on äitinsä lailla innokas puissa kiipeilijä. Alastulo tosin ei vielä ole ihan hallinnassa :) Muuten niin rauhallisen ulkoilun loppupuolella neiti päätti aiheuttaa minulle muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen pinkaisemalla yhtäkkiä hurjaan juoksuun flexin täydeltä. Toki kun minä lähdin rymistelemään perässä, kisu vaan kiihdytti vauhtia. Siinä sitten kiidettiin täyttä laukkaa peräkanaa jotakuinkin 500m, mahtoi olla hauska näky. Ehti kyllä jo kaikenlaista pyöriä mielessä, jos kisu ei pysähdykään... Onneksi oltiin turvallisessa paikassa.

Molemmat kisut olivat lopuksi ihan läähpuuh-poikki, läähättivät kieli ulkona ja kävivät jalkojeni päälle makaamaan merkiksi siitä että nyt riittää, ei enää askeltakaan! Kiitokseksi ulkoiluretkestä molemmat puskivat ja kehräsivät sylissä että "nyt voit viedä mut takaisin kotiin". Kotona Usva makasi ensimmäisen tunnin liikkumatta lattialla läähättäen (juomapuoli oli kyllä kunnossa), oli rankka reissu. Näitä lisää!
Innokkaat ulkoilijat Tristan ja Usva! (kuvat kännykkälaatua)

Tänään äitikissa Cindy täyttää 2 vuotta! Luvassa on tietenkin herkullinen kakku sekä synttärilahjaksi pitkä ulkoilu puistossa! Cindyn kanssa käyn harvemmin pihalla, koska ulkoilun jälkeinen huuto "MENNÄÄN TAKAS PIHALLE JOOKO MAUUUU" kestää KAUAN. Kun meillä kuitenkaan ei ole mahdollisuutta ulkoilla päivittäin, on turha kiusata kissaa tai itseään. Ulkoilukaipuu kuitenkin unohtuu viikossa edellisestä ulkoilusta eikä normaalisti kaipaa ollenkaan pihalle.

Aurinkoista kesää kaikille, nyt sitä riittää todenteolla! ♥


1.7.2010

Pikkukisut 5kk ♥ Hurjaa kuinka aika on kiitänyt! Pikkuherra Tristan ei enää olekaan mikään ihan pieni herra, jännityksellä odottelen minä päivänä poika hujahtaa koossa ohi äitinsä, joka täyttää maanantaina 2 vuotta. Kissan maatessa ei takaapäin voi erottaa kuka on kyseessä, kun valkoista ei näy. Tristanilla on kyllä ihan hurjan muhkea turkki ja todella pörröinen puuhkahäntä. Cindy-äiti sen sijaan ei edelleenkään ole kasvattanut turkkiaan takaisin. Tristanin suusta löytyi eilen myös neljä yläkulmuria! Hassun näköinen hammaspeikko :) Toivottavasti vanhat hampit tippuvat itsellään sitten kun sen aika on.
Usva on vielä ihan pikkutyttö, painoeroa veljeensä on lähes kilo. No sitähän minäkin aikoinaan ihmettelin ekassa näyttelyssä kun Cindyyn (8kk) verrattuna hänen veljensä olivat ihan superjättiläisiä! Kyllä norskeilla vaan on todella suuri kokoero sukupuolten välillä. Usvankin turkki on aivan upea, kiiltävämpi ja silkkisempi kuin veljellään. Peitinkarvatkin ovat neidillä vähitellen jo alkaneet kehittyä, kun taas veli on ihan täysi pentupörrö vielä. Usva on niin hurjan rakastava tyttö, istuu nytkin Mistyn päällä kehräten kovaan äänen ja pesten Mistyn korvia. Misty vastaa hellillä puskuilla. Välillä neiti tulee pusuttamaan minua nenuun ja jatkaa sitten kissakaverin hoitamista. 

Usva ja Misty levolla kylki kyljessä, tassu tassussa ♥

Juhannuksen kisut olivat hoitajan turvissa, ja minä vietin keskikesän juhlaa hirveän kissaikävän kynsissä :) Kyllä nuo vaan ovat niin vallattoman hurmaavia olentoja joista ei pitkään voi olla erossa!
Nyt aletaan valmistautua maanantain Cindyn 2v-synttäreihin kehittämällä kakkureseptiä ja shoppailemalla kaikkea kivaa (kun meillä ei sitä kissatavaraa toki vielä liikaa olekaan...)

22.6.2010
Viime viikolla meillä kävi pieniä vieraita. Kisut olivat ihan innoissaan kun joka puolella heiluteltiin leluja ja saivat juosta ja temmeltää pikkuihmisten kanssa. Isot kissat sen sijaan pysyttelivät melko visusti piilossa. Onneksi eivät ole jännittämistään tartuttaneet pentuihin, jotka kyllä suhtautuvat todella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ihan kaikkeen. Usva sopeutuu kyllä taatusti uuteen kotiinsa hetkessä, vaikka vastassa olisi viisi kissaa, kuusi lasta tai vaikka haisunäätä. Yhä hän kuitenkin on täällä meidän kanssamme elelemässä. Päivä päivältä kaunistuu vaan silmissä, tulee kainaloon kehräämään ja yrittää kai sanoa että täällä olis ihana elellä jatkossakin. Tulee olemaan NIIN vaikeaa hänestä luopua sitten kun se oikea koti vihdoin jostain ilmestyy.
Tämä päivä sen sijaan alkoi kovin surullisissa merkeissä :( Darwinin uusi kissaystävä uudessa kodissa on menehtynyt tapaturmaisesti. Voimia ja jaksamista Darwinille isäntineen! Niin pienestä se elämä vaan voi olla kiinni, eikä sille itse mahda yhtään mitään.

10.6.2010
Ei meillä mitään sen kummempaa uutta kerrottavaa, kissojen arki rullaa mukavasti radallaan. AutumnReflection on jo ylittänyt kolmen kilon rajan! TwilightInnocence tulee kovaa vauhtia perässä, mutta tietenkin uroksen ja naaraan kokoerot erottuvat jo todella hyvin. Tytöllä on painoa 2,4kg. Lapsukaiset ovat aika erottamattomat ystävykset ja Mistynkin kanssa ollaan hyviä kavereita. Juuri lisäsin galleriaan helliä halipusikuvia, kun Misty ja pentuset halivat ja pesivät toisaan pitkät tovin sängyllä. Äitikissa Cindy tyytyy enemmänkin tarkkailemaan vähän matkan päästä. Cindy on alkanut pikkuhiljaa äitiyden jäljiltä olla enemmän oma itsensä. Aiemmin hän tuli joka aamu herättämään hellillä puskuilla ja purinalla, nyt vihdoin tällä viikolla tuo tapa on palannut ♥ Onpa opettanut saman tavan myös jälkeläisilleen. Kyllä on ihana herätä siihen kun pieni karvaturri hurisee ja puskee poskea ♥ Myös leikkiminen on jälleen alkanut kiinnostaa Cindyä, pitkää käärmettä ja hiiriä kuljetetaan suussa ja tuodaan saaliit ihailtaviksi. Viimeisimmästä kiimastakin on kuukausi! Ennennäkemättömän pitkä tauko, minun puolesta saa jatkua vaikka koko kesän :)

TwilightInnocence ei vaan löydä sitä oikeaa kotiaan. Kaunis ja valloittava neito palaa halusta päästä hurmaamaan uutta kotiväkeään. Nyt kesällä voin tiettyyn ilmansuuntaan luvata myös kotiinkuljetuksen, jos sopiva koti on etäämmällä :) 

1.6.2010

Eilen pääsi sitten TwilightInnocencekin ulkoilemaan. Ja voi että mikä vauhtiulkoilija hänestä paljastuikaan :) Ensi-ihmetys kesti korkeintaan 10 sekuntia, häntä nousi koipien välistä korkealle pörhelölle ja tutkimusmatka alkoi.
Joku tyhmeli oli mennyt leikkaamaan ihanan nurmikon, joten kauniita kukkaketo-kirmailukuvia ei tällä kertaa saatu. Eikä kyllä oikein muitakaan kuvia kun oli niin kova vauhti päällä koko ajan ;-) Minulla oli täysi työ pysyä neidin vauhdissa mukana, varsinkin kun tietenkin piti joka puskan alta ja aidan välistä luikkia. Tämä oli minullekin vähän uutta, kun olen muiden kissojeni kanssa tottunut siihen, että paikallaan seisotaan ja haistellaan vähintään minuutti tai kymmenen ja sitten liikutaan ehkä muutama metri johonkin suuntaan. Cindyn puihin ryntäilyt tietenkin poikkeuksena. Tällä kerralla emme tavanneet ainuttakaan vierasta kissaa tai koiraa. Pörriäisiä oli senkin edestä, ja niitä pyydystettiin antaumuksella. Tämä tyttö ihan varmasti
tahtoo pihalle toistekin ;)

Eilen luin kissafoorumilta ihan hurjasta tapauksesta, jossa kissa oli loukkaantunut pahasti leikkiessään sohvan alla. Siellä oli törröttänyt joku naula, johon oli telonut niin pahasti, että kissa jouduttiin lopettamaan. Oli tietenkin heti käännettävä oma sohva ympäri ja tutkittava tarkoin. Kyllä sieltäkin löytyi useampikin sentin pituinen törröttävä naula :S Nehän sitten vasaroitiin visusti lyttyyn ja vielä maalarinteippaukset päälle! Pahoittelut vaan naapureille illan puoli yhdentoista paukkeesta, kissojen turvallisuus ei katso aikaa! Suosittelen samaa operaatiota kaikille muillekin kissallisille, ei näissä asioissa voi liian varovainenkaan olla.

31.5.2010

Lauantaina lähdimme AutumnReflectionin kanssa valloittamaan suurta maailmaa. Valjaissa on sisällä kuljettu nätisti, eikä niihin kiinnitetty fleksikään häirinnyt millään tavalla. Kisun päästyä maahan ei hetkeen liikuttu minnekään, aika kului ihmetellessä mihin kummaan olenkaan joutunut?! Ei näyttänyt kuitenkaan mitenkään jännittävän tai pelottavan, vain ihmetyttävän ja kiinnostavan. Samassa huomasinkin kauempana nurmikolla köllöttelevän vieraan kissan! Apuva, mitäs jos se tulee rähisemään?! Sieltä se lähtikin hyvää vauhtia jolkottelemaan meitä kohti. Nappasin pikkukissun syliin turvaan, mutta onneksi kissa ei ollut lainkaan vihamielinen,
vaan tuli vain puskemaan ja kiehnäämään. Kellahti selälleen eikä tehnyt elettäkään lähtiäkseen vaikka kerroin sille että meidän poika on ekaa kertaa ulkoilemassa ja haluaisi rauhassa tutkia paikkoja. Hieno väritys vierailijalla kieltämättä, kuin
kaksi marjaa :) No, lähtihän se katti sitten matkoihinsa, ja pääsimme jatkamaan ihmettelyä. Vähitellen pikkukissi rohkaistui ja alkoi liikkuakin. Uusi löytö oli ruoho! Hitsi kuinka hyvääää! Täytyypi vissiin laittaa sisällekin kasvamaan. Isommat kissat eivät niinkään ole sen päälle ymmärtäneet, mieluummin pelmuuttaneet ruohot pitkin lattioita.
Eipä aikaakaan kun kuului vuf - just se mitä eniten pelkäsin. Naapuritalon vapaana ulkoileva koira :S Onneksi oltiin kyllin kaukana eikä tainnut meitä huomata. Reissussa näkyi myös muita vuffeja, taisin tosin olla ainut joka niitä pelästyi, pikkukissillä oli tärkeämpääkin tekemistä. Se mennä jolkotteli sinne tänne ja intoutui leikkimään risullakin. Hienosti käveli itse koko matkan myös kotiovelle. Äitikissaa kun saa aina olla kantamassa kun tuppaa kirmailla aivan vääriin suuntiin ja tiheät pusikot on kaikkein jännimpiä...

Tuntematon kissakaveri tervehtimässä meitä :)
Kaikenkaikkiaan ensimmäinen ulkoilureissu sujui oikein mallikkaasti! Sunnuntaina oli tarkoitus viedä myös TwilightInnocence tutkimaan maailmaa, mutta kuvaajalla oli muka tärkeämpää tekemistä... Eikä sitä nyt tietenkään ilman kameraa voida ulkoilla ;) Tänään uusi yritys, toivottavasti aurinkoista säätä riittää.

Muuten elo on sujunut kiltisti ja mukavasti kuten tähänkin saakka. TwilightInnocence on ottanut tehtäväkseen huolehtia entistäkin paremmin kaikkien hyvinvoinnista ja puhtaudesta pesemällä kaikkien muiden kissojen korvat ja päälaet päivittäin :) Hurjan hellyyttävän näköistä kun pikkukissa sukii äitiä ja äiti kehrää tyytyväisenä. Mistykin on ihmeen rauhaisasti ottanut vastaan uuden pesupalvelun. Veljen pesu päätyy yleensä painiin... Neiti huoltaa myös ihmisiä, silloin tällöin herään yöllä kehräävään hiustenpesuun :) Aamuisin tullaan aina kehräten paijattavaksi. Kotia tälle huolehtivalle söpöliinille ei ole vieläkään löytynyt. 

21.5.2010
Pienet kissahurmurit ihastuttavat huoltajiaan päivä päivältä enemmän. TwilightInnocence kaunistuu silmissä ja kehrää kehräämistään. Tarvitsee vain nostaa neiti lattialta, ja hurina alkaa samantien. AutumnReflection kasvaa ja komistuu hurjaa tahtia ja hänestä on kehkeytynyt melkoinen pusukisu, pyynnöstä saa aina märän pusun ♥ Kunpa tuo kissaneiti pian pääsisi uutta kotiväkeään hurmaamaan! Varmaa kotia ei ole vieläkään löytynyt, vaikka ihastelijoita riittää.

Cindyn ja pentujen yhteiselo on kehittynyt äiti-lapsi-suhteesta kaveruuteen. Enää ei hakeuduta maitobaarille, vaan leikitään, telmitään ja juostaan yhdessä. Cindy on jälleen löytänyt sisäisen pentunsa, jahtaa hiiriä ja huiskuja ja milloin kukakin ajaa ketä takaa hurjaa vauhtia ympäri taloa.

Hienojen ilmojen myötä haaveilen entistä enemmän asunnosta jossa olisi oma rauhaisa piha ja mahdollisuus rakentaa kissukoille ulkoilutila. Naapurustoon on ilmestynyt koira(npentu), jota pidetään ulkoillessa aina vapaana. En uskalla testata kuinka pahan sätkyn Cindy siitä saisi, joten ei olla päästy ulos. Viimekertaisen ulkoilureissun jälkeen Cindy välillä kaihoisasti huutelee ikkunan edessä, olishan sinne kiva mennä tassuttelemaan. Pihapiiriin on ilmestynyt myös uusi vapaana ulkoileva kissa. Vähän hirvittää kun asumme kuitenkin keskellä kaupunkia. Taitaapi olla juurikin alakerran Mortti, jonka taannoin pelastin rappusista luullen sitä Mistyksi! Tuo kissa olisi mielellään lähtenyt meidän kanssa näyttelyynkin viime viikonloppuna, siellä se ulkona värjötteli viiden aikaan yöllä ja seurasi iloisesti puskien minua ja pentukoppaa autolle. Söpöinen ♥

Eilen saimme jälleen 38-kiloisin lähetyksen Zooplussalta. Mukana oli tuttujen ruokien lisäksi myös muutama uusi maku Miamorilta ja Almo Naturelta joita heti illalla maisteltiin. Molemmat lautaset tyhjentyivät alta aikayksikön, ja Misty kävi vielä monta kertaa nuolemassa tyhjää lautasta. Nähtävästi uudet maut ovat hyvin tervetulleita, vaikka syöväthän nuo muutenkin hyvin vaihtelevia makuja. Pennutkin ovat saaneet maistella aikuisten märkäruokia, kun jostain kumman syystä ne niille maistuvat paremmin. Onhan aikuisten ruuissa toki paljon monipuolisemmat makuvaihtoehdot. Misty puolestaan söisi mieluummin pentujen ruuat. Silmämääräisesti olenkin katsonut, että hoikka kissaherra olisi vähän pullistunut. Yllätyksekseni punnitus kertoi, ettei ole tullut yhtä ainutta grammaakaan lisää! Wii Fitissä on aika hauska ominaisuus kun saa kissoillekin luotua omat painoprofiilit ja punnittua kisut sylissä parin gramman tarkkuudella, toisin kuin henkilövaa'assa. Mistyn painokäyrä on täysin suora, 4,6 kg. Kastraattiherra pitää näemmä hyvää huolta linjoistaan, vaikka penturuokaa mussuttaakin. Cindyn paino oli ennen tiineyttä pitkään 3,6 kg. Nyt puntari näyttää 3,9 kg - olisi kyllä mahtavaa jos laiheliini saisi pysyvästikin vähän lisää massaa ja lihaa luidensa ympärille. Tiineys- ja imetysajan ahmatista ei ole enää tietoakaan, vaan jälleen on palattu krantuksi raksukissaksi :( Märkäruokia vähän närpitään ja lihat pitää syöttää suoraan suuhun, vain kuivaruoka menee hyvällä ruokahalulla.


Pimeä kuva ulos kaipaavasta Cindystä ja söpöstelevästä TwilightInnocentista

18.5.2010
Nyt ovat pikkuiset jälleen yhtä kokemusta rikkaampia, näyttely meni hienosti! Lauantai-aamuna kello herätti puoli neljältä - ehdittiinhän siinä lähes kolme tuntia nukkua. Pikkukissat kuljetuskoppaan ja menoksi. Matkalla mietin tulikohan ne kissat nyt varmasti mukaan, kun kuljetuskopasta ei kuulunut inahdustakaan! Paikanpäällä oltiin juuri sopivasti samaan aikaan kuin HarmonyDivine omistajineen. Eläinlääkärin tarkastukseen ei juurikaan tarvinnut jonottaa ja ilmoittautumispöydälle sai kävellä suoraan. Häkin löytäminen isosta hallista olikin sitten vähän haastavampaa, kun numeroinnitkin menivät ihan miten sattuu. Lopulta löytyi hutera tuplahäkkimme, josta tosin puuttui katto ja kaipasi kovasti nippusidekorjauksia...

Pentujen jälleennäkeminen sujui kuin eivät olisi erossa olleetkaan! Muutaman kerran AutumnReflection läimäisi veljeään, ja sitten jo kilpailtiin kuka pääsee pesään nukkumaan. Kaikki pennut olivat häkissä kuin kotonaan. Loikoiltiin ja nukuttiin, todella rauhallisia ja sopeutuvaisia veitikoita kaikki!

Mustavalkoisilla oli tuomarina Jörgen Frithiof. Olen kyllä kerrankin todella tyytyväinen tuomariin. Hän oli kriittinen ja hyvin asiaansa paneutunut, antoi hyvät ja perusteelliset arvostelut! Ensimmäisenä arvosteluun pääsi AutumnReflection. Leveä hymy levisi heti Jörgenin kasvoille, taisi olla hyvä ensivaikutelma! Tuomari puhui paljon, muttei kirjoittanut niin paljon. Pitäisi tosiaankin olla nauhuri mukana, kun ei siinä jännityksissään pysty ihan kaikkea painamaan mieleensä...

AutumnReflectionin arvio vapaasti suomennettuna
Tyyppi: Vahvarakenteinen, lupaava ruumiinrakenne, upeat mittasuhteet
Pää: Upea profiili ja kolmio, vahva leuka
Silmät: Upea ilme, silmät voisivat olla aavistuksen suuremmat
Korvat: Hyvin asettuneet, hyvän kokoiset ja muotoiset
Turkki: Lupaavan laatuinen
Häntä: Hyvän muotoinen ja pituinen
Kunto: Hienosti näyttelyyn laitettu
Yleisvaikutelma: Todella lupaava nuori kissaherra
Tulos: EX1, BIV

TwilightInnocencen arvio vapaasti suomennettuna
Jälleen leveä hymy kissan tullessa arvosteluun, ja ensimmäisenä kehui häntä todella kauniiksi ja feminiiniseksi, absolutely beautiful beautiful feminine expression!
Tyyppi: Lupaava nuori neito, upeat mittasuhteet ja tasapaino.
Pää: Upea profiili, hieno kolmio ja vahva leuka
Silmät: Naisellinen ilme, todella kaunis, silmät voisivat olla aavistuksen isommat
Korvat: Hyvin sijoittuneet, ehkä vähän korkealla tänään, hyvän kokoiset ja muotoiset
Turkki: Lupaavan laatuinen
Häntä: Hyvän muotoinen ja pituinen
Kunto: Hienosti näyttelyyn laitettu
Yleisvaikutelma: Ihana ja kaunis hyvin kehittynyt tyttö
Tulos: EX1

Molemmat kissat saivat tuomarilta monta pusua ♥ :)

Värin paras valinnassa oli muistaakseni jotakuinkin 7 kaiken kokoista kissaa. Käsittääkseni kaikki aikuiset, nuoret ja pennut yhdistettiin. Tuomari ei kauaa miettinyt, kun valitsi AutumnReflectionin värin parhaaksi :)! Oli kyllä pieni yllätys, kun vastassa oli sentään isoja ja kokeneita kisseleitä!

Välillä käytiin vähän häkissä nukkumassa, ja sitten olikin Tuomarin parhaan valinnan aika. AutumnReflection nukkui sikeästi pesässään, joten päätin kaapata koko pesän mukaan. Siellä pikkukissa sitten vain maata möllötti kun kävelin tuomaripöydälle ja siinä aikamme odoteltiin. Tällaista rentoa ja pelotonta lötköpötkökissaa olenkin aina toivonut ♥ Tuomarin parhaan valinnassa oli lisäksemme kaksi birmapentua, joista toinen hyvästeltiin heti ensimmäisessä lauseessa. AutumnReflectionia ja toista birmaa vertailtiinkin sitten kaaaauan! Molemmat olivat todella upeita ja lupaavia ja mahtavia ja ihania, Jörgen otti kissaherran monenmonta kertaa uudelleen tutkittavaksi ja pussattavaksi mutta lopulta teki vaikean ratkaisunsa ja birma voitti. Pyysi kuitenkin vielä meillekin aploodit :) Hetken kuluttua assistentti tuli häkeille tuomaan kissapojalleni erikoispalkinnon tuomarilta :) Oli kuulemma ollut niin vaikea valinta ja voitto jäi niin hilkulle että päätti palkita :) ♥

HarmonyDivinen tuomarina oli Luigi Comorio. Harmi, olisi ollut kiva kuulla saman tuomarin mielipide kaikista pennuista. Comoriosta jäi vain liukuhihna-fiilis, vauhdilla nopea arvostelu ja seuraava kissa... Unohdin ottaa kuvan hänen arvostelusetelistään, joten siitä lisää myöhemmin. Hyvä arvostelu oli joka tapauksessa, tulos myös EX1.

Kaiken kaikkiaan hieno menestys koko pentueella ja käyttäytyivät hienosti ja rennosti koko päivän.

Myyntikojuilta olisin ehkä toivonut vähän enemmän. Hiekkaa oli tarkoitus hommata, mutta taisi jopa kahdessa pisteessä olla hiekkaa myynnissä, toisesta kaikki oli varattu alta aikayksikön ja toisessakaan ei ollut erikoinen valikoima. Muutama lelu ja raksukissa-Cindyn lempirouskuteltavaa jättikokoisia X-large HappyCatteja tarttui mukaan.

Päivä sujui jotenkin nopeammin kuin koskaan. Varmaan lähinnä siitä syystä että tällä kertaa kissoja oli mukana enemmän kuin yksi, oli enemmän tekemistä. Kotiin päästiin lähtemään seitsemältä. Tooodella kuuma helle, puolessa matkaa piti pysähtyä kastamaan kissien tassut vesikuppiin, kun eivät itse suostuneet juomaan vaikka molemmat ihan läähättivät.

14.5.2010
Nyt jänskättää :) Huomenna pikkukisujen ensiesiintyminen näyttelyssä! Tänään vuorossa kisujen pesu ja toivoa sopii, ettei kukaan päätä kakkia housuihinsa enää sen jälkeen! Kynnet on leikattu ja laukku pakattu, onneksi sitä ei kukaan ollut edes purkanut viime näyttelyn jälkeen ;) Aamulla herätys puoli neljä ja sitten Tamperetta kohti. Toivotaan onnea, menestystä, aurinkoa ja iloista mieltä :)

10.5.2010
HarmonyDivine on jo viikon asustellut uudessa kodissaan. Tosi mukava on ollut kuulla, että sinne on hyvin kotiuduttu ja uuden kissakaverin kanssa tutustuttu! Mustavalkolapsukaiset ovat jälleen villivarsoja, vaikka hetken vaikuttikin hiljaisemmalta yhden kaverin lähdettyä.

Ensi lauantaina onkin jo pentujen ensimmäinen näyttely edessä! Mustavalkeilla tuomarina on Jörgen Frithiof, mustalla Luigi Comorio. Vähän tylsää kyllä että kaksi omaa kisua kilpailee toisiaan vastaan. Nyt jo jänskätellään kovasti miten kissat mahtavat viihtyä ja pärjätä. Häkkisisustuskin pitäisi tehdä valmiiksi.

Viikonloppuna vein äitikissan lepolomalle. Toivoin myös löytäväni sen kadonneen puskukissan, joka on pitkän aikaa keskittynyt hoivaamaan vain lapsukaisiaan. Kadonneen kissan löysin, mutta loma ei kyllä ollut kissalle lainkaan rentouttava :P Misty-setä jäi kotiin hoitamaan pikkuisia, minä ja Cindy lähdimme Kristiinaan. Kylässä kaikki paikat tutkittiin ensin tarkasti - missä kissakaverit ovat? Ei löytynyt, ja sitten alkoikin huuto, joka kesti lähes puolitoista vuorokautta...! Kaveriiiiit, missä te oottteeee?
Syystalvella riiuureissullaan Cindyllä oli muutaman viikon ajan pääsy ulkotarhaan. Sillä on tainnut olla vaikutus siihen, että enää ei ulosmeno ollut hienotassulle paniikin paikka. Emme ole ulkoilleet tiineyden ja pentuajan aikana ollenkaan. Nyt kuitenkin valjaat puettiin kehräten ja ulko-oven auettua ei juostu karkuun vaan innokkaasti ulos. Tutkittavaa riitti ja paikasta paikkaan viiletettiin vauhdilla. Ooh, metsä, puita, puupino, komposti, orava, siili, vaikka mitä jännää!
Sisälle tultuamme alkoi taas huuto. Tahdon takaisin ulos! Käytiin me vielä uudelleenkin, mutta vaikka niin olisin kuvitellut, ei ulkoilu väsyttänyt tarpeeksi, että yö oltaisiin nukuttu rauhassa. Kahden tunnin välein heräsin huutoon, ja kun Cindy huomasi minun heränneen, sain sata puskua ja pussillisen kehräystä. Sitten taas nukuimme sylikkäin seuraavaan huutoon saakka...
Sunnuntaina satoi. Cindy huusi ulos. Ihmetys oli suuri kun pienen epäröinnin jälkeen kissa astui sateeseen, eikä se näyttänyt haittaavan tippaakaan. Vesi valui pitkin turkkia ja nenänpäästä tippui pisaroita, mutta joka paikka oli jälleen tutkittava. Edellisiltana pihalla oli jolkotellut vapaa kissa, ja sen jälkiä kalliolla haistellessa piti hieman muristakin.

Mitä tästä retkestä opimme? 1) Ota kissalle kissakaveri mukaan kyläänkin. Muuten et saa enää uutta kyläkutsua kun kukaan ei jaksa uudelleen kuunnella huutavaa kissaa. 2) Puskeva, vieressä nukkuva kehräyskissa on edelleen olemassa.
Kotiovesta astuessamme huuto loppui kuin seinään. Kissakaverit tarkastettiin, kaikki ruokakupit käytiin läpi ja sitten painuttiin samantien nukkumaan. Rankka viikonloppu! Pojat olivat vähän kummissaan oudon hajuisesta mammasta, ja olisivat kovasti halunneet leikkiä. Mamma oli rättiväsynyt, joten tassuläpsyä tuli vastaan. Misty piti koko illan ihan kummaa kiljuntaa ja nuuskutti Cindyä joka puolelta. Ehkä pitää hänetkin joskus viedä kaatosateeseen ulkoilemaan, niin tulee turkkiin hassu tuoksu!

3.5.2010
HarmonyDivine on nyt muuttanut uuteen kotiinsa Turkuun! Meno on meillä siis hieman rauhoittunut, kun tempperamenttisin villikko puuttuu. Eilen illalla kävin mustavalkoveitikoiden kanssa kylässä tapaamassa Figaro-kissaa. Pikkuiset olivat tapansa mukaan uteliaita ja innostuneita, mutta talon isäntä-kissa ei ollut lainkaan yhtä innoissaan siitä että hänen reviirilleen tunkeutui kaksi röyhkeää pikkukaverusta jotka veivät kaikki hänen lelunsa :P Leikittäjiä tuli naapurustosta asti, pienokaiset viihtyivät ja loppuilta menikin ylläripylläri aika pitkälti nukkuessa! Kukaan ei tainnut huomata, että joukosta puuttuu nyt yksi kissa.

HarmonyDivine on ollut ainoa pennuista joka osaa puskea. Misty on parhaansa mukaan kyllä näyttänyt mallia, maailman kovin puskukissa ♥ Taisivat pikkuiset kuulla kun ennen HarmonyDivinen lähtöä surkuttelin mikseivät muut osaa vielä puskea. Jo parin tunnin päästä AutumnReflection näytti ensimmäiset puskunäytteet! Tänään myös TwilightInnocence on puskenut ihan urakalla sekä minua että Mistyä, ja juuri tällä hetkellä hän keittiön pöydällä puskee antaumuksella äitikissan naamaa. Ihanat ♥ TwilightInnocence on muutenkin muuttunut kokoajan ihmisläheisemmäksi ja kehräilee todella paljon. Äsken sängyllä köllötellessäni hän tuli makaamaan ihan naama minun naamaani kiinni, tutki ja nuuskutteli tarkasti, asetti tassun nenälle ja pesi poskeni kehräten antaumuksella. Sen jälkeen hän laittoi tassun ensin toisen silmäni päälle, sitten toisen. Mennään nukkumaan! Ja niin me sitten nukuimme poski poskea vasten.
Toivottavasti tämä ihana pikku kaunotar löytäisi pian itselleen kodin. Kyselkää, tulkaa katsomaan ja ihastumaan! Neiti toivoisi uudessa kodissa olevan kissakaverin, ja miksei myös koira tai vaikka majava, kunhan sen kanssa voi telmiä. Neiti ei ujostele, kunhan saa mennä vipeltää ja nauttia elämästä täysin siemauksin :) Ei tietenkään suljeta pois mahdollisuutta ainoaksi kissaksi, mutta vaatii siinä tapauksessa paljon huomiota.

Näillä näkymin AutumnReflection olisi jäämässä kotiin, ellei joku saa puhuttua minulle järkeä ;)

1.5.2010
Kissalan väki toivottaa kaikille hyvää vappua! Miau!
Torstaina kävimme koko konkkaronkka jälleen eläinlääkärissä. Tai no, Cindy piiloutui mieluummin sohvan sisään ja jäi sitten ypöyksin kotiin. Misty tuli mukaan, koska halusin tarkistuttaa olisiko hänellä pikkaisen hammaskiveä. Olihan sitä hieman, mutta niin vähän että tyydymme toistaiseksi käyttämään Mistylle suositeltua suugeeliä, jonka nimen jo unhoitin. Misty ansaitsee isot kehut ja paijaukset tosi hienosta käyttäytymisestään! Suun sai tutkia perusteellisesti, kissaherra istui pitkään rauhassa suu ammollaan. Misty sai myös lääkäriltä kehut hyvistä hermoistaan. Kotioloissa ei tulisi kuuloonkaan noin perusteellinen tutkimus, taisi lääkärissä jännittää sen verran ettei uskaltanut laittaa vastaankaan.

Pikkukissatkin käyttäytyivät todella hienosti ja reippaasti ja saivat kehuja luottavaisuudestaan. Saa tutkia ja tehdä mitä vaan, ei pelota eikä pistetä vastaan. Kaikki saivat puhtaat paperit ja yleisvaikutelma oli erittäin hyvä :) Turrit saivat toiset rokotukset ja mikrosirut. Edes se hurja mikrosiruneula ei hetkauttanut mitenkään, ainoastaan pentueen tempperamenttisin veitikka HarmonyDivine päästi ihmettelevät äännähdyksen.

Mammakissa taisi katua piiloutumistaan. Ikävä oli tainnut olla suuri, kun kotiin tullessamme hän otti meidät vastaan ovenraossa huutaen. Ilmeisesti hän oli ajatellut että "yhyy kaikki pennut lähti, nyt on pakko saada heti lisää lapsia" ja aloitti kauhean kiiman kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin jo ehtinyt toivoa että merkkailun jalo taito on unohtunut, kun 2 viimeistä kiimaa (eli kaikki pentujen syntymän jälkeiset) ovat olleet niin laimeita. Vaan eipä ollut unohtunut. Olin juuri ihastelemassa ja sovittelemassa postimyynnistä tulleita vaatteita, kun Cindy pomppasi keittiön pöydälle uusien kolttujen päälle ja päästi iloisen lorauksen. Kiitti! Myöhemmin löytyi loraus vielä sängyltä. Koko yö meni huutaessa ja juostessa sängyssä ihmisten päällä ristiin rastiin. Ja neljältä sitten lorahdusalustana toimi nukkuva ihminen. Onneksi en minä... Aamulla mies lähti töihin ja minä jäin viettämään ansaittua lomapäivää. Sillä hetkellä huuto ja pissailu loppui kuin seinään eikä ole sen koommin jatkunut. Mitäh?! Yleensä kiimat ovat kestäneet sen 5 päivää, nyt yhden ainoan yön? Kastraattiherra Misty kyllä yritti ahkerasti auttaa huutavaa mammakissaa, toivottavasti ei sentään valeraskautta saanut aikaan :0 Cindyllä kun on yhtäkkiä niin seesteinen ja haaveileva katse ja on pitkästä aikaa enemmän ihmisistä kiinnostunut ja tullut paijattavaksi.

Huomenna on se suuri ja pelottava päivä, kun ensimmäinen pentu lähtee maailmalle! HarmonyDivine tottelee jatkossa nimeä Darwin ja saa uudeksi leikkikaverikseen Mendel-kisun. Uusi koti on Turussa. Saa nähdä miten tästä selviän... Pikkukisu on viimepäivinä tehnyt kaikkensa ihastuttaakseen minua entistä enemmän... Sänkyyn on tultu viereen mammimaan ja kehräämään, pusuja ja puskuja satelee ja nyt nukkuu jalkojeni päällä. Ihanuus ♥ Onneksi kaksi pikkupupua jää vielä ilokseni. Nyt näyttäisi siltä että AutumnReflection saattaisi jäädä pysyvästikin! TwilightInnocence ei ole vieläkään löytänyt itselleen uutta perhettä. Jos matka Vaasaan tuntuu pitkältä, häneen voi tulla tutustumaan myös Tampereelle 15.5 ja jos koti on löytynyt, hän on valmis muuttamaan uuteen kotiin näyttelypäivän päätteeksi.

26.4.2010
Maagiset 12 viikkoa täynnä! Meillä juhlitaankin tänään ihan urakalla, kun Mistylläkin on juhlapäivä: 3 vuotta tulee täyteen ♥ Illalla jaetaan lahjat ja tarjotaan synttärikakkua. Aamulla Misty sai jo ihan oman namiherkkuaterian korkealla pöydällä, jonne eivät pienet uteliaat nuuskuttajat päässeet häiritsemään!

Torstaina pennut pääsevät toisille rokotuksille, saavat mikrosirut ja terveystodistukset. Toivotaan että kaikki menee hyvin, jotta sunnuntaina HarmonyDivine pääsee matkaan kohti uutta kotiaan Turussa! Siellä on taidettukin "vähän aikaa" jo kärsimättömästi odotella ;) Kaksi touhutassua jää vielä iloksemme. TwilightInnocence kyllä yrittää kuumeisesti etsiä sopivaa kotia itselleen! Äitikissan puolesta pikkuisilla ei olisi mikään kiire lähteä, hän pitää edelleen tarkkaa lukua lapsistaan ja ryntää apuun välittömästi kun joku inahtaa. Maitotarjoilukin toimii edelleen. Kerroin HarmonyDivinelle eilen, että meillä on enää viikko yhteistä aikaa. Välittömästi alkoi maitotankkaus kuin viimeistä päivää, maitoamaitoa varastot täyteen, kohta sitä ei enää saa :O

Puhuvatkohan leopardit ja kissat samaa kieltä? Katselin eilen ihania leopardivauvoja ja kun pienet leopardivauvat miukuivat, nukkumassa ollut Cindy pomppasi nopeasti pystyyn, juoksi huoneeseen ja pyöritteli korviaan etsien, missä ihmeessä joku vaavi huutaa minua apuun?! ♥

Ompelukonekin on jatkanut surraamistaan. Kuljetusboksien päällisiä on syntynyt viikonloppuisin yhden-kahden päällisen päivävauhtia, valmiina löytyy laatikollinen. On niitä kyllä mennyt hienosti kaupaksi, saa edelleen kysellä jos on tarvetta! Yksivärisiä löytyy musta, tummanvioletti, sininen, turkoosi, pinkki, lime ja kuviollisia pääkallo, pallo, lisko, apina...
Ylimääräisenä myös Royal Canin äidinmaidonkorvikepurkki! Kaksi avaamatonta pussukkaa ja halutessaan kaupan päälle saa avatun (tiiviisti suljettuna säilytetyn) pussin josta on otettu 30ml. Meillä tämä jäi tarpeettomaksi kun Cindyllä on maitoa riittänyt eikä kukaan pennuista tarvinnut lisäruokintaa. Parasta ennen muistaakseni syyskuussa. Hinta 10€ (norm. 19€) voin tuoda Tampereen kissanäyttelyyn 15.5 tai postittaa.

22.4.2010

Koko kissilauma pääsi eilen pesulle, ihan vaan harjoitusmielessä. TwilightInnocence tosin kakki housuihinsa juuri ennen pesua, joten puhdistusoperaatio tuli ihan tarpeeseen ;-)

Äitikissa pesusta tulossa
Homma sujui paremmin kuin osasin odottaakaan. Odotin huutoa ja räpistelyä, mutta kisut viihtyivät suihkun alla tosi nätisti ja rauhallisesti, ilman pienintäkään äännähdystä. Viime kirjoituksessa kuvasinkin miten kukin yleensä suhtautuu käsittelyyn, ja aikaisempian kokemusten perusteella odotin TwilightInnocencelta korviavihlovaa kiljuntaa ja hurjaa riipimistä. Hän oli kuitenkin yllättäen helpoin pestävä, kuivatessakin lötkötti ihan rentona, kuin olisi kovastikin nauttinut?! AutumnReflectionilta kaikki käsittely sujuu hienosti, tämäkään ei ollut poikkeus. HarmonyDivine sen sijaan tässäkin asiassa oli kuin äitinsä, vähän piti räpiköidä...
Madotus on jälleen ajankohtainen, kun viikon kuluttua menemme toisille rokotuksille. Ei sekään homma voisi juuri helpommin sujua :) Ekana päivänä ajattelin ensin huvikseni koittaa heittää pennuille Axilur-pillerinpuolikkaat nameina lattialle, ja suureksi yllätykseksi kukin veteli omansa nassuun hyvällä ruokahalulla! Toisena päivänä laitoin tabletit suoraan suukkuun, ja sinne ne sujahtivat nätisti kitusiin. HarmonyDivinen pilleriä tosin piti hieman vauhdittaa vesitilkalla. Vielä kolmas matopäivä tänään, saa nähdä miten ne tänään nautittaisiin. Isojen kissojen pilleröittäminen on sitten kokonaan toisesta maailmasta... Saa varata vähintään tunnin/nassu, kun ensin pyydystetään naukut sängyn/sohvan/lauteiden alta ja noukitaan ulos syljetty tabletti noin 50 kertaa ja Mistyä pitelemään pitää hankkia vähintään yksi voimamies panssaripuvussa. Huoh...

Ollaan me kivojakin juttuja tehty eikä vaan käsittelyharjoituksia ;) Onki- & huiskalelut ovat nappuloiden mielestä ihan parhautta, niillä viihdyttäen kuluu päivässä tovi jos toinenkin. Ovat kyllä leikeissään myös hyvin oma-aloitteisia; jos sopivaa lelua ei ole näkyvillä, se haetaan itse lelukorista. TwilightInnocence on kova kuljettamaan saaliita suussaan, ja puolustaa niitä veljiltään. Jos jostain kuuluu kovaa murinaa, tietää että se on vain meidän pikkuneitimme joka on saanut saaliikseen jonkun mahtavan hiiren! :)

19.4.2010
11 veckor! Olin loppuviikosta sairaana, joten kissujen kanssa tuli vietettyä neljä vuorokautta 24/7 ja se tiesikin suurta kuvasatoa galleriaan! Allaolevalle tilanteelle tuli kyllä naurettua! Mistä lie pikkukissa ottanut mallia?! Misty on ollut pennuille kyllä hyvä opettaja ja kaveri. Eri asia sitten pitääkö ihan kaikesta ottaa mallia ;-)


Lauantaina tutustuimme valjaisiin. Kaikille löytyi omat testivaljaat, jotka tosin taisivat olla kaikille pari numeroa liian suuret! Aluksi tietenkin kiemurreltiin kovasti - mitä hitsiä oikein laitoit mun päälle? Pikkutyttö TwilightInnocence pääsi omistaan irti alta aikayksikön, mutta sai veljen jälkeen koittaa sopivampiakin valjaita. Alkuihmetyksen jälkeen moiset häkkyrät unohtuivat nopeasti, kun höyhenhuisku otettiin esille :) Kyllä varmaan hyvin tottuvat kulkemaan valjaissa, kunhan sitä jatkossakin harjoitellaan.

Sunnuntaina otettiin ekaa kertaa laserlelu esiin. Kuten arvata saattaa, oli huima hitti! On muuten aika jännä miten Misty-kissa vain seurasi vierestä lasten riehuntaa, vaikka yleensä sekoaa laserista. On niin kiltti kissa, että antaa pienempien ensin touhata sydämensä kyllyydestä ja odottaa omaa vuoroaan. Sama juttu oli silloinkin kun Cindy tuli taloon pentuna. Leikki täytyi lopettaa melko lyhyeen, kun koko pikkukissalauma läähätti kieli ulkona. Vauhti ei kyllä hyytynyt, mutta eipä noita uskalla ihan läkähdyksiin rasittaa... Pieni tauko ja sitten taas mentiin!

Kukin pieni kakkapylly on kertaalleen joutunut peppupesulle. Housuihin on tarttunut pieni kikkare ja sitten on vedetty hienot rannut pitkin lattioita. Viimeinenkin (HarmonyDivine) teki sen eilen, joten nyt kaikki tietävät mitä on joutua hanan alle... Twilight huusi kuin syötävä, Autumn ei ollut moksiskaan ja Harmony räpisteli minkä ehti. Kuvaa aika hyvin heidän luonteitaan minkä tahansa vähän epämieluisamman käsittelyn suhteen :P

Nöpönassut ovat alkaneet kehrätä vielä entistä enemmän. Varsinkin TwilightInnocence alkaa kovasti muistuttaa äitikissaa, joka yleensä aloittaa hurinan pelkästä hipaisustakin. AutumnReflection hurisee myös aina kun saa nameja. Pieniä nautintoja pienille onnellisille kissoille :)

--- ---- ---
Lisäys illalla:

Kaikkea sitä voikin sattua :P Olin tulossa töistä kotiin, kun minua tuli talon portaissa vastaan kissa! Melkein sydärin sain, miten Misty on voinut päästä karkuun tänne ulos niin ettei mies muka ole huomannut!? Surkea mau, minne oikein olen joutunut, se kysyi. Sain onneksi kissan pyydystettyä syliin, ja äkkiä sisälle. Sisään tullessa minua kipittikin tervehtimään Misty-kissa! Äkkiä omat kissat ovien taakse ja suuri ihmetys, kukas mulla oikein on sylissä?! Kissa oli kuin kotonaan, suunnisti suoraan ruokakipolle. Onneksi löytyi alakerrasta heti ekalla ovikellonsoitolla oikea koti Mortti-kissalle! Aika hurjaa oli, se oli todellakin ihan Mistyn kaksoisolento! Mitä muuta olisi voinut kuvitella kun omassa kotirapussa tulee tuollainen kisu vastaan...

16.4.2010
Menneellä viikolla kisut pääsivät ekaa kertaa saunomaan. Tapansa mukaan utelias AutumnReflection tuli uteliaana itse tutkimaan mitä ne ihmiset siellä sihisevässä huoneessa tekevät. Kaksi muuta piti kantaa tutustumiseen. No, eipä kukaan sen kummemmin tästä uudesta kokemuksesta innostunut, mutta jännää tuntui olevan.

Torstai-aamuna löysin hammasharjani eteisestä kengän mukana tulleesta hiekkakasasta. Hmm, mitä mahtoivat pikkuiset yrittää tällä viestittää? Hammastutkimuksia on kyllä tehty, mutta omia hampiharjoja ei ole vielä hankittu. Ehkä 11-viikkoislahjaksi?

Kuljetusboksien päällisiä on mennyt kaupaksi siihen malliin, että tänään oli kaivettava ompelukone kaapista ja hurautettava muutama lisää. Nyt on sitten edellisten jatkoksi muutama uusi kuviollinenkin valmiina, liskoja ja apinoita ;) Enemmänkin kankaita odottelee vielä ompelijaansa... Onneksi minulla oli 5 innokasta apulaista leikkaamassa kankaita. Juuri kun saa kankaan suoraksi, jostain hyökkää parvi joka asettelee sen omasta mielestään paremmin. Misty ja Cindy ovat aina olleet innokkaita apureita, jälkikasvusta näyttää kasvavan vieläkin osallistuvampia käsityökissoja...

Nyt on aika iltapalan, huomenna harjoitellaan valjastelua!

12.4.2010
10 viikkoa täynnä! Pienistä hiiristä on nopeasti kasvanut kauniita, aktiivisia, vilkkaita ja upeita ihkaoikeita metsäkissoja! Kaikilla on omanlaisensa persoonat, koitin pentusivuille laittaa hieman kuvausta. Mustavalkoiset ihanuudet etsivät edelleen niitä oikeita omia kotejaan. TwilightInnocence etsii kotia jossa sille riittää seuraa ja leikittäjiä. Hurjan leikkisä ja aktiivinen neiti sopii lapsiperheeseen tai toisen kissan seuraksi. AutumnReflection on hieman rauhallisempi. Hän on hurjan suuri ja vahvarakenteinen nallekarhu, turkki on todella paksu ja pörheä. Näkisin häntä mielelläni joskus näyttelyissäkin. Kohta saattaa käydä niin hassusti että tämä poika jääkin itselle, jollei pian löydy sopivaa kotia ;)
Ilmoittautumisaika PIROKin Tampereen näyttelyyn päättyi, joten koska koteja ei vielä ollut löytynyt, ilmoitin koko pentueen sinne. Koko pikkukissakööri siis nähtävillä Tampereen messukeskuksessa lauantaina 15.5.2010, tervetuloa tutustumaan! Myös HarmonyDivine tulee paikalle uuden omistajansa kanssa. Äitikissa jää kotiin, kun ei ole vielä ehtinyt housuja ja kauluria kasvattaa takaisin.

Villikissat ovat viimeaikoina entistä enemmän malttaneet pysähtyä nautistelemaan silityksistä. Sylissä eivät niinkään pysy, mutta kellahtavat viereen ja kehräävät niin että maa tärisee.
Kaikki vaavit ovat kaikenkaikkiaan käyttäytyneet tosi nätisti, mitään tuhoja talossa ei ole saatu aikaan. Verhoissa kyllä mielellään roikuttaisiin, mutta ne on nostettu ylös. Pahin "tuho" on ollut kun kotiin tullessani löysin pyyhekaapin sisällön levitettynä ympäri taloa :)
Ruokahalu kasvaa koko ajan, yksi annospussi ruokaa tuhotaan parhaimmillaan puolessa minuutissa. Lihat katoavat parempiin suihin alta aikayksikön, varsinkin nauta, broileri ja lammas. Pääsiäistipujen syömistä ollaan myös jatkettu, koska raaka kananmunankeltuainen tuntuu olevan kaikkien herkkua. Ulkoilua olisi mukava koittaa, mutta ravan ja loskan peittämä pihamaa ei juurikaan houkuttele. Ensi viikolla pennut päässevät vierailulle toiseen asuntoon, jossa heitä odottelee myös suuuuri vieras kissa! Iik! AutumnReflection toivoo salaa, että tämä suuri kissa ja hänen huoltajansa ihastuisivat häneen oikein kovasti...

6.4.2010
Hurjaa miten nopeasti aika menee, yhteinen taival pienokaisten kanssa senkun hupenee! Miten näistä suloisuuksista malttaakaan ikinä luopua! Aamu alkaa kun kolme innokasta tassuttelijaa huomaa minun heränneen ja juoksevat kilpaa jalkoihini pyörimään. Parhaimmillaan päivä loppuu siihen kun väsynyt karvapallo käpertyy viereen ja saan tuutulauluksi kovaäänisen kehräyksen.

Täällä kotisivuilla ovat näköjään jotkut linkit vieneet mihin sattuu. Painotaulukosta pääsi kirjanpitooni, jonka nyt ei ehkä ollut julkiseksi tarkoitettu... No eihän se toki mikään salaisuus ole, ettei tässä taloudellista voittoa tehdä. Henkistä rikastumista sen sijaan sitäkin enemmän! 

Eilisen 9-viikkoispäivän kunniaksi pidimme namipäivän. Isojen kissojen herkkukätköt aukesivat, ja kukin sai maistiaiset mitä herkullisimmista namuista. Kelpasivat ;) Samalla todistettiin, että kukin osaa todellakin pitää puolensa. (Vaikka onhan se jo aiemminkin huomattu) Ans ollakaan jos joku yrittää toisen namia tulla nuunaamaan, hurja murina saa kyllä toisiin aatoksiin. Tää on MUN, pysy kaukana! Misty sen sijaan on liian kiltti ja vikkelät pikkuiset saavat kyllä hänen herkkunsa viedä. Misty-setä tosin on tosi fiksu kissa, ja kun kannustin häntä pitämään puolensa niin johan sieltäkin pieni murina syntyi ja sai nauttia oman osuutensa herkuista :)

Eilen suihkussa ollessani hämmästyin suuuuresti kun yhtäkkiä jokin pörröinen hipaisi jalkaani. Ja kyllä, AutumnReflection tuli katsomaan mitä minä siellä oikein teen. Ei paljon ropiseva vesi haitannut! Kyllä taidamme lähiaikoina ottaa ensimmäiset pesuharjoitukset.

Ruoka maistuu kaikille hyvin. Välillä vielä löytää Cindyn tarjoilemassa jollekulle maitoakin. Useimmiten mitä ihmeellisimmissä asennoissa, mieluiten puussa. Ruokavalio koostuu 50% lihasta, ja se maistuukin kaikille ehdottomasti parhaiten. Broileri, nauta, possu ja sydän menevät kuin kuumille kiville. Eilen oli tarkoitus maistaa katkarapuja, mutta ne olivatkin jonnekin hävinneet pakkasesta...

Nyt ois sitten tehtailtu tooosi hienot Draconian kasvattajapaidatkin :D Saa nähdä mitä sieltä postista tupsahtaa lähipäivinä!

3.4.2010
Pitkäperjantai on juuri kääntynyt lankalauantaiksi, mutta meidän mustat noitakissamme eivät suinkaan ole lentelemässä luudilla vaan koko sakki köllöttelee sievästi kanssani sängyllä. On iltapesun aika ja Cindy tarjoilee jälkeläisilleen herkullista lämmintä maitoa. Kova kehräys säestää iltatoimia ja yksi toisensa jälkee sulkee silmänsä ja käpertyy kylkeeni nukkumaan. Oi näitä ihania hetkiä ♥

Torstaina olimme ensimmäisellä eläinlääkärireissulla. Automatka sujui oikein hienosti! Tyttö päästi muutaman maukaisun mutta muuten olivat ihan rauhallisia ja rentoja kuljetuskopassaan. Cindy taisi saada jonkun trauman taannoisella lääkärireissulla kun otettiin verikokeet siitostestejä varten. Oli kyllä virhe käydä silloin toisessa eläinlääkärissä kuin yleensä käymme :( Lääkärin pöydällä kaikki pennut tulivat heti uteliaina ulos, mutta Cindy pysyi visusti kopin perällä. Kenestäkään ei löytynyt tarkastuksessa mitään vikaa. Täydellisiä maukulaisia :) Rokotukset otettiin vastaan maukaisun kera, mutta homman oltua ohi moinen ilkeä pistos unohtui sekunnissa. Mitään haittavaikutuksia ei ilmaantunut myöhemminkään.
Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa kynsien leikkaus. Ensimmäinen potilas AutumnReflection ei ollut moksiskaan moisesta toimenpiteestä. Hän on muutenkin kaikkein helpoin käsiteltävä. Toisten kanssa päästiin helposti puoleenväliin, mutta sitten olisi kuulemma riittänyt. Rimpuilusta huolimatta homma saatiin kunnialla loppuun. Taitaa olla tällä toimenpiteellä jotain vaikutusta siihen että tänä iltana on aika urakalla muksahdeltu puusta alas...
TwilightInnocence 7vko+4vrk
Pennuilla riittää leikkienergiaa kuin pienessä kylässä. Mahtaa olla melkoiset muskelit joka iikalla kun hyppiä ja kiivetä jaksetaan melkein loputtomasti. Meinasin jopa hävitä tämän illan väsytystaistelun. Telkkaria katsellessa päätin leikittää palleroisia pupu-onkilelulla niin kauan kuin ikinä vaan jaksavat. No sainpahan ainakin käsijumppaa kun 1½ tuntia heilutin keppiä. Ylös alas sohvaa, hurjia hyppyjä ja loikkia, loputtomasti juoksua. Toivotaan että tulevat kodit ovat ahkeria leikittäjiä, sitä nämä kaikki kaipaavat ja rakastavat! Eivät arastele lapsiakaan yhtään, joten sopivat myös lapsiperheeseen. TwilightInnocence on edelleen se kaikista leikkisin ja ketterin. Pojatkin jaksavat kyllä riekkua, mutta tyttö jatkaa ja jatkaa niin kauan kuin virikkeitä riittää. Kaikki ovat kovia kiipeilijöitä, mitä ylemmäs pääsee, sen parempi. Harmi etten oikein voi sisällyttää pentupakkaukseen kattoon asti ylettyvää kiipeilypuuta, mutta toivotaan että sellaiset kuitenkin saavat!

Kaikki pennut vaikuttavat lupaavilta näyttelykissoilta. Kaikilla on rohkea luonne ja ulkoiset puitteet kunnossa. Tärkeintä tietenkin edelleen on hyvä koti, mutta olisi mahtavaa ainakin joskus nähdä heitä näyttelyissä.

Mustavalkoisista hurmureista on nyt tullut kyselijöitä. Jos vielä löytyy joku kiinnostunut joka on toistaiseksi tyytynyt vain salaa seurailemaan heidän menoaan, olisi aika ilmoittautua :) Piakkoin pitäisi kaiketi tehdä päätöksiä mihin päin kukakin loppuelämäkseen tiensä suuntaa!

29.3.2010
Puputassut jo 8 viikkoa! Viikonloppuna sai kokea niitä kaikkein parhaita hetkiä kissujen kanssa. Mikä sen ihanampaa kuin havahtua unestaan siihen, että on pienten uinuvien karvatassujen ympäröimänä. Hellä silitys ja kovaääniset kehräyskoneet lähtevät käyntiin ja yhdessä nukahdetaan uudestaan ♥

Koko talo on nyt vapaata temmellyskenttää ja uusia tosi kiinnostavia paikkoja on löydetty. Kengät saivat päälleen sitruunasumutteen, mutta kyllä sieltä on silti muutamat nauhat käyty kaivamassa esiin... Keittiön kautta pääsee nyt juoksemaan koko taloa ympäri, ja vauhtiahan riittää. Välillä myös isot kissat ovat liittyneet jonon jatkoksi ja silloin onkin ihmisten parempi pysyä pois tieltä :)
Meillä kaikki verhot ulottuvat lattiaan, joten tällä hetkellä sisustus näyttää hieman erikoiselta kun kaikki on jouduttu tunkemaan patterien taakse. Uusi löytö onkin sitten suihkuverho, saa nähdä koska se on entinen...
Pentuhäkkikin korjattiin pois. Siellä ei ole enää kukaan hengaillut eikä se enää edes toiminut lapsukaisten säilytyspaikkana moppauksen aikana. Ylihän sieltä tultiin alta aikayksikön. Höpsöt kissat kuitenkin ryntäsivät heti häkkipehmusteisiin nukkumaan kun yritin häkkiä koota pois. Meidän häkkiähän et vie! :)

Pelletteihin on totuttu oikein mukavasti. Kyllä se onkin sata kertaa mahtavampi materiaali kuin hiekka! Nyt pienokaiset ovat kylläkin innostuneet löytäessään saunasta isojen kissojen katollisen hiekkavessan. Siellä kaikki 3 ovat yhtäaikaa leikkineet kaivinkoneita ja menipä tyttö sinne jopa levolle...

Tuli myös tehtyä pikamadotus Mirrixillä. Ekoille rokotuksille päästään torstaina, ja viime madotuksesta olisi muuten ehtinyt kulua jo melkein 2½ viikkoa. Varmuuden vuoksi siis vielä Mirrixit nautittiin, vaikka tuskinpa madoista on tietoakaan. Operaatio sujui hienosti ja vauhdikkaasti, viidessä minuutissa olivat kaikki saaneet osuutensa. Töhnä ei taida kisujen mielestä ihan mahdottoman pahaa olla, kun se suht kiltisti maiskutellaan.

Saa nähdä miten ensimmäinen reissu talon ulkopuolelle sujuu. Rohkeutta ei pienokaisilta kyllä ainakaan puutu! Lauantaina imuroin makkaria mölyimurilla ja kissat senkun lekottelivat vieressä puussa. AutumnReflection myös osallistui imurointiin innokkaasti pyydystämällä suulaketta. Suihkuunkin tultiin kurkistelemaan. Ei haitannut vaikka tassut ja turkki kastuivat, tyytyväisenä istuttiin vesilammikossa. Koskahan malttaisi pitää pesuharjoituksen...

26.3.2010

Elo on yhtä juoksemista, riehumista, kavereitten kanssa painimista, syömistä ja nukkumista. Pennut ovat alusta asti olleet todella kilttejä ja tyytyväisiä veitikoita. Mistään turhasta ei ole koskaan kitisty, hiljaisia ja rauhallisia koko sakki. Tarvittaessa tietenkin ääntäkin lähtee, mutta lähinnä vain jos kaveri kiusaa liikaa tai on kiivetty liian korkealle puuhun eikä muisteta mistäs pääsikään alas.  Erikoinen tapa on ilmoittaa aina kakalle menosta pienellä kimeällä miukaisulla.

TwilightInnocent on selkeästi ketterin ja leikkisin. Huiskun perässä mennään ihan hurjaa vauhtia, siinä jäävät veljet jalkoihin. AutumnReflection on uteliain, eikä häntä enää mitkään esteet pidättele, yli mennään vaikka kiinan muurista. HarmonyDivine on kaikkein kiltein. Jokaisen persoona kehittyy päivä päivältä selkeämmin omanlaisekseen.


AutumnReflection 6vko+6vrk
Kaikki ovat vilkkaita ja rohkeita kissan alkuja. Mitään ei pelätä, jopa imuri on ystävä. Mamin kanssa ei tapella, mutta Mistyn kimppuun on mukava hyökkiä. Voi sitä ihanaa siimahäntää! Misty on ollut hyvä kouluttaja ja todella kärsivällinen vaikka välillä kaikki kolme hyppivät kimpussa.
Ulkoisesti TwilightInnocent ja HarmonyDivine ovat aika samankaltaiset. Ovat tulleet äitiinsä, pitkiä, hoikkia ja siroja. AutumnReflection sen sijaan suloinen pallo ja upean paksu turkki vahvistaa vaikutelmaa entisestään. Hänestä tulee varmasti tosi upea iso leijona. Ihmettelen kuitenkin kun HarmonyDivine on painossa kuitenkin edellä, hänestä varmasti kasvaa myös iso ja jäntevä poika! TwilightInnocent on hienosti kasvanut ihan samaa tahtia poikien kanssa. Nenän musta osuus on edelleen laajentunut, odotan innolla että saadaan koko nenä mustaksi, voi että miten suloinen ilme hänellä sitten onkaan! AutumnReflectionin ilme on tosi hauska, hieman hämmästynyt suurine silmineen. HarmonyDivine menisi ihan täydestä jos häntä väittäisi äitinsä vauva-kaksoisolennoksi.

Koska mikään este ei näitä tosiaan enää pidättele, on kaikista pahviviritelmistä vähitellen luovuttava. Ihmisille on tullut mukavaa jumppaa pomppia kaikkien esteiden yli... Tänä aamuna tapasin karanneen poikalapsen nauttimasta kengännauhaani. Eteistä on vielä yritetty suojella kun siellä tosiaan on vähän liikaa noita kenkiä ja tuulikaappi tai mikä tahansa kaappi puuttuu. Toivotaan että kengät eivät kovin kärsi kun saavat huomenna päälleen sitruunasumutteen :-) Sitruuna on kyllä mahtava keksintö, sillä kun sivelin sähköjohdot, ei niihin ole sen jälkeen koskettu! Huomenna siis tie aukeaa lapsukaisille ihan joka soppeen.

Mamma päätti kuluneella viikolla että nyt tarttis saada lisää lapsia! Eräänä aamuna töihin lähtiessä nähty lattiamöyrintä, ovien pusku ja murnuttaminen saivat rukoilemaan ettei kotiin tullessa ole koko sänky pissassa. Kiima on kuitenkin ollut tosi kiltti verrattuna aiempiin. Ei pissaa missään, ei huutoa öisin eikä päivisinkään huutoa, vain murnutusta mi kuulostaa samalta kuin pennuille puhuminen, joten siihen on jo totuttu. Lattialla pyöritään, peppua tarjoillaan ja kaikkea pusketaan. Mistykin on tavattu pari kertaa yrittämässä auttaa Cindyä hädässään... Lapsista kyllä huolehditaan edelleen hyvin, vaikkeivät ne maltakaan enää pysähtyä mamman maitotarjoilulle. Pesu toimii ja pienokaisia seurataan tarkasti. Laskenta suoritetaan huolella - yksi, kaksi - missäs se kolmas nyt on? Mau mau? Ahaa täältä se löytyi puun kolosta, nyt voi rauhoittua ja panna maate.

Tablettien antoa on harjoiteltu Multicateilla ja Kitzymeillä. Gimpetin BabyCat-vitamiininappulaiset ovat kaikille suurta herkkua, nam, lisää! Sais Cindykin vähän ottaa mallia lapsista pillereitten suhteen. Mamman maha on ollut ehkä aavistuksen löysällä ja eilen koitin Attapectinin antaa. Joo, suuta pidetään kiinni vaikka tunti ja esitetään nielemistä, mutta niin se pilleri vaan sieltä suusta pulpahtaa vaikka perään olisi ruutattu litra vettäkin. Eipä auta muu kuin veteen liotus.

Näyttelystä haaveillaan Tampereella toukokuussa. Saapä nähdä tullaanko sinne koko vauvakatras! Olis kyllä pikkuhiljaa kiire ilmoittautua...

21.3.2010
Suuri maailma on avautunut! Pentujen elintila laajeni moninkertaiseksi kun makuuhuoneen ovipahvi eilen poistettiin. Hetki nuuskittiin uutta paikkaa uteliaina mutta eipä aikaakaan kun oli jo täysi meno päällä! Jee, sikapaljon juoksutilaa ja uusi iso puu! Erityisen mukava on sohva, siinä pääsee hyppimään ylös ja alas, alle piiloon ja selkänojalla on hyvä kiihdyttää. Misty oli vähän hämillään kun vauhtitassuja oli yhtäkkiä joka paikassa, ja muuttui oravaksi. Häntä oli pitkään isompi kuin talon neljällä norskilla yhteensä.

Eilen pestyäni 5 kissanvessaa aloin jo vakavasti harkita kisujen opettamista vessanpöntölle... Laitoin pelletit kokeiltavaksi, toivottavasti oppisivat niitä käyttämään. Isot kissat eivät pelleteille suostu, vaikka itse niitä läyttäisin sata kertaa mieluummin. Pellettiloodassa on nyt tehty kuperkeikkaa ja niitä on tietenkin maisteltu ja kaivettu ulos laatikosta. Mutta huomasinpa juuri että kyllä vaan joku oli käynyt sinne ekan pienen pissankin tekemässä :)
Eräs pikkukissa järjesti mieluisan lopetuksen siivouspäivälle. Olinkin vain 7 tuntia puunannut ja desinfioinut taloa. Koko vessatuotos juuttui pikkuherran takamukseen ja perä maata viistäen ehdittiin mennä ihan kiitettävä matka ennenkuin huomasin...
Rekisterikirjatkin saapuivat jo tostaina. Nopsasti kahdessa viikossa tulivat eikä virheitäkään löytynyt kuin osoitteestani... Rekkarit ovat nyt sitten FI-tunnuksella :( Vasta viime kuussa huomasin että tuollainen muutos on tullut. Nyt ei enää rimmaa kasvattajanimen kanssa, pöh sanon minä!

Tein sunnuntain ratoksi kissanleluinventaarion. Tulos oli vain 2 korillista hiirulaisia ja palloja sunmuita + kaapissa vielä pieni sangollinen käyttöönottamattomia. Ihmekös tuo kun on noita
kertynyt, isot kissukat kun ovat niin nätisti aina leikkineet ettei juuri mikään lelu ole päässyt lelujen taivaaseen. Pentuna Cindyllä oli kyllä tapana uittaa hiiriä juomakipossa tai viedä ne suihkuun, mutta sittemmin totesi että hiiret eivät taidakaan tykätä pesusta kun kummasti häviävät sen jälkeen. Nyt riittää lapsukaisilla jahdattavaa kun saivat parikymmentä uutta leikkikaveria. Vauhtia ja vipellystä riittää, mistähän tuota energiaa oikein piisaa!

18.3.2010
Mau mau! Loput madotuspäivät eivät ehkä ihan niin mallikkaasti sujuneet kuin ensimmäinen. Toisena päivänä ei Cindylle enää kelvannut sama sekoitus. Lapset sen sijaan jakoivat mamin annoksen innolla, joten pikkuisille mömmöt menivät edelleen nätisti alas. Mami sai pillerinsä sitten pruutusta. Kolmantena päivänä eivät vaavitkaan enää kelpuuttaneet Axilur/NutriPlus -sekoitusta. Kanan lisääminen joukkoon kuitenkin auttoi, joten kaikenkaikkiaan aika helppo matokuuri oli :)

TwilightInnocent -neitosen väri on joillekin ehkä pistänyt silmään kuvia katsellessa. Noin viikon ikäisenä aloin katsella että tämähän näyttää ihan hopealta! No mustasavuhan se ihan selkeästi näyttäisi olevan, mutta vanhempien puolesta se ei kuitenkaan ole mahdollista. Pentueen isikissan kasvattaja Monica kertoi, että Gottis-isillä oli sama juttu hänen ollessaan pentu. Puolen vuoden ikäiseksi hänkin oli "harmaa" kunnes muuttui upean mustaksi. Oletan että näin tulee käymään myös meidän kissaneidille. Aika näyttää... Tytöllä on tällä hetkellä myös hassu "possunenä" :-) Aluksi nenu oli vaaleanpunainen, sitten ilmestyi yksi kauneuspilkku ja sitten molemmat sieraimet mustuivat. Mustan määrä lisääntyy kokoajan vähitellen, luulisin että nenästäkin tulee loppujenlopuksi kokonaan musta.

Makuuhuoneen korkean ovipahvin yli tullaan jo ihan helposti. Olisikin aika laajentaa kissujen reviiriä, ettei tarvitsisi olla koko ajan nostelemassa niitä omalle puolelleen. On vaan hiukan hankalaa kun makuuhuoneita lukuunottamatta talo on oveton. En välttämättä halua että naskalit namustelevat ensi töikseen kaikki kymmenet eteisessä näköttävät kenkäparini, jotkut esteet pitää sinne vielä keksiä. Muuten talo saa olla vapaata temmellyskenttää. Laajennus taitaa siirtyä maanantaille 7-viikkoispäiväksi. Jään loppuviikoksi kissojen kanssa yksin kotiin, joten remonttireiska saa sitten maanantaina avustaa palattuaan. Iso kiipeilypuukin pitänee vielä kiristää, kun kohta pienet nassukat saavat kiivetä katonrajaan saakka! Kaikki ovat vilkkaita, aktiivisia ja innokkaita leikkijöitä ja juoksijoita. Koko porukka hyppää sängylle hippasille, juoksee ympäri huonetta, vauhdilla puuhun ja alas ja ajavat toisiaan takaa. Hiiret saavat kyytiä ja yksi lempparijutuista on pahvikeissi joka seilaa pitkin huonetta kissujen riehunnan tahdissa. Loodan oviaukossa on ehkä viidettuhannet pienet hampaanjäljet :) Muutaman kerran on kuultu ihan hurrrjaa murinaa, kun mahtavaa hiirisaalista puolustetaan kavereilta. Eilisaamuna tyttö juoksi tyhjä lankarulla suussaan ympäriinsä kovaa muristen. Oli saanut hienon saaliin ♥

15.3.2010
Eilen oli ehkä maailman mukavin madotus :) Sekoitin liotetun Axilurin Nutri-Plus cattiin ja Cindy lipsutteli kaiken ihan innoissaan! Ajattelin testata samaa myös pienokaisille, ja jokainen lipsutti tyytyväisenä lusikan tyhjäksi. Melkein meni koko lusikkakin parempiin suihin! Kukin odotti vuoroaan omalla kiipeilypuun tasollaan ja nukahti niille sijoilleen lääkkeen jälkeen. Toivotaan että sama into säilyy myös toisen ja kolmannen matopäivän.

Kissuja ihmettelemässä on käynyt paljon vieraita. Kaikki pikkunaukut ovat tosi rohkeita ja uteliaita. Lähestymistavat vaan ovat kaikilla hieman erilaiset. AutumnReflection on eniten kiinnostunut ihmisistä ja kiipeää söpösti syliin mutta herkempi saattaa pelästyä kun innokas kiipeilijä esittelee hanakasti myös kyntensä ja hampaansa. HarmonyDivine tutkii ensin sukat todella tarkkaan! Hän nauttii eniten silittelystä, kehrää ja saattaa nukahtaa syliin. Leikkisä TwilightInnocence kutsuu telmimään ja hyppii ja pomppii edestakaisin.

Päivän arvoitus: Voiko pienenpieni 6-viikkoinen kissanpentu päästä yli 60cm korkean pahvin yli? Pahvissa ei ole mitään tarttumapintaa, on siis hypättävä yläreunalle ja yli. Vastaus: Ihan helppoa! Tämän aamun sain pyydystää pientä karkulaista, yli tultiin ainakin 15 kertaa. AutumnReflection sanoi MIU, pomps, kriiips ja kipikipi. Mammakissakin oli vähän huolissaan - eikö niitä pidättele enää mikään?! Koko porukka on kyllä ahkerasti harjoitellut hurjia loikkia. Kiipeilypuusta pompataan helposti metrin matka sänkyyn ja aamulla esiteltiin myös pystysuoria loikkia sänkyyn puupäädystä josta ei edes saa kiinni. Joo - sänkykään ei siis enää ole kissavapaata aluetta. Kukin on jo nukkunut vieressäni, jalkopäässä, tyynyllä, sekä tehnyt öisiä tutkimusretkiä peittojen alle.

Misty on vähän höpökatti. Vaikka riiviöt hyppivät häikäilemättömästi hänen silmilleen, on kaikki aika kuitenkin vietettävä pentuhuoneessa. Annas kun vähän heilutat häntää niin kolmikko on pyydystämässä hassua siimahäntää. TwilightInnocence on todella innokas leikkiin haastaja, sivuttaispomppuja karvat pörhössä esitetään aina kun Misty köllöttää sängyllä. Nopea hyökkäys kimppuun ja äkkiä pakoon ja sitten taas uhittelemaan :) Korkeimmalle puun oksalle kiivettyään Misty voi olla varma että joku kiipeää läiskimään häntä naamalle. Kärsivällinen kissa! Toki lapset saavat kurmootusta, ja vähän olen jännittänyt kuinka lujaa mahtaa pikkuisia purra. Cindyn kanssa kun leikit ovat usein kovin rajuja. Taitaa kuitenkin ymmärtää ettei noita naperoita voi kovin kovaa rankaista kiusaamisista. Harvemmin ainakaan kuuluu mitään kitinää, eiköhän pienistä tarvittaessa ääntäkin lähtisi kun Misty-setä on liian raju.

Ruoka maistuu kaikille hyvin. Olisin ehkä itse toivonut että jauheliha maittaisi paremmin, mutta lemppareita tuntuvat olevan teolliset. Zooplussan kitten-valikoima on käynyt lapsukaisille tutuksi. Onneksi myös broileri, nauta ja possu maistuvat. AutumnReflection on edelleenkin paras syömään ja maistaa kaikkea ennakkoluulottomasti. Eilen tarjottu seiti oli kaikille herkkua.
Kasvu jatkuu hyvänä, mutta päivittäisten punnitustulosten luotettavuudesta en menisi ihan vannomaan. Pötkylät eivät pysy hetkeäkään paikallaan sangossa, puntari pyörii jotakuinkin laidasta laitaan 50g tarkkuudella. No, kun 5 minuuttia käyttää
jokaisen epelin punnitukseen, kyllä sieltä suurinpiirtein oikea lukema saadaan. Onko joku keksinyt tähän punnitusoperaatioon jotain toimivaa paikallapysymiskeinoa?

9.3.2010
Meillä taitaa olla Royal Canin-kissoja! Kävin eilen hakemassa säkin Royal Canin Babycattia. Kippasin kuppiin pienen satsin ja liotin hetken vedessä. AutumnReflection tapansa mukaan tuli heti innokkaasti lipsuttelemaan mamman kanssa. Muut kävivät hautaamassa kupin :) Tarjosin kuitenkin vielä sormesta maistiaisia, ja kuinka ollakaan HarmonyDivine maistoi ja taisipa sitten oikein tykätäkin koska sitä upposi enemmänkin. Hämmästys oli suuri kun myös TwilightInnocence maistoi sormesta ja alkoikin ahnaasti hamuta lisääääälisäää! Oli niin hyvää että puraistiin sormeenkin reikä. Kyllä voi pieni eläin purra lujaa, iik! Mahtavaa, viimein kaikki söivät ilolla. Tänä aamuna tarjosin RC:n Babycat moussea. Kas vain, sekin maistui kaikille! Sormisyötön jälkeen TwilightInnocence lipsutteli vielä kupistakin pitkään. Jee!
AutumnReflection on kyllä melkoinen ruokaveikkonen. Laitoin Cindylle yöpalaksi lautaselle broilerinsuikaleita. Pikkuherra ryntäsi tutkimaan antimia ja niin vaan narskuteltiin iso läjä melkein oman pään kokoisia broilerinpaloja. Vähän jännityksellä seurasin kuinka niin pienillä hampailla ja suulla saa tuhottua hurjia kimpaleita. Helposti näköjään ;-) Masu ei pikkuisella onneksi ole mennyt sekaisin, vaikka kaikkea mahdollista onkin popsittu.

Viime yö oli jostain syystä levoton. Cindy mörisi puoli yötä, hyppi ja loikki paikasta toiseen, nukkui piiiitkästä aikaa hetken vieressäni ja jolkotteli sängyllä edestakaisin. Sen vähän mitä sain nukuttua, näin hurjia kissapainajaisia. Onneksi kaikki oli unta vaan. TwilightInnocence pääsi ekaa kertaa kiipeämään sänkyyn. Hyvästi levolliset yöunet pian ;) Pitää opetella nukkumaan kokonaan peiton alla liikkumattomana... Kahden aikaan sai torjua vesivahinkoa kun täysi juomakippo kipattiin pitkin seinää. Jee. Ei ollu eka kerta.

8.3.2010

Viisi viikkoa :) Vauhti kiihtyy ja uusia asioita opitaan jatkuvasti. AutumnReflection tuli jo perjantaina korkean ovipahvin yli. Hurjat tassuvoimat kun sai kammettua itsensä yli etutassujen voimalla roikkuen! Olohuoneeseen pitäisi kuitenkin vielä keksiä jotain sille isolle johtovyyhdille ennenkuin lapsukaisten maailmaa voidaan laajentaa. Ne kun tuppaavat maistumaan joka iikalle. Kiipeilypuun tarkoitus on selvinnyt kaikille ja ylätasollekin on jo päästy. Ylösmeno sujuu kaikilta oikein ketterästi. Onpa puunkolosta löytynyt jo nukkukeriäkin. Alastulo onkin sitten toinen juttu, vähänväliä kuuluu kopskops kun sieltä tullaan milloin mikäkin paikka edellä vauhdilla alas.

Launtaina jälleen siivottiin ja desinfioitiin tupa ja laitettiin uudet hiekat. Jo samaisena iltana loodissa oli ainakin 20 pissalammikkoa! Pissiminen oikeaan paikkaan opittiin kyllä heti tosi hienosti ja tuntuu olevan kivaa puuhaa kun jatkuvasti joku on lorottamassa.
Perjantaina nähtiin myös ensimmäinen kakki :) AutumnReflection asialla. Ehdinkin jo vähän sitä odotella, kun kiinteä ruoka on hälle ihan hyvin maistunut. Myös painojen suhteen kävi toteen se mitä olen jo hetken odotellut. AutumnReflection kun tosiaan on ainut jolle se ruoka maittaa, meni hän viimein veljensä ohi painossa. Painokisailu on ollut kovaa, syntyi 6g painavampana mutta siitä lähtien on ollut aina aavistuksen jäljessä tai sitten tasan sama lukema veljen kanssa. Nyt mentiin ohi ja kunnolla. Lauantain painot olivat hauskat, pojat kummatkin 736g ja tyttö tasan 100g vähemmän. Painot ovat edelleen nousseet ihan kivaa vauhtia, joten en vielä kovasti huolestu kun ei kahdelle kiinteä ruoka kelpaa. Punnitus sen sijaan ei ole enää ihan yksinkertaista. Puntarin oma kulho jäi pieneksi jo kauan sitten. 10 litran sanko toimi ekalla kerralla kun se oli uusi ja jännä, mutta tänään sieltäkin jo loikittiin ulos ja mukkelismakkelis. Sillä aikaa kun yhtä yritetään punnita, toinen syö vihon ja kolmas varastaa kynän. Riiviöt ;-)

Viime viikolla minua puri pitkästä aikaa ompelukärpänen. Olin ollut aikeissa tilata ompelijalta kuljetuskopille lämpimän suojapussukan fleecestä kun eläinlääkärireissutkin ovat pian edessä eivätkä kelit ole ihan kesäiset. Olen semmoisesta jo pitempään haaveillut muutenkin. Vastausta odotellessani päätin kuitenkin vielä itse koittaa sellaista rakentaa ylijäämäkankaasta. Ja sehän onnistui yli odotusten! Kokeilukappaleen jälkeen tein toisenkin ja siitähän tuli aivan mahtava :) Innostuin hurjasti ja loppuviikosta niitä syntyikin sitten 4 itselle ja vielä 7 ylimääräistäkin sekä Atlas 30-, että Atlas 10 -kokoisille bokseille sopivia. Tänne laitoin muutaman kuvan. Niinkuin kuvasta näkyy, myös Misty innostui kovasti uusista päällisistä. Normaalisti tarvitaan kokovartalohaarniska kun häntä yrittää boksiin saada, mutta nyt sinne sujahdettiin suurella innolla.
Viimeksi kun ompelukärpänen puri (viime kevätkesällä ekojen näyttelyiden jälkeen), syntyi kolmisenkymmentä näyttelyverhopakettia. Niitä löytyy vieläkin ylimääräisinä. Pitää nyt hyödyntää innostusta vielä kun sitä riittää, eiköhän tällä viikolla synny vielä lisää pussukoita niin kauan kuin fleecevarastoa riittää kaapissa :)

5.3.2010
Pienistä suloisista pötköttelijöistä on kuoriutunut pieniä suloisia riiviö-termiittejä! Olen yrittänyt poistaa ja piilottaa pentuhuoneesta kaikki tavarat mille voisi saada tuhoa aikaan. Valitettavasti kuitenkin lamppu on tarpeellinen sekä verhot, koska naapurin ikkuna on parin metrin päässä. Lampun johto on nyt kissujen ahkerassa käytössä, samoin verhoissa roikutaan tuon tuosta. Onneksi myös sallittu riipimisväline kiipeilypuu kiinnostaa kaikkia. Tikkaille kiivetään ja alimmat pylväät kavutaan ylös ja sitten ihmetellään miten täältä oikein pääsee alas? Vastaus: mätkähtämällä. Hiekkalaatikot kiinnostavat myös riehumistarkoituksessa ja välillä kuvitellaan olevansa seinäkiipeilijöitä. Kaikkea eteentulevaa pitää purra. Lelut saavat kyytiä, mutta paras tappelukaveri on oma sisko tai veli. Ja annas ollakaan kun menet lattialle istumaan! AutumnReflection on aina ensimmäisenä kiipeämässä syliin jalkoja pitkin. HarmonyDivine kiipeää selän puolelta ja TwilightInnocence ottaa vauhtia ja koittaa hypätä suoraan rinnalle. Irrottautuminen ei ole helppoa kun neulakynnet porautuvat syvälle vaatteisiin. Suosittelenkin siis vierailijoille haarniskan pukemista... Onneksi on vielä villapaitakausi, käsistä kyllä huomaa että kotona on muutama riiviö :)

Painot ovat nousseet taas yllättävän nopealla tahdilla, vaikka harvoin näkee pupulaisia enää mamman ruokinta-automaateilla. Ehkä hoitavat sen puolen ollessani töissä ja nukkumassa ja minun läsnäollessani keskittyvät siihen riiviöintiin... AutumnReflection syö jo hienosti mamman kanssa. Viiriäisenmunakokeilun jälkeen ovat myös kaikki muut antimet maistuneet Cindyn kupista. Toiset luottavat edelleen mamin maitotarjontaan.

Hiekkalaatikon käyttö sujuu jo kaikilta. Kova kuovinta käy, hiekka lentelee ympäriinsä ja osa tietenkin edelleen suuhun, mutta kyllä pieniä pissuja käydään melko usein päästelemässä. Mistään vääristä paikoista ei ole lammikoita löytynyt.

Kuvia on napsittu kyllä, mutta kaikki tämän viikon otokset majailevat vielä kamerassa. Tulossa on siis :) Mustavalkoiset söpöläiset etsivät edelleen omaa kotiaan.

Höpsöt ilveilijät AutumnReflection ja TwilightInnocence

3.3.2010
Laatutietoisia kissukoita jo pienestä pitäen ;) Jauhelihaa on tarjottu kermalla ja kermaviilillä höystettynä sekä raakana. TwilightInnocence ei edelleenkään edes maista, HarmonyDivine lipaisee ehkä vähän mutta AutumnReflection jo eilen mumssutti hyvällä ruokahalulla. Sormista toki pitää tarjota, kaikki kiertävät kupposet kaukaa. Mamman kitten-ruokien ääreen olen kyllä nostanut nuuskimaan, mutta kaikille tulee aina kiire pois. Eilen mamma sai iltapalaksi Cosma Glory Chicken & Guail Eggs -gurmeeruokaa. Kävin toisessa huoneessa ja takaisin tullessani löysin mamman ja AutumnReflectionin sulassa sovussa ahmimassa samalta lautaselta. Oho! Vai että viiriäisenmunia pitää tarjota että kelpaa.

Hiekkalaatikkoharjoitukset ovat myös edistyneet. Pojat kyllä edelleen lähinnä kuopivat hiekkaa suuhun ja lattialle, mutta tyttö oppi homman heti kerrasta. Pari kuopautusta ja pissssss. Eilen ainakin kolmesti käytiin hienosti asioilla. Myös AutumnReflection todistettavasti teki eilen pienen tuotoksen laatikkoon. HarmonyDivinen suorituksia vielä odotellaan, mutta ehkä hän on tehnyt ekat tarpeensa jo salaa.

Touhutassujen vauhti senkun kiihtyy. Kissajono rynnii ympäri huonetta kovaa kyytiä. Välillä lattia pettää alta ja ovat kuin bambeja luistinradalla. Sitten taas matolta vauhtia ja viuuuh toisen perään. Puuhun ei ole vielä kiivetty, mutta alatasoa rapsutellaan kovasti. On muuten wanha kiipeilypuu noussut isoilla kissoilla yhtäkkiä suureen suosioon kun se nyt raahattiin uuteen paikkaan pentuhuoneeseen... Onneksi pikkuisten vauhti yleensä sammuu kun valotkin illalla sammuvat. Yöt nukutaan melko rauhallisesti, vain muutaman kerran olen havahtunut jonkun seikkailijan ääniin. Mammakissa on kyllä joka aamu aloittanut mourut ja sänkypomput viimeistään viiden aikaan. En tiedä mikä on hätänä (no tänään taisi olla kakkihätä, jostain syystä piti päästä Mistyn vessaan päästämään ne rotan kokoiset haisupökäleet) kun kuitenkin heti rauhoitutaan kun nousen ja ovi avataan.
Pikkuiset näyttävät katsovan tarkasti mallia mammakissalta. Tänä aamuna Cindy oli piiiitkästä aikaa riehupäällä. Leikittiin vähän huiskalla ja mamma loikkasi hurrrjan hypyn pentuhuoneen ovella olevan pahvin yli suoraan korkealle toisella puolella olevaan puuhun. Pennut sattuivat kaikki sen näkemään ja samantien kaikki yrittivät perässä! Yllättävän korkealle loikat kantoivatkin, mutteivät onneksi sentään vielä pahvin yli. Kaikki päästivät pettyneet miu'unnat kun loikat eivät ihan onnistuneetkaan (vielä).

Toivottavasti tänään saisin kuvan vauvojen tervetulotoivotuksesta. Kotiin tullessani pikkuiset ovat lähes aina nukkumassa Luolakatissa (jonka katon ovat ensin romauttaneet että siellä olisi mahdollisimman ahdasta ja lämmintä) ja ääneni kuullessaan kolme juuri herännyttä pientä valpasta päätä kurkistaa suuaukosta ♥ Aivan ihana näky, ja seuraavaksi kaksitoista pientä tassua kiitää syliin ♥

1.3.2010
Aika menee nopsasti, nyt ollaan jo neljän viikon ikäisiä vilkkaita veitikoita! Tämän viikon kehitystahti on ollut nopsaa. Painot tosin eivät enää ole nousseet entistä huippuvauhtia, mutta ihmekös tuo kun vauhtia riittää eikä meinata malttaa pysähtyä syömään kun on niin paljon kaikkea jännää tutkittavaa. Viime keskiviikkona kissojen maailma avarrettiin koko makuuhuoneeseen. Pakkohan se oli kun ensin pesästä kiivettiin itse ja sitten mamma kuskasi lapset 65cm korkean seinän yli. Vielä kuitenkin muutamana päivänä töistä tullessani koko sakki köllötteli kiltisti häkissään vaikka reitti ulos olikin selvä. Vähitellen turvallisesta häkistä lähdettiin tutkimaan ympäristöä. Häkissä on kyllä niiiin ihana Luolakatti (fleecepesä), että aina väsyn yllättäessä kaikki löytävät sinne takaisin nukkumaan kylkikyljessä lämpöiseen. 
Lauantaina HarmonyDivine sai vieraan Turusta saakka. TwilightInnocence yritti kyllä kaikkensa hurmatakseen vieraan, ensimmäistä kertaa jahtasi hiiriä, ryntäili ympäriinsä ja kiipeili syliin. HarmonyDivine oli kuitenkin varma että hän on SE valittu, ja antoi heti aluksi isot pusut. Hänellä on nyt sitten koti tiedossa! Mustavalkoiset söpöliinit etsivät edelleen omiaan.

Kiinteää ruokaa on koitettu tarjoilla jo viikon verran. Sunnuntaina pojat viimein antoivat ilon aihetta ruoka-aikaan. Kun tarpeeksi monta kertaa tarjosi kermalla ja jauhelihalla kuorrutettua sormea, pojat uskaltautuvat maistamaan. Nams ja mums tuumasi AutumnReflection ja lipoi huuliaan tyytyväisen näköisenä. Tyttönen vain jatkoi naaman nyrpistämistä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä havahduin pieneen lipitykseen (miten niin herkkäuninen?!) ja huomasin HarmonyDivinen mamman vesikipolla. Sama näky on toistunut jo muutaman kerran, kivaa.

Sunnuntaina tarjottiin myös hiekkalaatikko tutkittavaksi. TwilightInnocence oli ensimmäisenä tutustumassa tähän ihmetykseen, ja vaikkei ruoka maistunutkaan niin hiekka oli kyllä tooooosi hyvää!
Suu täyteen hiekkaa ja sitten koittamaan hiekkalaatikoiden reunojen kestävyyden testaus pikkuisilla hampailla. Kaiketi tuo hiekkalaatikko jonkin ahaa-elämyksen sai kuitenkin aikaan. Ei kovin montaa minuuttia mennyt kun tyttö istui pesän edustalla ja katsoin että tuohan näyttää ihan pissaamisasennolta! Sieltä se suuri lammikko sitten ilmestyi. Eka itetehty pissi! Pojat eivät pissejä ole vielä päästäneet, mutta suut oli yhtälailla täynnä herkullista hiekkaa. Myöhemmin illalla TwilightInnocence ilahdutti jälleen. Vähän kuovittiin hiekkalaatikossa ja sinne se sitten tuli, uusi pissa ihan oikeaan paikkaan! ♥ Miten ne onkin noin fiksuja...
Kaikkien jalat kantavat hienosti ja tarvittaessa vauhtia löytyy kuin pienestä jäniksestä. TwilightInnocence on varmin askelissaan, tosi ketterä. Pojat vielä vähän huojuvat välillä ja HarmonyDivine muksahtelee hassusti. Lelut alkavat vähitellen kiinnostaa, hiiriä ja kaloja on jo hieman kurmootettu. Keskenään kisailevat kovasti ja aamullakin Luolakatti kiepsahti ylösalaisin kun koko joukko pyöri ja huitoi sisällä. Uutta aktiviteettia varmaan jo vähitellen kaivataan, (varsinkin kynsienkäyttömahdollisuuksia) joten tänään lapsukaiset saavatkin 4-viikkoislahjaksi ihkaoman kiipeilypuun. Ihmismammaa kyllä vähän jänskättää että mäjähdetäänkö sieltä heti alas ylätasolta. Veikkaan kyllä että ainakin kiipijätyttö ilahtuu uudesta vempeleestä kovasti eikä varmaan kauaa mene että ylätasolle päästään.

24.2.2010
Meillä oli eilen hurja karkulainen. Pikkutyttö TwilightInnocent on tosi kova kiipeilemään pitkin pesän fleece-seiniä. Eilen aamulla tapasin hänet keikkumassa n. 35 sentin korkeudella olevassa oviaukossa. Iltapäivällä webbikamera kertoi että olisi pitänyt aamulla laittaa ovi tukkoon :P Häkissä näkyi vain pojat ja levoton edestakas pomppiva mamma joka ei pysynyt hetkeäkään paikallaan kun huomasin selvästi että 'joku jossain' huutaa häntä apuun! Kotiin tullessani kohtasi minua seuraavanlainen näky:

Pikkuneiti oli jonkin matkaa möngerrellyt pesän ulkopuolella ja huuto oli kova :) Mamma ei ollut saanut karkulaista palautettua takaisin pesään. Onneksi lattialla ei odotellut mitään vaaranpaikkoja vaikken ollutkaan varautunut että kukaan tosiaankaan vielä kampeaisi itseään suureen maailmaan. Onneksi toisella puolella oli myös  peittoja jotka takasivat pehmeän laskun karkulaiselle.
Nyt on oviaukko suljettu ja mamma kulkee katon kautta. Huomenna kuitenkin tehdään jälleen uusia järjestelyjä ja pesue pääsee valloittamaan koko makuuhuoneen.

Pikkutassukoilla vauhtia riittää ja hereillä ollessa jo tehdään muutakin kuin syödään. Kissukat läimivät toisiaan tassulla ja haastavat jo kovasti taisteluun. Purraan mistä vaan kiinni saadaan, tassusta, korvasta tai vaikkapa nenästä! Kaikki pyörivät yhdessä kasassa toisiaan huitoen ja välillä juostaan kovaa kyytiä karkuun. Neiti on kovin leikkiin haastaja ja huitoja mutta huutaa myös helpoimmin mamman apuun jos joku vähän puraisee :) Lelut eivät vielä kiinnosta, mutta aamulla häkkiin laittamani tyhjä talouspaperirulla sai kaikilta paljon kurmootusta!
Ruokakaan ei tee vielä kauppaansa. Eilen tuikkasin kaikkien suukkuun maistiaiset kermaviilistä, ja kyllä sitä innokkaasti maiskuteltiin. Lautaselta ei kuitenkaan kellekään kelvannut. Tänään olisi tarkoitus mennä metsästämään vähän useampi pieni pissilaatikko, niin päästään harjoittelemaan myös sen käyttöä.

Ihmismammalle söpöillään kovasti ja AutumnReflection osaa jo poseerata kameralle yhtä nätisti kuin tytteli. Nätisti istutaan paikallaan ja killitetään kameraan. Vielä kun viimeisestäkin saataisiin hyviä yksilökuvia...
----
Lisäys myöhemmin:
Taidetaankin avartaa kissojen maailmaa jo tänään! Tällä kertaa kotiin tullessani löysin 2 nappisilmää sängyn alta revityn talouspaperirullan ja hiekkalaatikosta kuopsutetun hiekan seasta. Mamma on loikannut kissut suussaan 65 senttiä korkean aidan yli. Jepjep, nyt ei häkissä pitele enää mikään. Saattaa olla että mammaa häiritsee yhtäkkinen trooppinen kuumuus. Makkarin patteri hajosi tai toisin sanoen alkoi toimia ekaa kertaa elämässään ja lämpötila siellä on varmaan +40. Aurinkokin paistaa ikkunasta.

22.2.2010

Kolme viikkoa täynnä! Takajalat kantavat jo kaikilla, välillä pesässä otetaan hurjia juoksuspurtteja päästä päähän. Eteneminen on tietenkin vähän huojuvaa vielä, mutta sitäkin hellyyttävämpää. Katsotaan kuinka pian valloitetaan jo koko makuuhuone! TwilightInnocence varsinkin kiipeää innolla kurkkimaan pesän reunalta suureen maailmaan.
Kasvu jatkuu kaikilla edelleen tasaiseen tahtiin, keskimäärin 20g vuorokaudessa. Tästä päivästä lähtien punnitaan vain kerran päivässä. Sama painon kehityksen kaava on jatkunut alusta asti; jos päivällä kasvetaan vähemmän niin yöllä otetaan hurja kiriminen tai päinvastoin. Kokonaisuudessaan ovat kuitenkin aivan tasaväkisiä kaikki.

Viime viikon loppupuolella tuli ensimmäinen 'ongelma' jossa tarvittiin minun apuani. Torstaina kotiin tullessani HarmonyDivinen toinen silmä oli mennyt takaisin kiinni. Lämpimällä vedellä se pyyhittiin auki, mutta sama homma oli edessä jälleen illalla ja seuraavana aamuna. Myös AutumnReflectionin silmät hieman rähmivät ja sulkeutuivat puolittain. Viikonlopun silmähuuhdehoidot olivat parantavia ja nyt simmukat pysyvät jälleen auki. Tähtisilmä TwilightInnocentilla ei moista ongelmaa ole ollut.

Sunnuntaina oli vuorossa ensimmäinen madotus! Sujui yllättävän hyvin, mitä nyt ensimmäisen pruuttauksen sain päälleni... Se tosin oli ihan oma vika kun koitin kuinka lujaa sitä pruuttua pitää painaa.

Draconian TwilightInnocence 2vko5vrk
Ei näemmä kovin lujaa :-) Eka matoilu tehtiin siis Mirrixillä, jatkossa siirrytään Axiluriin. Kaikilla meni riittävä määrä mömmöä sisuksiin ja mammakin sai osuutensa. Pientä vastustusta toki oli havaittavissa, mutta pikkuiset suut maiskuttuvat mallikelpoisesti eikä ympäristö juurikaan sotkeentunut.
Myös pieniä maistiaisia kiinteästä ruuasta ollaan yritetty tarjota. Kermaviiliä ja yhdet jauhelihamadotkin oli tarjolla. Ei maistu vielä kellekään, mamman maito on vaan niin hyvää ja sitä tulee riittävästi. Koitin myös korvikemaitoa maistattaa, kun sitä on kaapissa varmuuden vuoksi ostettuna. Ajattelin että siihen myöhemmin sekoitellaan sitten jauhelihaa. No, ei kelvannut sekään, pari tippaa otettiin tuttipullosta ja seuraava näky oli 3 pötkylää mamman tissillä ;) Mami litkutti sitten itse korvikkeet.

Lauantaina aamuyöstä havahduin monta kertaa kun levoton mamma kuopi milloin missäkin. Jossain vaiheessa heräsin outoon raahausääneen. Valot päälle ja tapasin Cindyn matolta HarmonyDivine suussaan. En kyllä ymmärrä miten he olivat yhdessä päässeet pesästä pois, mamman kuljetusyritykset ovat tähän asti olleet aika hömppiä ja lisäksi oviaukko on pikkuinen ja korkealla. No, jotenkin tämä puolikiloinen jässikkä kuitenkin oli saatu ulos. En tiedä mihin olivat matkalla, tiedä vaikka olisi ollut pian sängyssä vieressäni pieni piiperö jos en olisi niin herkkä heräämään outoihin ääniin. Karkulaiset palautettiin pesään, eikä mammalla tuntunut onneksi olevan mitään sitä vastaan.
Herättyämme vaihdoimme pesänpehmikkeet ja pikkuiset pääsivät hetkeksi lattialle. AutumnDivine kiipesi kovalla työllä syliini ja käpertyi siihen nukkumaan ♥ En malta odottaa että saamme näistä pian sylintäydeltä kissoja sohvaköllöttelyyn. Pikkuiset ottavatkin jo hyvin kontaktia ihmiseen. Tullessani pesälle kurkkimaan ja puhelemaan, pienet tassukat kipittävät reunalle ja nappisilmät katselevat kiinnostuneena. TwilightInnocence innostuu usein myös juttelemaan hiljaa tai jopa äänettömästi. Mistykin on alkanut hieman enemmän kiinnostua pienokaista, kun eilen osoitettiin uteliaisuutta myös vastapuolilta. HarmonyDivine ja Misty nuuskuttivat pitkään toistensa neniä ja Misty ryhtyi pesupuuhiin. Myös TwilightInnocence teki tarkempaa tuttavuutta ja tarkasti myös löytyisikö Mistynkin masun alta maitoautomaatit. Ei löytynyt, höh! Mistykin mahtaa innoissaan odottaa vauveleiden nopeaa kasvua, että saisi vihdoin kivoja leikkikavereita!

17.2.2010
Kissanpennut toivottavat ihmis-isoisälleen hyvää syntymäpäivää :) MAU MAU!
Olen saanut tähän asti olla kovin passiivisessa roolissa kissivauvojen hoidon suhteen. Ei lisäruokintaa, ei peppupesuja tai muutakaan, äitikissa on hoitanut kaiken todella mallikkaasti. Sylittelyhetkiä lukuunottamatta minua ei ole tarvittu :-) Viikonloppuna on luvassa muutoksia. Kaikki pötkylät saavuttanevat puolen kilon painon jo ihan lähipäivinä. Silloin on luvassa ensimmäinen madotus. Toivotaan että maistuu ;-) Myös ensimmäinen kynsienleikkuu alkaa tulla ajankohtaiseksi. Neulat ovat nyt to-del-la terävät! Kuvittelin niiden olevan terävimmillään jo aikaisemmin, mutta olin väärässä. Eilen jo hieman harjoiteltiin, Mustilta lähti pienet palaset etutassujen kynsistä. Seuraavaksi käsittelyyn pääsee koko porukka kun hommaan on varattu tarpeeksi aikaa ja kärsivällisyyttä. Kiinteän ruuan tarjoamisen kokeilukin siintää mielessä. Ainahan voi yrittää, eiköhän mammakissalle maistu jos eivät lapsukaiset vielä ymmärrä. Cindy alkaakin olla todella laihassa kunnossa ja turkiton. Ihmekös tuo kun vauvelit koko ajan imevät maitoa kuin viimeistä päivää. Cindylle on kyllä ruoka maittanut oikein hyvin, päivässä menee pussikaupalla penturuokaa ja useampi annos lihaa, kanaa tai sydäntä. Äitiysraksut tekevät myös kauppansa. (Puhutaanko nyt tosiaan siitä samasta krattukissasta joka ennen vain maistoi kutakin ruokaa?!)
AutumnReflectionilla on enää ½ silmää kiinni. Toinen on viimein kokonaan auki, ihana ilme hänelläkin ♥ Kunhan molemmat killisilmät ovat valmiit, päästään taas näyttäytymään kameralle koko sakki!

15.2.2010
Pötkylät ovat nyt kaksiviikkoisia! Kasvu on jatkunut edelleen vilkkaana. Enää ei olla mitään pieniä hiirulaisia vaan suuria ja pulleita marsuja! Suurentuneen koon huomaa hyvin myös tuosta webbikameran kuvasta, alussa hädin tuskin erotti niitä kuvasta ja nythän ne melkein täyttävät koko ruudun ;) Pojilla meni jo neljänsadan gramman raja hienosti rikki.
Viikonloppuna oli myös aika suurentaa kissaperheen elintilaa. Häkin koko kaksinkertaistettiin ja nyt mahdutaan kunnolla möyrimään ja köllöttelemään! Mammakissakin on tosi tyytyväinen uuteen tilavaan asuntoon kun ei joku jää jatkuvasti alle vaan on tilaa venyä ja pyöriskellä. Häkin ulkopuolella vietetty aikakin on vähentynyt kun häkissä mahtuu olemaan myös silloin kun lapset eivät syö.
AutumnReflection on viimein alkanut kurkistella maailmaa. Toisilla silmät ovat olleet kunnolla auki jo viikon verran. Taitavat myös kuulla, kun näyttävät reagoivan läsnäolooni. Pojat ovat varsinaisia sylivauvoja! Pitkät tovit viihtyvät sylissä rapsuteltavana, kääntyvät selälleen, harovat ilmaa pikkuisilla tassuillaan ja näyttävät oikein tosissaan nauttivan masun silittelystä! Olin kuulevinani AutumnReflectionin kehräävän ensi kertaa lauantaina hänen ollessaan sylissä hellittävänä. HarmonyDivine kehrää myös rapsutuksista. TwilightInnocence on vielä hieman arempi sylissä, mutta viihtyy myös siinä pitkät tovit.
Takajalkojakin on vähitellen alettu harjoittamaan, ja kohta varmaan jo kipsutellaan kovaa vauhtia ympäri häkkiä. Ehkä viikon päästä pötkylöillä on jo vieraillekin muuta näytettävää kuin nukkumista ja syömistä :)

11.2.2010
Kisulit ovat aiheuttaneet minulle muutamia sydänkohtauksia lähipäivinä. Tiistaina kun tulin kotiin, Musti (HarmonyDivine) rötkötti häkissä lötkönä jalat kohti kattoa liikkumatta. Ei reagoinut kosketukseenkaan heti, joten tokihan järkytyin. Sittemmin olen huomannut että tämä on kerrassaan rento kaveri. Nukkumisasento on todellakin useimmiten maha kohti kattoa ja kieli pihalla. Eikä haittaa vaikka kaverit kiipeävät päällä.
Toisen järkytyksen aiheutti Misty eilen tullessani kotiin. Yleensä hän on aina ulko-ovella vastassa, muttei tule pihalle. Tällä kertaa oven avattuani kissa ampaisikin vauhdilla ulos! Ehdin syöksyä ja napata kiinni, mutta sitäkös kissi pelästyi ja huusi ja riuhtoi. Pääsi irti ja juoksi karkuun. Luojan kiitos tämä kolminkertaiseksi pörhistynyt orava luikki takaisin kotiin kun menin sisälle ja pidin ovea auki. Taas harmittelen yhä enemmän ettei meillä ole tuulikaappia väliovella! Mitäs sitten kun pikkukissat pääsevät koko taloon, o'ou!
Myös Pippu (TwilightInnocence) huolestutti hieman. En tiedä onko kyseessä mittausvirhe, kirjausvirhe tai muu, mutta eilen illalla hän painoi 3g vähemmän kuin aamulla. Ensimmäinen lasku painoissa. Mittausvirhettä saa epäilemään se, että edellisen vuorokauden aikana oli kasvanut jopa 31g (yön aikana 21g). Virhe tai ei, joka tapauksessa päästiin kuitenkin plussan puolelle vuorokausitasolla joten ei liene syytä huoleen.

Viikonloppuna on varmaan aika hieman suurentaa (kaksinkertaistaa) lapsukaisten elintilaa. Pötkylät ovat niin suuria että mammallakin alkaa pian olla vaikeuksia mahtua mammimaan. Toivotaan että uusi koti sitten tällä kertaa hyväksytään heti, nykyisessä kun on loppujen lopuksi viihdytty niin hyvin. Enää ei ole vaaveja kuljetettu sänkyyn tai muuallekaan.
Ensimmäinen vieras on jo päässyt kurkistamaan pienokaisia. Cindy on ihanan rento mamma. Vaikka pitääkin todella hyvää huolta lapsistaan, ei kellekään ole vielä sähisty tms vaan lapsia saa kyllä tutkailla. Vierasta vain tapitettiin tarkasti.

9.2.2010
Kissat on ristitty. Novembers Doom - pentue sai alkunsa marraskuussa, voitaisiinko vaikka sillä perustella teeman valintaa :-) Pentujen nimet ovat kyseisen yhtyeen biisejä. Ensimmäisen teemasuunnitelmani säästän vielä tulevaisuuteen, siitä riittäisi nimiä isommallekin pentueelle. Pentuhäkissä kasvavat FIN*Draconian TwilightInnocence, AutumnReflection ja HarmonyDivine. Jotta kirjoitusasu ei herättäisi ihmetystä, sanon MUR MUR ja ärrinmurrin GRR Kissaliiton 27 merkin rajoitukselle.

8.2.2010
Kissuttimet ovat viikon ikäisiä! Kasvuvauhti on ollut ihan päätähuimaavaa! Tyttö on kolminkertaistanut painonsa ja veljeksetkin 2,5-kertaistaneet. Painonlisäykset viikossa ovat +151g, +158g, +166g. Pikkumaukut ovat suuria ja pulleita pötkylöitä. Enää ei selän puolelta erota mustavalkoisiakaan, kun tyttö on kirinyt niin hienosti koossa.
Tytsykkä yllätti minut eilen. Katselin ruokailevia pallukoita ja yhtäkkiä pikkuiset killisilmät katsoivat minua kohti. Ovat toki vielä ihan pikkuisen vasta auki, mutta kovasti kaunotar kurkkii ja räpsyttelee. Myös musta otti siskostaan mallia ja kurkisti pienen kurkkauksen. ♥ Tyttö on jo kova hoitamaan sekä omaa, että veljiensäkin kauneutta. Tassut ja jopa nassu pestään itse ja kavereiden korvatkin saavat hellän pesun. Musta on edelleen ainut joka osaa kehrätä, tietää aina koska hän on päässyt tissille kun kehräys alkaa heti.
Eilen oli siivouspäivä. Imuroin ja desinfioin koko talon. Onneksi mamma ei pelännyt että vetäisin hänen lapsukaisensa imuriin, vaan hyvin sai siivota myös häkin ympärystän. Vaavit taitavat olla vielä kuuroja kun kova möykkä ei hetkauttanut yhtään, ruokailu ja nukkuminen jatkuivat keskeytyksettä.
Tänä iltana meillä taitaa olla kissanristiäiset :) Nimet on päätetty ja julkaistaan viimeistään huomenaamuna.

5.2.2010

Eilinen päivä meni itsellä vähän plörinäksi. Cindy jäi lasten kanssa ekaa kertaa yksin kotiin ja jostain syystä stressasi kovasti. Työpäiväni aikana häkin suojalakana revittiin riekaleiksi ja syntyneistä rei'istä pääsi mukavasti möyrimään pehmusteiden alle ja pikkuiset lentelivät pesässä miten sattuu. Lounaalla oli pakko mennä kotiin katsomaan mikä kumma siellä on hätänä kun ei pysynyt hetkeäkään paikallaan häkissä vaan hyppi pois ja sitten takaisin möyrimään. Kauhistuin, kun näin pesässä vain 2 pentua. Etsiskelin pehmusteiden alta, ei missään. Cindy maukui hädissään sängyllä. Kurkkasin sänkyyn peittojen alle ja sieltäpä löytyi yksi möyrivä pentu! Mammakissa ei ollut samaa mieltä pennun palauttamisestä häkkiin. Mikään ei tuntunut olevan hyvin.
Irrotin revityt lakanat ja kun jäljellä olivat vain suojapahvit, Cindylle näytti taas kelpaavan ja rauhoittui köllimään lapsukaisten kanssa. Muutaman tunnin päästä webbikamera kertoi pesän olevan typötyhjä. Keskitypä siinä sitten työntekoon... Onneksi on saldotunteja. Tällä kertaa kaikki pennut löytyivät sängystä. Toivotaan että tämä päivä menee hieman rauhallisemmin. Nyt filtti on ainakin kiinnitetty nippusiteillä ja jos pennut katoavat, tiedän että ne luultavasti löytyvät lämpimästä sängystä eikä jostain lattian nurkasta.

Pennut ovat edelleen jatkaneet nopeaa kasvuaan. Eilen illalla 3,5 päivän iässä tyttö oli jo kaksinkertaistanut painonsa! Saman teki musta poika tänä aamuna 4 päivän iässä! Suurimman mukelon luvut kaksinkertaistuvat varmaankin tänä iltana. Pienelle pentueelle riittää hienosti maitoa.
Eilen pentuhuoneen oven ollessa auki, oli Misty livahtanut pentuhäkkiin. Sieltä löysin kaikki 5 kissiä sulassa sovussa. Olen kyllä iloinen että Cindy luottaa kaveriinsa näin hyvin ja Mistykin on käyttäytynyt hienosti pentujen lähellä.
Kuvia on napsittu joka päivä, mutta majailevat vielä suurin osa kamerassa. Onneksi on viikonloppu tulossa, joten malttakaa vielä tovi niin pääsette ihastelemaan pallukoita :)

4.2.2010
Kissacam on toiminnassa ;) (linkki pentusivulla) Kuva on huono mutta eikös noissa yleensä... Kyllä siellä muutama musta pallero erottuu. Hurjaa että joudun olla koko pitkän päivän erossa pikkumaukuista kun tuli vietettyä kopan äärellä tiiviisti 3 vuorokautta. Itseasiassa heti hirvittää kun kurkkasin kameraa. Mammakissa leikkii jälleen kaivinkonetta ja on tosi levoton, näköjään myös repinyt seinälakanaan reiän ja mönkiytynyt pehmusteiden alle. Oi miksi nyt, kun tähän asti on oltu niin kiltisti! Toivottavasti pikkukissat eivät muusaannu!

3.2.2010
Suloiset pikkumarsut ovat vasta kahden päivän ikäisiä mutta silti antaneet jo todella paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Kasvu on edelleen jatkunut nopeana. Varsinkin pulleat veljekset ovat ihan silminnähden suurempia kuin syntyessään, ja myös tyttö kerää painoa. Vuorokauden painonlisäykset olivat +19g, +33g, +28g (syntymäjärjestyksessä). Eilen veljekset roikkuivat koko päivän yhtämittaa vierekkäin parhailla nisillä ja tytöllä oli vaikeuksia. Onneksi yön aikana hänkin oli nähtävästi päässyt paremmille apajille.
Eilen ihmettelin voiko jo päivän ikäinen kissanpentu osata kehrätä. Tänään taisin paikallistaa hiljaisen nakuttavan kehräyksen mustaan pentuun. Mustavalkoinen poika on kova haukottelemaan, ihana punainen hampaaton suu haukottelee ja paksu kieli värisee. Mustavalkoinen tyttö tykkää reissata ja pyöriä ympyrää laatikossa. Katselin juuri että onkos hänellä vahingossa eksynyt jalka suuhun, mutta kun kieli oli lipaissut pari kertaa, siirryttiin toisen tassun pesuun, ja vielä kolmannen. Kehittyvätkö nämä oikeasti näin nopeasti?! Muuten ovat aika hiljaisia, mutta pissatus saa aina aikaan hassua kitinää. Mamma pitää hyvää huolta myös peräpäistä.
Tänään on "äitiyslomani" viimeinen päivä ja huomenna pitää palata töihin. Kuinka ihmeessä maltan jättää pienokaiset päiväksi yksin!? Tänään olisi kyllä tarkoitus asentaa kissawebbikamera, joten seuraaminen käy myös etäältä :)

2.2.2010

Ensimmäinen vuorokausi on sujunut hyvin. Painot ovat nousseet ihan kohisten! Joukon pienimmäinen on saanut +29g, suurimmainen +28g ja musta on kirinyt nyt suurimmaksi +36g. Kaiketi melko hyvät lukemat jos kymmenen gramman lisäys päivässä olisi se minimitoive! Kaikesta päätellen maitoa riittää ja se on maukasta ;) Onneksi kaikki ovat kasvaneet tasaisesti, ettei kukaan ole jäänyt jalkoihin. Pienin pentu on oikein tarmokas tapaus ja löytää aina helposti nisälle. Toiset joutuvat vähän enemmän hakemaan ja taistelu on hurjaa kun tietenkin aina pitäisi päästä juuri sille kaverin valitsemalle nisälle. Luulisi että kahdeksasta jakelupisteestä löytyisi kaikille oma helposti :)
Mustavalkoiset tuntuvat olevan bestiksiä ja nukkuvat aina päällekäin kun taas musta menee erilleen nukkumaan ja usein kömpii halaamaan lämpöpulloa.


Kolmikko yöpuulla
Cindy on käynyt useita kertoja jaloittelemassa ja lepäilemässä häkin ulkopuolella. Pieni vinkaisu saa kuitenkin aina palaamaan lapsosten luo. Ruoka on maistunut hyvin ja vesikipolla käydessään kuulostaa kuin olisi virtahepo juomassa! Cindy on kyllä aina ollut hyvä juomaan, mutta nyt vettä menee todella ahnaasti. Välillä Cindy alkaa miukua vaativasti, tiedä sitten pyytääkö minua ihastelemaan jälkeläisiään tai tarkistamaan että kaikki on kunnossa, kun rauhoittuu aina siihen kun kurkistan laatikkoon ja silittelen nelikkoa. Cindy käy aina välillä hakemassa minut sängyltä lattialle. Olen nyt käytännössä viettänyt vuorokauden sängyllä pentulaatikon vieressä enkä tiedä miten maltan tästä joskus erkaantua!


Mitä kummia piiperöitä täällä on!?
Misty kävi jo eilen päivällä kurkistamassa pikku hiirulaisia. Silmät ymmyrkäisinä ja todella hitaasti hiipien ihmeteltiin uusia tulokkaita laatikon reunalta. Cindyä ei vierailija haitannut yhtään vaan turvallisin mielin antoi Mistyn kurkistella pienokaisia sillävälin kun kävi itse syömässä. Pentuhuoneen ovea on voitu pitää auki, mutta suurimman osan ajasta huone on kuitenkin ollut rauhoitettu. En päästänyt Mistyä vielä tutkimaan lapsukaisia tarkemmin, ehkä tänään voisimme vähän nuuhkutella.

Hieman olen huolissani onkohan mammakissa saanut nukuttua silmäystäkään. Yö sujui kyllä rauhallisesti, mutta muutaman kerran kun heräsin kurkkaamaan perheen vointia, Cindy oli aina laatikossa valppaana. Välillä ruokittiin ja välillä vain tarkkailtiin nukkuvia pienokaisia. Pennut ovat rauhallisia ja tyytyväisiä tapauksia, kovin usein ei KVIIK-ääniä ole kuulunut.

1.2.2010

Kolme pientä suloista vauvaa on syntynyt!
Herätyskelloni herätteli kuuden aikaan. Cindy köllötteli vieressäni ja päätin vielä pari kertaa torkuttaa. Yö oli nukuttu melko huonosti, valot päällä ja säpsähdellen kun aavistelin että pennut saattaisivat tulla maailmaan.

6:34 olin juuri nousemassa ja harmittelin, kun synnytys ei ollut ehtinyt käynnistyä viikonlopun aikana vaan joutuisin nyt menemään töihin stressaamaan. Samassa huomasin kun Cindy sätkähti muutaman kerran ja samassa sängylle valahti nesteet ja ruskea sikiöpussi tuli esiin! Sikiöpussista pilkotti pikkuinen valkoinen hännänpää. Muistin lukeneeni että häntä edellä syntymisessä saattaisi olla vaikeuksia, joten aloin heti jännittää.

6:45 Cindy alkoi ponnistella ja jalat tulivat näkyviin.
6:47 Pentu tuli ulos sutjakkaasti parilla työnnöllä. Pentu oli pikkuinen mustavalkoinen (tyttö?) painoltaan 77g. Sikiöpussi oli rikkoutunut ja Cindy pesi tulokkaan antaumuksella. Istukka tuli heti perään, ja kuin vanha tekijä Cindy puri napanuoran poikki ja söi istukan.

7:05 valahti ulos paljon verensekaista nestettä. Ensimmäistä pentua ei saatu nisille ja keskityinkin pitämään sen lämpimänä. Cindy seurasi tyytyväisenä vierestä. Aloin jo hieman huolestua kun nestepurkauksen jälkeen meni pitkään eikä mitään tullut näkyviin, vain veristä vuotoa jonka Cindy nuoli nopeasti pois. Supistuksia tuli muutaman minuutin välein.

8:18 vihdoin sikiöpussi tuli näkyviin.
8:20 parin ponnistuksen jälkeen toinen mustavalkoinen pentu (poika?) tuli jalat edellä ulos. Tämä oli huomattavasti ensimmäistä suurempi, 116g. Sikiökalvo oli vielä ehjä ja Cindy vapautti lapsukaisensa nopeasti.
8:29 tuli istukka joka meni jälleen parempiin suihin ja napanuora katkaistiin mallikkaasti.

8:48 toinen pentu oli vasta kuivattavana kun seuraava pussukka tuli jo näkyviin.
8:49 kolmas vauva syntyi jalat edellä jälleen yhtä vaivattomasti kuin edellisetkin. Väri on kokomusta (poika?) ja painoa oli 109g.
9:02 viimeinen istukka joka jälleen katosi Cindyn toimesta.

Olin huolissani kun en ollut vieläkään saanut pentuja tarttumaan nisiin. Kuitenkin vihdoin 9:30 kaikki olivat sievässä rivissä tyytyväisinä maitobaarilla. Ensimmäisenä syntynyt pienin pentu löysi hyvän nisän ja roikkui siinä sitten kuin viimeistä päivää. Muilla oli hieman vaikeuksia mutta lopulta kaikki löysivät oman paikkansa. Mustavalkoiset vierekkäisiltä paikoilta keskeltä ja musta meni kainaloon piiloon. Punnitsin lapsukaiset uudelleen kun viimein malttoivat päästää irti nisistä, ja painon lisäykset olivat jo ensimmäisellä 9g, toisella 8g ja kolmannella 6g. Hyvin siis tulee maitoa :)

Synnytys tapahtui sängyssä, oli jo myöhäistä siirtää kun ekat nesteet pääsivät lakanalle. Lopputoimituksen ajaksi saatiin pyyhkeet alle ja emo oli tyytyväinen. Sängyssä oli helppo seurata etenemistä ja tietenkin napsia kuvia ;) Kahdentoista aikaan siirsin lapsukaiset pentuhäkkiin ja Cindy miukaisi kysyvästi kovaan ääneen ja loikkasi vauhdilla perässä. Siellä nyt köllötellään koko pesue. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin yhtä hyvin kuin tähän asti!

Kaikenkaikkiaan mallisuoritus ensikertalaiselta! Mamma ei ehtinyt edes väsyä kun jokainen pentu syntyi sujuvasti vain muutamalla ponnistuksella. Cindy oli todella rauhallinen eikä hätäillyt hetkeäkään. Kaikki sujui juuri niinkuin pitikin, on se todella jännä miten kissa hoitaa homman vaikka sitä ei kukaan ole hänelle opettanut eikä ole lukenut aiheesta kymmeniä kirjoja kuten minä ;)

Illemmalla katsotaan millaiset ovat reaktiot puolin ja toisin jos päästämme Mistyn kurkkaamaan tulokkaita.


Koko konkkaronkka rivissä

31.1.2010
Edelleen ollaan yhtenä kappaleena. Viime yönä ja tänään pesän kaivuuinto on ollut todella kova. Nyt olen linnoittautunut makuuhuoneeseen Cindyn kanssa ja neiti kaivaa vuoroin sängyssä, pentuhäkissä ja kuljetuskopassa. Petivaatteissa ei kohta ole ainoatakaan ehjää kohtaa! Saa nähdä toteuttaako neito toiveeni ja alkaa pyöräytellä muksuja nyt kun vielä vapaapäivää elellään...
Mamman paino on nyt 4,9kg. Tänään Cindy ensimmäistä kertaa esitteli masuaan minulle kunnolla. Tuli makoilemaan kainalooni sängylle ja esitteli ensin toisen kyljen, sitten toisen ja lopuksi kääntyi vielä masu kohti kattoa. Kovan purinan säestämänä sain pitkän aikaa rauhassa tunnustella ja taisinpa löytää kaikki 3 veijaria. Toisessa kyljessä pyörii hurja vauhtiveikko, tassut ja pää ja kaikki tuntuvat selvästi kun vauva kuperkeikkaa. Aikani tunnusteltuani myös toisesta kyljestä ja masun puolelta tuntui pieniä potkuja. Ihanat <3 Tulkaa jo ulos :)

25.1.2010
Kyllä nyt jännittää! Ihan varmaa tietoahan astumispäivämäärästä ei ole koska kissut hoitivat homman aivan huomaamatta ja treffit olivat siksi pitkät. Jos arvaukset osuvat oikeaan, laskettu aika on perjantaina! Mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei vielä näy. Huomisesta lähtien kissat kuitenkin pääsevät päiviksi eri huoneisiin. Lounaan aikaan täytyy käydä tarkistamassa vointi ja työpäivä lopetetaan heti kun mahdollista. Ensikertalaisia joka iikka joten en halua jäädä paitsi siitä kun jotain alkaa tapahtua.

Nouuuu, mun kynsiin ei kosketa!
Viikonloppuna tapahtui ihme: saimme Mistyn kynnet leikattua :) Ensin Cindy yritti näyttää mallia istumalla kiltisti paikallaan leikkausoperaation ajan, puolessa minuutissa homma on ohi ja namu suussa. Herra Misty Voimakimppunen ei mallista huolimatta tästä hommasta tykkää yhtään, vaan potkii, räpistelee ja raatelee kuin 10 pantteria yhteensä. Nyt lapsukaisten tullessa tikareista oli kuitenkin pakko päästä eroon. Jättiläispyyhkeeseen lukkoon kierittäminenkään ei pitele toviakaan jos maumau niin päättää. Taisi olla viides pyyhekääritys meneillään kun yhtäkkiä tapahtui ihme eikä enää räpisteltykään eikä kuulunut sydäntäsärkevää MAUUUUta kun sakset otettiin esiin. Nipsnaps ja niin on enää mukavat nysät tassuissa. Pitäisi vissiin aina jaksaa olla vaan kärsivällinen ja yrittää kymmenen kertaa, kyllä siinä sitten näköjään vastahakoisinkin eläin taipuu tahtoon.
Leikatuista kynsistä huolimatta Cindy on viime päivinä saanut ikävää tuhoa aikaan. Oli pieni yllätys  sängyn lakanaa vaihtaessa, kun uusi lakana oli täynnä kymmeniä pieniä ja ei niinkään pieniä reikiä! Samana iltana yllätinkin neidin itseteossa toisen lakanan kimpussa. Sinne se on kömpinyt päiväpeiton ja peittojen alle raastamaan, kenties pesää kaivamaan?! Koskaan ennen ei ole tällaista tapahtunut, nyt täytyy vain toivoa ettei tosiaan halua sinne pesää rakentaa ja muksuja pyöräyttää! Vuorokauden aikana on kerta toisensa jälkeen saanut peiton alta noutaa viattoman näköisen kissin riipimästä. Asiaa ei helpota sekään, että huomisestä lähtien eristyshuoneena (pentuhuoneena) toimii juurikin makkari. Vartavasten tehtyjä pesiä huoneessa on kyllä 2, mutta ne eivät kiinnosta.

22.1.2010
Misty on muuttanut pentuhäkkiin. Avasin häkin oven n. viikko sitten, että mammakissa pääsisi sinne tutustumaan. Juu, tutustumassa käytiin yhden pikaisen nuuhkaisun verran. Misty sen sijaan on viettänyt siellä kaikki yöt, päiväunet ja muutkin piilotteluhetket. Ehkä pitäisi rakentaa Mistylle oma häkki, ettei pettymys ole kova kun kohta tuleekin uuteen lempipaikkaan porttikielto...
Pulleropalleron paino oli aamulla 4,6kg. Pyöreä kilo lisäpainoa, joista tällä viikolla on tullut 300g. Aletaan olla viime metreillä.
Eilen meinasin apteekista kipaista viimeiset tarpeet, mutta ei se ollutkaan niin helppoa. EiOota myivät kaikesta. On se kumma kuin näin isosta kaupungista ei perustarvikkeita löydy vaan taas pitää laittaa itellapoika polkemaan! Katsoin myös päivystysvuorot oletetun synnytyksen ajalle, nyt vaan sitten peukut ja hännät pystyyn ettei isoja ongelmia tule kun lähin päivystävä lääkäri on Närpiössä!!

18.1.2010

Pallomasun (tai ehkä enemmän isäntäväen) ongelmana ovat nyt olleet karvapallo-oksut. Neiti on viime aikoina ehkä tavallista enemmän kaunistanut itseään. Olen koittanut ruokaöljyllä liukastaa karvojen kulkua, mutta silti hurjia karvapuikuloita löytää tiensä pitkin mattoja (paljaalle lattialle ei tietenkään voi oksentaa).
Toisaalta hyvä että tulevat ylös, tuollaiset putkulat eivät olisi mukavia suolta tukkimassa. Mukana tulee kuitenkin aina läjät ruokaa ja siivoaminen on oma episodinsa, joten olisi mukava keksiä helpotus karvojen kulkuun. Aamuin illoin harjaus on sentään hieman harventanut oksuvälejä, ei enää ihan joka päivä odota yllätys kotiin tullessa :P
Misty ei tunnu huomaavan kissaystävässään muutosta, eikä varmaan myöskään aavista mitä jännää pian on tulossa. Misty haastaa jatkuvasti lylleröä leikkimään, ryntää hurjaa kyytiä pitkin taloa, leikkihoukutushyppii ja hyökkii kimppuun vaikkei mamma massunsa kanssa jaksakaan lähteä mukaan vaan
köllähtää lattialle pienenkin jaloittelun jälkeen. Jännitän jo kovasti mitä Misty tuumaa pienistä tulokkaista, näyttävätkö ne hänestä maukkailta hiiriltä vai voimmeko jatkossakin elellä ilman suurempaa eristystä.
Paino on nyt 4,3kg. Masu on iso ja piukea, vaikka painonnousu on ollut näinkin maltillista. Ensi viikolla pitäisi alkaa tapahtua. Aika menee nopeasti mutta silti niin hitaasti kun jotain näin kovasti odottaa :)

11.1.2010
Mammakissan paino nousee hissukseen ja laskettu aika lähenee hurjaa vauhtia. Aamulla painoa oli 4,1kg eli +500g normaalipainosta. Suurin osa tarpeellisista hankinnoista on tehty ja pesäkin sisustettuna odottaa jo asukkaitaan. Seesteinen lötkötyselämä jouduttiin hetkeksi katkaisemaan ah aina niin mieluisalla madotusoperaatiolla. Ensimmäisenä päivänä jaksoin vielä yrittää piilottaa tabletit seitiherkun sekaan. Kumpikin kissa mumssutti iloisena puoli annosta, mutta loppu seisoikin sitten kupissa vielä seuraavanakin päivänä. Toisena päivänä liotin tabletit vesitilkassa pruuttuun.
Uskomatonta kyllä, hurja tikarihuitoja-Misty nieli litkun vain muutaman potkun säestyksellä. Cindy-neito sen sijaan sylki kaaressa puolet lattialle ja mamman naamalle. Kolmantena päivänä Misty sai jälleen pruutusta ja isäntäväki vähän useampia kynsipotkuja... Cindy ehti sillä välin piiloutua huolellisesti ja metsästysoperaatio sohvan ja sängyn alta kesti - noh, muutaman tovin. Mikään huijaus tai namujen keskelle piilottaminen ei kissaan tepsinyt. Kun kissa viimein saatiin pyydystettyä tukevaan syliotteeseen, tabletti hyppäsi rimpuilevan katin kurkusta ylös lukemattomat kerrat ja mamma oli loppujenlopuksi varmaan paremmin madotettu kuin kissa... Onneksi tätä ei tarvi tehdä kovin usein! Tänään lueskelin että VMP-tahnalla kuorrutetut matotabletit ovat monilla menneet salaa alas, sitä sitten on varmaan yritettävä seuraavalla kerralla.
Vuodenvaihteessa haaveilin paremmasta kamerasta. Lyhyen pähkäilyn jälkeen kipaisin Giganttiin ja nappasin kainaloon Canon EOS500D:n. Muutaman testinapsauksen jälkeen voin jo olla tyytyväinen valintaani :) Ehkä jatkossa saamme muitakin kuvia kuin pimeitä suttuja valottuneilla turkeilla ja kyseenalaisissa väreissä kiiltävillä silmillä.

1.1.2010
Draconian kissala toivottaa kaikille menestyksekästä ja miukuvaa uutta vuotta!
Odotus jatkuu rauhallisissa merkeissä. Meillä vaan nukutaan ja köllötellään lähes kokoajan. Puskua ja purinaa riittää. Jopa kuvaushetken aikana Cindy pötkötti tyytyväisenä poseeraten ihanan Kong Kickeroonsa kanssa, aikaisemmin kun kissasta on tavannut näkyä vain hännänpää kun kameralla alkoi osoitella. Julkaisukelpoisten kuvien saaminen mustista kissoista on todella haastavaa puuhaa ja nyt kun vauvojakin on tulossa, aloin miettiä hieman
laadukkaamman kameran hankkimista. Tänäänkin sadasta kuvasta vain 3 oli julkaisukelpoisia. Vinkkejä otetaan vastaan!

29.12.2009
Useat merkit ovat kertoneet, että kyllä siellä Cindyn massussa tuntuisi jotain elämää olevan. En kestänyt enää epätietoisuutta ja jänskätystä, vaan varasin ajan ultraan, jonne mukavasti pääsimmekin heti. Aavistuksille saatiin viimein varmistus! Masussa näkyi ainakin 3 pientä kissinalkua! Yksi niistä tanssi ja kuperkeikkasi hurjaa kyytiä, pienen kissan ääriviivat erottuivat ihan selkeästi.
Riiuureissussa pudotetut 300g on saatu nopsasti takaisin ja tänä aamuna puntari näytti 200 gramman lisäystä normaalipainoon. Tuleva mamma oli viime viikolla hieman apaattinen ja löytyi useimmiten piileskelemästä sohvan sisästä. Nyt neito on taas mukana kaikessa ja puskee ja purisee. Nirsoneidille on onneksi myös ruoka alkanut maittaa yllättävän ahnaasti.
Tiineys oli joka tapauksessa pienoinen yllätys, koska treffeillä näytti siltä ettei kiimaa ole kunnolla, eikä mistään puuhastelusta ollut näkö- tai kuulohavaintoja. Treffit venyivät pitkiksi ja tyttö haettiin jouluksi kotiin lepäilemään sillä ajatuksella, että myöhemmin palataan asiaan uudelleen. Hyvin olikin pariskunta nopeasti ja salaisesti laittanut uudet elämät alulle. Todennäköisesti odotus on nyt viidennellä viikolla, siis puolivälissä! Voi tätä iloa ja onnea :)

19.12.2009
Cindy kotiutui tänään riiuureissultaan! Kotiutuminen sujui vikkelästi, vaikka reissu venyi paljon odotettua pitemmäksi ja hurjan pitkän ajan kissut olivat toisistaan erossa. Oma ruokakuppi käytiin heti kaapin päällä tarkistamassa ja katkarapu-herkkuateria upposi hurjaa vauhtia. Kaikki uudet lelut pääsivät heti innokkaan testaajan kynsiin. Manikyyrin ja pesun jälkeen omenantuoksuinen neiti olisi valmis yöpuulle, mutta Misty ei päästä kaveriaan hetkeksikään otteestaan, jottei kaveri vaan taas katoaisi.
Nyt saadaan jännittää olisiko mahdollista että treffeistä jotain tulosta olisi syntynyt.

30.11.2009
Treffit eivät ainakaan toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Cindylle taitaa olla jännä paikka aivan uusi ympäristö ja saanut muuta ajateltavaa kuin kiimailu... Odottelu jatkuu ja toivoa ei heitetä!

25.11.2009

Pariskunta "poseeraa" treffeillä Kuva: Monica Lundqvist
Eilen Cindy pääsi viimein sinne minne on jo kuukausi-kaupalla huutaen toivonut pääsevänsä; treffeille! Nyt vaan peukut, varpaat, hännät ja muut pystyyn että tapaaminen tuottaa tulosta. Matka Pietarsaareen oli pilkkopimeä, sumuinen ja sateinen ja neiti tuntui unohtaneen kiimansakin kölliessään koko matkan hipihiljaa kopassaan. Taisi vähän jännittää millaisen sulhasen mamma on valinnut! Misty on nyt yhtä suurta pusupuskua, taitaa tykätä kun kerrankin saa kaiken huomion kun lattialla pyörivät kihnuttava kaveri puuttuu. Jänskättää!

17.11.2009
Jännittäviä aikoja elelemme! Kaikki paperiasiat, testit sun muut ovat kunnossa suunnitellun pentueen suhteen. Nyt vain odotellaan että kiima taas alkaa ja sitten lähdemme kuskaamaan Cindyä Pietarsaareen miehelään :) Viikon sisällä!

12.11.2009

Tänään päättyi jännitys ja odotus kun postiluukusta tulla tupsahti hyväksytty kasvattajanimi! Alunperin olisin halunnut kasvattajanimeen jollain tapaa sanan Misty, ensimmäisen kissani mukaan. Mielikuvitus ei kuitenkaan riittänyt, kun kaikki mahdolliset Misty-alkuiset nimet tuntuivat olevan varattuna. Nyt kasvattajanimen takana ei ole mitään erityistä tarinaa. Sen keksiminen oli pitkän työn ja tuskan takana, mutta lopulta saan olla erittäin tyytyväinen. Kotisivuja olen joitakin viikkoja valmistellut ja nyt vihdoin pääsen nämä julkaisemaan. Keskeneräisyyttä toki vielä havaittavissa ja ulkoasu alkutekijöissään!
Postissa tuli myös Cindyn FIV ja FeLV tulokset, negatiivisia molemmat :)